Sisältö
| Sivu 4 | Metsässä kasvaa muutakin kuin mäntyä ja kuusta |
| Sivu 6 | Vielä niitä honkia humisee |
| Sivu 8 | Tunnista tyyppikasvit ja metsätyyppi |
| Sivu 10 | Erilaisia tavoitteita |
| Sivu 12 | Tiedä lisää puista ja pensaista |
| Sivu 14 | Sadonkorjuun aikaan |
| Sivu 16 | Metsän uudistaminen |
| Sivu 18 | Työvälineitä ja koneita metsässä |
| Sivu 20 | Puun jalostusta ja työstöä |
| Sivu 22 | Puurakentaminen |
Rauduskoivun lehti on kaksoishammasteinen ja teräväkärkinen.
Rauduskoivun tuoreimmissa vuosikasvuissa on karheita nystyjä. Vanhan koivun kuori halkeilee ja kaarnoittuu tyvestä.
Rauduskoivu on puuntuotannossa hieskoivua tärkeämpi, koska se kasvaa hieskoivua järeämmäksi eikä lahoa nopeasti kuin usein vesasyntyinen hieskoivu. Istutetut koivut ovat yleensä aina rauduskoivua.
Hieskoivun lehti on pehmeä ja sen reunan hammastus on pienikokoista. Nuoren hieskoivun oksat ovat pehmeän nukan peittämät.
Runko usein on kasvanut kantovesoista, minkä vuoksi niitä on usein runsaasti pienessä ryhmässä.
Vanhemman hieskoivun tuohi on valkeampi kuin rauduskoivun. Toisin kuin rauduskoivu, hieskoivu viihtyy myös kosteilla mailla.
Visakoivu on rauduskoivun eräs alalaji. Ulkoisesti visa näkyy varttuneiden puiden oksakyhmyinä, juomuina ja muhkuroina. Visakoivua kasvaa jonkin verran luonnonvaraisena Etelä-Suomessa.
Visakoivun viljely on herättänyt kiinnostusta siitä saatavan korkean hinnan vuoksi. Visakoivu istutetaan. Visa on korjuukypsä noin 50-vuotiaana. Visa hyödynnetään etenkin puusepänteollisuudessa.
Tervaleppä kasvaa rannoilla, korpimailla, lehdoissa ja muilla vastaavilla paikoilla.
Sen lehdet ovat päältä kiiltävän tummanvihreitä, kärjestä leveitä, usein lovipäisiä, pyöreähköjä ja karvattomia.
Kuori on mustahko ja rosoinen. Tervaleppä kasvaa isoksi puuksi, joka on huomattavasti harmaaleppää pitkäikäisempi. Tervaleppä on täysikasvuinen vasta noin 90-vuotiaana.
Tervaleppä on puusepänteollisuuden suosima puulaji, josta valmistetaan esim. kehyksiä, listoja, huonekaluja.
Harmaaleppä on tuoreiden maiden puu. Sen lehdet ovat teräväkärkisiä, lyhytkarvaisia ja harmahtavia. Kuori on harmaa ja sileä.
Harmaaleppä on täysikasvuinen noin 40-vuotiaana. Se lisääntyy yleensä juurivesoista. Harmaalepästä valmistetaan mm. grillauksessa käytettävää puuhiiltä, mutta metsäteollisuuskäyttöön ei siitä juurikaan ole.
Lehmus, saarni ja vaahtera kasvavat luonnonvaraisena eteläisessä Suomessa. Pohjoisessa nämä puut ovat kasvaneet vain istutustaimista, koska siellä kasvukausi on niin lyhyt, etteivät siemenet ehdi valmistua itäviksi.
Lehmus |  |
Vaahtera
|  |
| Saarni |  |
Puisto on melko pieni alue, joka sijaitsee asuinalueiden keskellä tai lähellä. Sitä hoidetaan hyvin, jotta se kestäisi suurta kulutusta. Sen puusto ja muu kasvillisuus sekä rakenteet valitaan puiston käyttäjien viihtyisyyttä silmälläpitäen. Puistossa on useimmiten levähdys- ja leikkipaikkoja, kukkaistutuksia, koristepensaita, joskus myös kahluualtaita, suihkulähteitä jne.
