Maatalouden vesistökuormitus vaihtelee alueittain riippuen mm. tuotantosuunnasta, maaperän rakenteesta ja peltojen kaltevuudesta. Yleistyksiä vesistökuormituksesta on mahdoton tehdä ja tarkkoja tietoja kuormituksesta ei ole käytössä. Lisäksi muiden valumatyyppien, kuten luonnon taustavaluman, erottaminen maatalouden osuudesta on vaikeaa.

Maatalouden ympäristötuen vaikuttavuus (MYTVAS) -seurantahankkeen (1995–2006) tulokset julkistettiin jo keväällä 2008. Työskentely maatalouden ravinnepäästöjen vähentämiseksi on aloitettu jo 1980-luvulla voimaanastuneiden lannan varastointi- ja levitysmääräysten ja myöhemmin tarkennettujen lannoitteiden käyttönormien myötä. Näiden toimenpiteiden avulla ravinnepäästöjä saatiin selkeästi laskemaan. Sama suunta jatkuu, mutta hitaampana, koska jäljellejääneeseen ravinnevalumaosaan tarvitaan kohdennetumpia keinoja. Niiden tehoa vasta tutkitaan. Lannoitemääriä on kuitenkin vähennetty edelleen. Seurantajakson loppuvaiheessa tehtyjen mittausten mukaan vesistökuormitus on yhä alentunut

Ympäristöalan tutkijat ja virkamiehet myöntävät, että odotukset toimenpiteitä ja niihin varattua euromäärää kohtaan ovat olleet liian suuret ja annettu tarkastelujakso liian lyhyt. Hajakuormitus on vaikeasti hallittava kokonaisuus. Siitä ei ole riittävästi tarkkaa tietoa, jotta sitä voitaisiin vähentää tehokkaasti. Ravinnevalumia säätelevät monet tutkijoillekin vaikeasti hallittavat tekijät kuten ilmastonmuutos, lisääntynyt sadanta ja pelloissa vanhastaan olevat fosforivarastot.

Peltopinta-alan vähentäminen ei ratkaise ongelmia

MTK:n mielestä rehuviljan tuotantoon varatun peltopinta-alan vähentäminen tai tiettyjen peltojen poistaminen käytöstä ei ole ratkaisu vesistökuormituksen vähentämiseksi. Vuodet ja sadot vaihtelevat eikä esimerkiksi kansallisen  huoltovarmuuden vaarantaminen ole kenenkään etu. Hoitamatta jätetystä pellosta voi varastoituneita ravinteita vapautua vielä vuosia. Käytännössä tilanne on siis huomattavasti monimutkaisempi kuin Valtiontalouden tarkastusviraston esittää.

Viljelijöiden toimenpiteitä ravinnekuormituksen vähentämiseksi rajoittavat myös lukuisat säädökset, joilla määritellään tukeen oikeutetut toimenpiteet. Mikäli näiden toimenpiteiden määrittely, kohdentaminen ja toteutus olisivat yksin Suomen viranomaisten päätettävissä, olisi hallinnolla ja viljelijöillä huomattavasti nykyistä enemmän toimintamahdollisuuksia. Koska toiminnan kehykset tulevat kuitenkin EU:sta, on meillä valtakunnallisesti vain rajalliset keinot puuttua nykyisen ympäristötuen sisältöön ja toteuttamiseen.

Voimavarat on kohdistettava seuraavan, v. 2013 jälkeen voimaan astuvan, ympäristötukikauden rakenteisiin ja sisältöön. Yhteisen näkemyksen ja toimintatapojen luominen on jo aloitettu. MTK, Suomen ympäristökeskus, Suomen Akatemia ja Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus järjestivät yhdessä tämän kuun alussa Maatalouden vesiensuojelu 2013 jälkeen -työpajassa.
 
Lisäksi on meneillään lukuisia, täysin ympäristötuesta riippumattomia neuvonta-, koulutus- ja tutkimushankkeita, joilla maatalouden vesistökuormitusta voidaan vähentää ympäristötuesta riippumatta.

Lisätietoja:

ympäristöjohtaja Johanna Ikävalko, MTK puh. 0400 291 066
johtaja Seppo Aaltonen, Maatalouden tulo-, tuki- ja rakennepolitiikka, MTK puh. 040 558 5637
puheenjohtaja Michael Hornborg MTK, puh. 040 722 0552