Vaikka hirvi on saalisarvoltaan Suomen tärkein riistaeläin, on sen kokonaishyöty yhteiskunnalle vahvasti negatiivinen ylisuuresta kannasta johtuen.

Esimerkiksi liikenteen hirvionnettomuuksista on aiheutunut yhteiskunnalle jopa 100 miljoonan euron kustannukset vuosittain.

Hirvi on myös suurin yksittäinen metsätuhojen aiheuttaja. 2000-luvulla talvehtivan hirvikannan määrä on vaihdellut 60 000:sta 110 000:een.

Taimikko on kymmenen vuoden ajan altis hirvituhoille. Jos hirvikanta yhtenäkin vuotena riistäytyy käsistä, syntyy suuria tuhoja.

Suuria tuhoja taimikoissa

Hirvi käyttää ravinnokseen mm. koivun ja männyn taimia, muttei juurikaan kuusta. Koivun- ja männyntaimikoiden hirvituhot ovatkin olleet monelle metsänomistajalle kohtuuttomat.

Täystuhojen lisäksi hirvet aiheuttavat merkittävää vajaapuustoisuutta ja laatutappioita rungoille, mikä näkyy taloudellisina tappioina tulevissa hakkuissa.

Suuri ongelma on ollut myös se, että kuusta joudutaan istuttamaan hirvituhojen pelossa turhan karuille kasvupaikoille. Kuusen tuotos karulla kasvupaikalla jää heikoksi, toisin kuin männyn.

Tyvilahon vaivaamille reheville maille suositellaan istutettavaksi koivua. Hirvien vuoksi koivua ei juurikaan ole uskallettu istuttaa.

Metsästys ainoa keino

Metsästys on ainoa keino saada hirvikanta kohtuulliselle tasolle. Metsästysseurojen ja riistanhoitopiirien tulee anoa hirvilupia nykyistä reippaammin. 

Niin sanottu pankkihirvijärjestelmä on osoittautunut monilla alueilla toimivaksi: Kaikkia anottuja lupia ei tarvitse käyttää, jos hirvikannan tavoitetaso saavutetaan.

Metsästyksen toimintatapoja voisi kehittää edelleen siten, että jahtikauden puolivälissä käytäisiin sidosryhmäkierros, jonka perusteella lisämetsästystä voitaisiin ohjata kovimman kannan alueille.

Lisätietoja: Mikko Tiirola, 044 538 4280