Suojavyöhyke on melu-, pöly- tai näkösuojaa antava pienehkö – usein kaistalemainen – alue, jossa kasvaa luontaisesti tai istutettuna puita ja pensaita.
Luonnontilaisen alueen kasvillisuus on syntynyt itsestään. Taajamissa luonnontilaiset alueet on usein maisemallisista syistä jätetty rakennettujen alueiden väliin, esimerkiksi näkösuojaksi.
Hyvä ulkoilumetsä on melko laaja-alainen, maisemallisesti kaunis ja osittain luonnontilainen. Usein metsän kulutuskestävyyttä parannetaan ja sitä hoidetaan aktiivisesti ainakin kulkureittien varrelta.
1) vähäinen
2) riippuu kasvatettavan metsän kehitysvaiheesta. Nuoressa metsässä runkojen lukumäärä on suuri mutta puut ovat vielä lyhyitä täysikasvuiseen talousmetsään verrattuna.
3) riippuu metsän iästä ja kasvupohjasta. Yleensä paljon eri-ikäisiä runkoja. Vanhassa luonnontilaisessa metsässä saattaa olla myös runsaasti lahopuuta.
1) harvoja lajeja
2) kasvatettavia lajeja
3) runsaasti lajeja, kasvupohja vaikuttaa
1) usein pääasiassa vanhoja puita
2) kasvatusvaiheen mukainen
3) monenikäisiä puita
1) vähäinen
2) metsätyypistä riippuen aluskasvillisuutta voi olla runsaastikin
3) metsätyypistä riippuva, yleensä kuitenkin suurempi kuin saman metsätyypin talousmetsässä
1) yksittäisiä
2) kohtalainen
3) suuri
1) vuosittain runsaasti hoitotoimenpiteitä
2) kasvuvaiheen mukaisesti hoitotoimenpiteitä
3) ei hoitotoimenpiteitä
1) pääroolissa virkistys
2) pääroolissa taloudellinen hyöty
3) pääroolissa luonnonsuojelu
Alkuun
Maapallon pinta-alasta on metsää 3,9 miljardia hehtaaria eli 30%. Suomen osuus maailman metsien pinta-alasta on 0,2 % ja maailman havumetsistä 1,8 %.
1) Suomi
2) Ruotsi
3) Tanska
4) Saksa
5) Ranska
6) Iso-Britannia
1) 31
2) 41
3) 4
4) 35
5) 55
6) 24
1) 23
2) 27
3) 0,5
4) 11
5) 15
6) 3
1) 5,2
2) 8,9
3) 5,4
4) 83,3
5) 59,8
6) 59,8
1) 4,4
2) 3,0
3) 0,1
4) 0,1
5) 0,3
6) 0,05
Suomessa ja Ruotsissa on laaja maapinta-ala ja paljon hyvinhoidettuja metsiä. Edellytyksiä ovat luoneet harvalukuinen väestö ja etenkin havupuille ja koivulle suotuisat kasvuolot. Puunjalostus ja sahateollisuus ovat yhä tärkeitä teollisuuden aloja. Perheomistus sekä tehokkaat neuvonta- ja metsänhoito-organisaatiot ovat tukeneet metsätaloutta.
Tanska on pieni alue, jolla harjoitetaan pääasiassa peltoviljelyä ja karjanhoitoa. Asutus on tiheä. Tanskalla ei ole nykyisin luontaisia edellytyksiä kovinkaan laajaan puun tuotantoon.
Saksalla on suuri maapinta-ala ja edullinen ilmasto monille puulajeille, mutta myös paljon asukkaita. Maa on teollistunut. Nykyisin myös ilman ja ympäristön likaantuminen ovat heikentäneet metsien kasvua.
