EU valmistautuu parhaillaan yhteisen maatalouspolitiikan seuraavaan uudistukseen, vuoden 2013 jälkeiseen maatalouspolitiikkaan. Viljelijän näkökulmasta pitkäjänteisyys ei ole ollut EU:n maatalouspolitiikan vahvimpia puolia. Edellinen uudistus, EU:n maatalouspolitiikan terveystarkastus, on meillä tänä vuonna vasta toimeenpanovaiheessa. Maataloustuotanto on pitkäjänteistä toimintaa ja ansaitsisi myös pitkäjänteisemmän poliittisen ohjauksen.

Komission tiedonanto tulevan politiikan linjauksista on tulossa näillä näkymin marraskuussa. Asiaan liittyvät lainsäädäntöehdotukset komissio antanee ensi vuoden jälkipuoliskolla. Neuvoston ja EU:n parlamentin päätös asiasta on odotettavissa vuonna 2012. 

EU:n maatalouspolitiikan perustavoitteet kirjattiin jo Euroopan yhteisön perustamissopimukseen ja siirrettiin sellaisinaan uuteen Lissabonin sopimukseen. Politiikan perustavoitteita ovat maatalouden tuottavuuden lisääminen, maatalousväestön kohtuullisen tulotason takaaminen, maatalousmarkkinoiden vakauttaminen, elintarvikkeiden saatavuuden varmistaminen sekä elintarvikkeiden kohtuulliset kuluttajahinnat. On selvää, että maailman muuttuminen ja sen tuomat uudet haasteet asettavat EU:n maatalouspolitiikalle myös muita tavoitteita. Edellä mainitut perustavoitteet ovat kuitenkin edelleen tarpeellisia ja ajantasaisia.

Tulevaisuudessa maailmanmarkkinat toimivat entistä avoimemmin. Todennäköinen WTO-sopimus mahdollistaa kolmansista maista tulevien maataloustuotteiden pääsyn yhteisöön entistä helpommin. Ilmastonmuutos johtaa lisääntyviin sään ääri-ilmiöihin. Maataloustuotteiden hintojen vaihtelut sekä markkinoiden epävarmuus tulevat jatkossa olemaan nykyistä suurempia. EU:n tulevassa maatalouspolitiikassa tarvitaan mekanismeja, joilla markkinoita vakautetaan.

Euroopan Unioni on suuri elintarvikkeiden tuoja ja viejä maailmanlaajuisesti. Pitämällä yhteisön maatalousmarkkinat tasapainossa toimivina yhteisö osallistuu parhaiten koko maailman elintarvikemarkkinoiden vakaana pitämiseen ja erilaisten ruokakriisien ehkäisyyn. Maailman ruoan tuotantoa on lisättävä merkittävästi tulevien vuosikymmenten aikana. EU:n on huolehdittava omasta ruoantuotannostaan ja osallistuttava myös koko maailman ruokaturvan ylläpitoon.

Eurooppalaiset kuluttajat haluavat syödä korkealaatuista ruokaa myös tulevaisuudessa. Tulevan maatalouspolitiikan on huolehdittava korkean elintarviketurvallisuuden ylläpitämisestä ja edelleen kehittämisestä. Myös eläin- ja kasvitautien leviämisen ehkäisemisestä sekä tuotantoeläinten hyvinvoinnista on huolehdittava. Muuta maailmaa korkeammat standardit tuovat eurooppalaisille tuottajille lisää kustannuksia. EU:n maatalouspolitiikassa tarvitaan välineitä, joilla kilpailutilannetta EU:n ja muiden maiden tuotannon välillä kyetään tasaamaan. Keinoja ovat mm. suorien tukien järjestelmä sekä kauppapolitiikkaan liittyvä rajasuoja. Meillä Suomessa on perusteltua säilyttää eräiltä osin EU-tasoa korkeampia vaatimustasoja. Hyvä esimerkki tästä on Suomen salmonellapolitiikka. 

EU:n tulevassa maatalouspolitiikassa keskeisenä tavoitteena tulee olla monipuolisen maataloustuotannon säilyttäminen ja edistäminen kaikilla yhteisön alueilla. Keinoina tämän tavoitteen saavuttamisessa ovat mm. tuotantoon sidotut tuet sekä LFA-kompensaatio. Koko Suomen on jatkossakin säilyttävä LFA-alueena. Kasvaviin ympäristöhaasteisiin on vastattava maatalouden ympäristötukiohjelmalla, joka tulee säilyttää viljelijöitä kannustavana laajapohjaisena järjestelmänä. Yhteisön politiikassa on syytä säilyttää nykyinen rakenne, jossa maatalouden ja maaseudun kehittämisen rahoitus tapahtuu kahden pilarin kautta.

Lisätietoja:
maatalouslinjan johtaja Simo Tiainen, p. 040 5533131