Myönteistä esityksessä on, että nykyisiä politiikkatoimia esitetään jatkettaviksi. Suomen maataloudelle näistä kaikkein tärkeimmät ovat EU:n osarahoitteiset luonnonhaittakorvaus-, ympäristötuki- ja investointitukijärjestelmät. Säilyvätkö ne myös taloudellisesti yhtä merkittävinä kuin nykyisin, on tässä vaiheessa mahdoton sanoa. EU:n rahoituksesta kun ei ole vielä mitään tietoa, Aaltonen sanoi.

- Tiedonannon sisältö osoittaa, että EU:n maatalouspolitiikkaa tehdään nykyisin pääasiassa muiden kuin viljelijöiden tarpeet huomioiden. Keskeisiä määrääviä tekijöitä ovat EU:n budjettirajoitteet sekä eurooppalaisten kuluttajien oletetut tarpeet ja mielipiteet. Aikaisempaa enemmän politiikan sisältöä perustellaan myös ympäristönäkökohdilla ja ilmastonmuutokseen liittyvillä vaatimuksilla.

Aaltosen mukaan komissio tietää hyvin Euroopan viljelijöiden heikon tulotilanteen. Senkin, että lähes kaikissa jäsenmaissa viljelijöiden tulotaso on merkittävästi muita väestöryhmiä alhaisempi. Myös tulokehitys on viljelijöillä heikompi.

- Miksi sitten maailman tärkeimmän ammatin harjoittajat eivät saa työstään kunnon korvausta? Tähän on syynä monta tekijää: viljelijöiden heikko neuvotteluasema elintarvikeketjussa, tuotantokustannuksia ja niiden nousua vastaamattomat markkinahinnat sekä maatalouden tukipolitiikan suuri riippuvuus poliittisesta päätöksenteosta.

- Lukuisat tutkimukset Suomessa ja EU:ssa kiistatta osoittavat, että elintarviketeollisuuden ja kaupan osuus on jatkuvasti kasvanut ja viljelijöiden osuus pienentynyt. Myös EU-tasolla muutokset ovat olleet dramaattisia: kaupan ja teollisuuden yhteinen osuus ruoan rahavirroista on kasvanut kymmenessä vuodessa 80 mrd. euroa ja samanaikaisesti maatalous on menettänyt 20 mrd. euroa.   

Vastaavaa kehitystä viljelijät eivät jatkossa enää kestä. Maatalouden tukipolitiikalla on edelleen suuri taloudellinen merkitys, mutta se ei yksin riitä. EU:n on ryhdyttävä nopeasti toimiin, jotta ruoan rahavirrat jakautuvat nykyistä tasapuolisemmin. Tämä edellyttää EU-tasolla järeää, jäsenmaita velvoittavaa lainsäädäntöä. Lisänä tarvitaan vaikkapa elintarvikekaupan toimintaa valvova taho brittiläisen esimerkin mukaisesti, Aaltonen huomautti. 

Lisätietoja: Seppo Aaltonen, p. 040 558 5637