Ranskan metsät kaadettiin menneinä vuosisatoina lähes kokonaan rakennusaineiksi sekä teollistumisen myötä pajojen, tehtaiden ja rautateiden tarpeisiin. Nykyisistä metsistä lähes kaikki ovat ihmisen käsittelemiä. Ranskan metsätaloutta kuvaa sana monitavoitteisuus.
Isossa-Britanniassa on puuvarat käytetty aikoinaan mm. laivanrakentamiseen. Alkuperäinen metsäpeite on hävinnyt, ja maan nykyiset metsävarat ovat vähäiset. Isossa-Britanniassa on kuitenkin melko paljon sahoja ja paperiteollisuutta. Vuosittain maassa käytetään 50 miljoonaa kuutiometriä puuta, mistä peräti 85 prosenttia tuodaan ulkomailta. Isossa-Britanniassa on nyttemmin käynnissa laaja metsätalousohjelma, jolla pyritään lisäämään puun tuotantoa.
Humuskerros on pitkälle hajonneen orgaanisen aineksen muodostama maan pintakerros.
Kaskenpoltto tarkoittaa alueen puuston polttamista ja maaperän valmistamista viljan tai juuresten viljelylle. Kaskeamistapa riippui alueen puustosta ja metsätyypistä. Poltetussa tuhkapitoisessa maassa viljeltiin ruista, ohraa, kauraa tai naurista.
Yksi kaskeamismenetelmä oli pykälöiminen, jossa havupuista poistettiin kuorta niin, että puut kuolivat pystyyn. Poltto oli tehokasta, koska kuivunut puu ja sen juuret olivat kuohkeuttaneet raakahumuskerrosta. Kaikkia puita ei kaadettu ennen polttamista.
Toinen kaskeamistapa oli niin sanottu kahden polton kaski. Ensimmäisenä vuonna isot puut kolottiin kuivumaan, ja pienet puut hakattiin. Toisena vuonna kaadettiin kolottu iso puusto ja suoritettiin poltto. Kolmantena kesänä suoritettiin toinen poltto. Tuhka sekoitettiin risukarhilla maaperään, johon kylvettiin ruis.
Taidemaalari Eero Järnefeltin tunnetuimpiin teoksiin kuuluu työ nimeltä "Kaski", joka on maalattu 1893 Lapinlahdella Pohjois-Savossa. Valokuvia löytyy mm. osoitteesta
Eränkäynti tarkoittaa metsästystä. Muinaisessa eränkäynnissä käytettiin muitakin pyyntivälineitä kuin aseita, esimerkiksi loukkuja, ansoja ja rihmoja.
Energiapuu tarkoittaa oksia, latvuksia, pienrunkoja ym. metsäteollisuuden tai sahojen raaka-aineeksi kelpaamatonta puuta.
Metsänomistajista naisia on tällä hetkellä neljännes. Osuuden arvioidaan kasvavan.
Metsiin kätkeytyminen on yhä mahdollista, mutta myös karkulaisen löytäminen on aiempaa paljon helpompaa. Helikopteri, koira, lämpökamera, matkapuhelinsignaali, GPS-paikannusjärjestelmä ym. auttavat etsijöitä.
Eräoppaat ym. palvelujen tarjoajat voivat saada elantonsa seikkailu- ja selviytymistapahtumien järjestämisestä. Niissä tapahtumissa ihminen voi kokeilla omia rajojaan ja tutustua erämaan vaatimiin taitoihin. Riskin saattaa aiheuttaa osallistujien liiallinen uhkarohkeus ja heikko peruskunto.
Alkuun
Sivu 8
mustikka, kielo - tuore kangasmetsä (MT)
käenkaali, oravanmarja - lehtomainen metsä (OMT)
kanerva, puolukka - kuiva kangasmetsä (CT)
Metsätyypin tunnistaminen on tärkeää esimerkiksi silloin, kun valitaan istutettavaksi kasvupaikkaan sopivia puulajeja. Rehevien maiden tuottokyky on parempi kuin niukkaravinteisten. Kuvat tuottokyvyn mukaisesti: lehtomainen metsä, tuore kangas ja kuiva kangas.
