Suomalaisen öljykasviketjun tilanne

Öljykasvien viljelyala on laskenut viimeisten kahden vuoden aikana. Vuonna 2006 se oli 105 000 hehtaaria, vuonna 2007  90 000 hehtaaria ja tänä vuonna se putosi edelleen 65 000 hehtaariin. Öljykasvien viljelyhalukkuutta on alentanut alhainen satotaso ja siitä johtuva heikko kannattavuus. Nyt maksettu peltokasvien tuotantopalkkio on ollut tärkeä lisä viljelykiinnostukselle. Jos öljykasviviljely jää ilman tuotantoon sidottua tukea, viljelyn houkuttelevuus vähenee entisestään ja koko toimialan olemassaolo on uhattuna.

Kasviöljyteollisuuden tuotteet ovat puristuksen yhteydessä muodostuva valkuaispitoinen rouhe sekä kasviöljy. Suomen koko rouhetarpeesta noin puolet täytetään rypsi- tai rapsirouheilla ja toinen puoli ulkomaisella soijarouheella. Suomessa käytettävästä rypsi- ja rapsirouheesta suurin osa puristetaan kotimaassa, mutta jo nyt yli puolet kotimaisen tuotannon raaka-aineesta tuodaan ulkomailta. Lisäksi rapsirouhetta tuodaan sellaisenaan ulkomailta.

Suomen valkuaisrehuomavaraisuusaste on noin 15 %. Kotimaisen öljykasviviljelyn jatkuminen on edellytys edes nykyisen omavaraisuusasteen säilyttämiseksi. Valkuaisrouhetarvetta ajatellen rypsin ja rapsin viljelypinta-ala voitaisiin yli kaksinkertaistaa noin 200 000 hehtaariin. Lyhyen aikavälein tavoitteena voi pitää 100 000 hehtaarin viljelyalan palauttamista.

Nykyinen öljykasvien viljelypinta-ala ei vastaa edes kasviöljyjen valmistustarvetta. Kotimaan satoa suuremman teollisen jalostuksen takia kasviöljyä puristetaan kuitenkin hieman yli oman maan kulutuksen, ja osa siitä on viety ulkomaille. Toisaalta Suomeen tuodaan paljon kasviöljyjä ja niitä sisältäviä tuotteita. Energiakäytön kasvamisella on mahdollisuus lisätä kasviöljyjen käyttöä tulevaisuudessa myös Suomessa.

Riittävä kotimaisen raaka-aineen saanti on edellytys kotimaiselle kasviöljyteollisuudelle. Tuontiraaka-aineen lisääntyvä osuus uhkaa siirtää jalostuksenkin ennen pitkää ulkomaille.

Kotimainen öljykasviteollisuus on tärkeää paitsi peltoviljelylle myös kotimaiselle kotieläintaloudelle varmistamalla pitkällä aikavälillä valkuaisrehun saannin kilpailukykyiseen hintaan. Kotimainen öljykasviteollisuus on myös perusta salmonellapuhtauden ylläpidolle. Elintarvikkeiden jatkojalostajat (kuten margariinit, einekset yms.) ovat myös riippuvaisia kotimaisesta kasviöljyteollisuudesta.

Mikäli öljykasvien viljely edelleen vähenee, se lisää viljan ylituotantopainetta ja vaikeuttaa osaltaan viljamarkkinaa viljelijöitten kannalta. Käytännössä vapautuvalta rypsialalta tuleva vilja on vietävä ulkomaille ja tämä saattaa horjuttaa ratkaisevasti viljaketjun tasapainoa. Vipuvaikutus on suuri koko viljasadon hintatasoon maassamme. Kesantovelvoitteen poistuminen vaikutti jo osaltaan viljamarkkinatasapainoon ja myös vähäinen öljykasvien non-food kesanto-tuotanto on loppunut.

Öljykasvien kohdalla satoero Itämeren eteläosan maihin nähden on suhteellisesti suurempi kuin viljoilla, koska meillä eivät hybridi- ja syyslajikkeet menesty ja kevätrapsikin toistaiseksi vain hyvin rajoitetusti. Satotason nostamiseksi ala on käynnistänyt useita tutkimus- ja koe-ohjelmia (mm. Rypsinoste, MTT:n tutkimusohjelmat) sekä lajikejalostuksen kehittämisohjelmat Borealin kanssa. Myös rapsia on pyritty lisäämään rypsin rinnalle. Kouriintuntuvia tuloksia saadaan toivottavasti tältä saralta jo lähivuosina.

Öljykasviviljelyn maan rakennetta parantavat ominaisuudet ja yksipuolisen viljanviljelyn tautialttius puoltavat öljykasvin säännöllistä sisällyttämistä viljelykiertoon. Myös öljykasvien ympäristöedut ovat kiistattomat. Öljykasvit monipuolistavat viljelijän vaihtoehtoja ja rikastuttavat suomalaista viljelymaisemaa.

Syysviljojen viljelyä on tarpeen lisätä Suomessa ilmaston lämpenemisen sekä ravinne- ja kasvihuonekaasujen rajoittamisen takia. Rypsi sopii hyvin yhteen syysviljan kanssa. Jos syysviljan talvehtiminen on epäonnistunut, voidaan rypsi kylvää vielä myöhään sen tilalle. Rypsi on myös hyvä alusta syyskylvöille.

Käsillä olevat tukiratkaisut

Huolimatta öljykasvien monista eduista ja tulevaisuuden lupaavistakin näköaloista kokemus on osoittanut, että erityistukea viljelyn rohkaisemiseksi tarvitaan. Suomessa öljykasveilla onkin koko EU-ajan ollut erityistukia kattamaan osaltaan viljelyn lisäkustannuksia ja huonompaa kannattavuutta vuosittaisen sadon arvon kautta laskettuna.

CAP-tukiin kuuluvaa peltokasvien tuotantopalkkiota maksetaan nykyisin syysviljoille ja öljykasveille. Meneillään olevan CAP-terveystarkastuksen myötä tuotantopalkkio ja mahdolliset muut vastaavat joustavat tukimuodot arvioidaan uudelleen.

A- ja B-alueella öljykasvit eivät enää saa kansallista tukea. Suomen esityksessä pohjoisesta tuesta öljykasvit säilyvät tukikelpoisina kasveina. Jos komissio hyväksyy Suomen esityksen, jää kansallisesti ratkaistavaksi, mille kasveille tukea maksetaan. 

Öljykasvituotannon jatkuvuuden varmistamiseksi Elintarviketeollisuusliitto ry:n toimialajärjestö Öljynpuristamoyhdistys ja MTK r.y:n Viljavaliokunnan öljykasvijaosto lähestyvät teitä esittämällä, että tukipäätöksiä tehtäessä öljykasveille edelleen säilytettäisiin viljelyn jatkumiseen kannustavat erityistuet vähintään nykyisen laajuisina ja tasoisina.

Kunnioittavasti

Elintarviketeollisuusliitto ry                    
Heikki Juutinen
toimitusjohtaja                                                          

Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto r.y.
Max Schulman
vilja-asiamies

Öljynpuristamoyhdistys                                              
Pekka Heikkilä 
puheenjohtaja    

MTK:n viljavaliokunnan öljykasvijaosto
Mikko Hatanpää
puheenjohtaja