Arvopuusto tarkoittaa puita, joista muodostuu talousmetsän tuotto. Kasvatusvaiheessa arvopuustoksi kasvatettaville puuyksilöille annetaan tilaa poistamalla niiden kasvua haittaavat heikommat yksilöt.
Ekologia on tiede, joka tutkii elollisten olentojen ja ympäristön suhteita.
Ekologisena kokonaisuutena metsä koostuu elollisesta ja elottomasta luonnosta sekä näiden vuorovaikutuksesta. Kestävä metsätalous on metsien kestävää hoitoa ja käyttöä siten, että säilytetään metsien biologinen monimuotoisuus, tuottavuus, uusiutumiskyky, elinvoimaisuus sekä mahdollisuus toteuttaa nyt ja tulevaisuudessa merkityksellisiä ekologisia, taloudellisia ja sosiaalisia toimintoja paikallisilla, kansallisilla ja maailmanlaajuisilla tasoilla aiheuttamatta vahinkoa muille ekosysteemeille. Talousmetsissä monimuotoisuutta vaalitaan hoitamalla metsiä hyvin ja säilyttämällä erityisen tärkeiksi katsottujen elinympäristöjen ominaispiirteet.
Ekologinen kestävyys metsätaloudessa merkitsee eliölajien ja niiden elinympäristöjen monimuotoisuutta.
Taloudellinen kestävyys metsätaloudessa merkitsee metsien uusiutumiskyvyn ja elinvoimaisuuden säilyttämistä.
Sosiaalinen kestävyys metsätaloudessa tarkoittaa kaikkien väestöryhmien metsiin liittyvien hyvinvointitarpeiden oikeudenmukaista huomioon ottamista.
Mitä metsä merkitsee eri ihmisille? Kaikki vastaukset voivat olla oikeita:
Myös metsuri marjastaa ja nauttii metsäluonnon kauneudesta ja yhtä hyvin metsänomistaja kuin runoilijakin voi hiljentyä "metsäkirkossa". Kuvanveistäjä voi käyttää puuta veistostensa materiaalina jne.
Keskustelun aiheet ovat vapaasti valittavissa. Tässä ehdotuksia:
Suomi: metsien hyödyntäminen, suojeltujen alueiden määrä, jokamiehenoikeudet, maanomistajan oikeudet
Venäjä: metsän omistussuhteet, metsänhoito ja metsien käyttö
Brasilia: kestävä metsätalous, sademetsien kohtelu, monimuotoisuuden säilyttäminen, metsän omistussuhteet
Indonesia: kestävän metsätalouden toteuttaminen, suomalaisten yritysten rooli.
Metsänhoitoyhdistyksen tehtävänä on valvoa metsänomistajan etuja ja auttaa metsänomistajaa hänen metsänsä käytölle ja tuotolle asettamiensa tavoitteiden toteuttamisessa.
Yhdistysten palvelut vaihtelevat jonkin verran, joten paikkakuntasi metsänhoitoyhdistyksen palvelujen sisältö on syytä tarkistaa sieltä.
Metsäympäristön hoitoon kuuluu mm.:
Puukaupan palveluihin kuuluu mm.:
Taimikon ja nuoren metsän hoitoon kuuluu mm.:
Metsänuudistamiseen ja taimien välitykseen kuuluu mm.
Suunnitteluun, neuvontaan ja koulutukseen kuuluu mm.:
Metsänomistajan edunvalvontaan kuuluu mm.:
Asiantuntija- ja koulutuspalveluihin kuuluu mm.:
Päätehakkuu tarkoittaa uudistuskypsän metsän hakkuuta.
Omistajalla todennäköisesti hyvät perustiedot, mutta hän saattaa tarvita mhy:tä leimikon teossa, puukauppa-asioissa ja verokysymysten selvittelyssä. Omistaja myös osallistuu mhy:n järjestämiin koulutus- ja neuvontatapahtumiin, ja hän lukee huolellisesti yhdistyksen tiedotteita ja lehtiä.
Osa perheen toimeentulosta tulee metsästä kuten edellä, mutta tarvetta palvelujen käyttöön on harvemmin. Perhe voi myös myydä työpalveluja toisille metsäomistajille mhy:n kautta.
65-vuotias leskirouva, jolla päätehakkuuvaiheessa oleva metsä:
Mhy tarjoaa koko puukaupan palvelut kokonaisuudessaan avaimet käteen -periaatteella, tekee metsän uudistamisuunnitelmat sekä uudistamisen toteutuksen.
16-vuotias opiskelija, jolla neljä hehtaaria perintönä saatua taimikkoa:
Tarvitsee taimikonhoidon neuvontaa sekä yleistä metsänhoidon tietoa. Tulevaisuudessa mahdollisesti taimikonhoitotyöpalvelua ta opetusta omatoimiseen taimikonhoitoon.
Alkuun
Sivu 12
Parhaiten pihlaja tunnetaan keväällä valkoisista vahvatuoksuisista kukkatertuistaan ja syksyllä punaisista marjoistaan. Pihlajan lehdet ovat pitkiä ja ne muodostuvat useista lehdykkäpareista. Pihlajaa esiintyy koko maassa. Se on useimmiten monirunkoinen.
Pihlaja tarjoaa keväällä työtä pölyttäjähyönteisille ja syksyllä sen marjat ovat hyvää ravintoa niin ihmisille kuin eläimillekin. Linnut syövät pihlajan marjoja, metsäjänis sekä hirvieläimet puolestaan kuorta ja nuoria versoja. Myös kirvat ja monet perhosen toukat käyttävät pihlajan marjoja ja lehtiä ravintonaan. Elintarviketeollisuus ja kotitaloudet käyttävät pihlajanmarjoja mehujen, hillojen ja viinien valmistukseen. Pihlaja on myös suosittu pihojen koristepuu.
Pähkinäpensaalla, paatsamalla ja pajulla on suuri merkitys hyönteisille, etenkin mehiläisille ja perhosille. Olemassaolollaan ne myös rikastuttavat luontoa. Paju on nykyisin erittäin suosittu käsityömateriaali.
Pähkinäpensaslehto on luonnonsuojelulainnojalla suojeltu luontotyyppi, mikäli lehdossa kasvaa vähintään kaksi metriä korkeita tai leveitä pähkinäpensaita vähintään 20 kappaletta hehtaarilla.
Arboretum eli puulajipuisto on eri puulajeja kasvava istutettu puistomainen alue. Usein arboretumeissa esitellään ulkomaisia puu-, pensas- ja perennalajeja. Suomen vanhin arboretum on Elimäen Mustila, joka on erityisen tunnettu näyttävistä alppiruusuistaan.
Arboristi on samannimisen ammattitutkinnon suorittanut henkilö, joka huolehtii puisto- ja pihapuista sekä taajamametsistä. Hän suunnittelee puiden ja puuryhmien istutukset ja muut hoitotoimenpiteet. Arboristi voi olla itsenäinen yrittäjä tai hän voi työskennellä esim. kunnan, seurakunnan tms. yhteisön palveluksessa. Arboristin koulutus tapahtuu luonnonvara-alan oppilaitoksessa.
Kansallispuistot ovat suuria luonnonsuojelualueita, jotka ovat kaikille avoimia. Kansallispuistoiksi on varattu arvokkain osa tyypillistä suomalaista luontoa, kansallismaisemia ja luonnonnähtävyyksiä.
Luonnonpuistot on perustettu palvelemaan ensisijaisesti luonnonsuojelua ja tutkimusta Ne ovat pääosin yleisöltä suljettuja, eikä niissä saa liikkua ilman kirjallista lupaa. Joissakin luonnonpuistoissa kulku on sallittu merkityillä poluilla. Luonnonpuistot pidetään luonnontilaisina, jotta luonnon omaehtoista muutosta voidaan tutkia.
METSO on Etelä-Suomen metsien monimuotoisuutta edistävä toimintaohjelma, jonka valtioneuvosto hyväksyi vuonna 2002. Monimuotoisuustavoitteeseen pyritään niin, että kestävän kehityksen ekologiset, taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset päämäärät toteutuvat ja metsäelinkeinon tulevaisuus säilyy kestävällä ja turvallisella pohjalla.
Suojelualueet: Maassamme on ollut 1960-luvulta saakka tavoitteena muodostaa monipuolinen suojelualueidenverkosto. Suojelualueverkostoa on rakennettu vähitellen eri suojeluohjelmien avulla ja työ jatkuu edelleen.
Luonnonsuojelualueiden perustamisen tavoitteena on, että kaikki Suomessa tavattavat luontotyypit ovat edustettuina. Suojelemalla alueita ja eri luontotyyppejä suojellaan myös lajeja ja ekosysteemejä ja siten myös luonnon monimuotoisuutta. Tavoitteita voivat olla myös opetus, tutkimus ja seuranta, pohjavesialueiden säilyttäminen, riistan ja kalakannan hoito sekä luonnon virkistyskäyttö. Suojelun perusteena ovat myös maisemalliset tekijät ja kulttuuriarvot.
Ohjelman tavoitteena on nykyistä paremmin turvata metsäisille luontotyypeille ja uhanalaisille lajeille tärkeitä elinympäristöjä ja metsien rakennepiirteitä. Toimenpiteillä pyritään sekä luomaan erityyppisiä uusia metsien monimuotoisuutta ylläpitäviä alueita ja alueiden verkostoja että tehostamaan suojelua nykyisillä suojelualueilla mahdollisimman kustannustehokkaasti. Uusien suojelukeinojen kehittämisen lähtökohtana on metsänomistajien vapaaehtoisuus ja menetettyjen taloudellisten arvojen täysimääräinen korvaaminen.
Metsäkeskus (www.metsakeskus.fi) edistää metsien kestävää hoitoa ja käyttöä sekä monimuotoisuuden säilymistä.
Metsäkeskukset ovat maa-ja metsätalousministeriön ohjauksessa toimivia maakunnallisia organisaatioita, jotka valvovat ja turvaavat metsälakien tavoitteiden saavuttamista, seuraavat metsätalouden ja metsien laatua sekä tekevät alueellisia ja tilakohtaisia metsäsuunnitelmia. Metsäkeskukset suunnittelevat ja toteuttavat metsätalouden rahoituslain hankkeita, kouluttavat, neuvovat ja tiedottavat sekä toteuttavat metsätalouden kehittämishankkeita.
Leimikko tarkoittaa hakattavaksi suunniteltua aluetta.
Metsänhoitoyhdistyksen apua käytetään esimerkiksi, jos metsänomistajalla ei ole aikaa tai riittävää taitoa puukauppojen tekoon ja tarjousten vertailuun.
Leimikon puulajit: eri puulajit kiinnostavat eri aikoina ostajia eri tavalla. Halutuista lajeista maksetaan enemmän.
Puutavaralajit: tukkipuu on arvokkainta, kuitu- ja energiapuusta maksetaan vähemmän. Tukkipuun hinta voi olla 3-4 -kertainen kuitupuuhun verrattuna. Myös oksien ja latvuksien myynti energiapuuksi onnistuu paikoin, valtaosin tähdepuu jää vielä nykyään metsämaan ravinteeksi.
Puun hintaan vaikuttaa siis se, miten järeitä puut ovat.
Leimikon sijainti: lyhyt kuljetusmatka, hyvät tieyhteydet ja helppo maasto säästävät korjuun kustannuksia ja parantavat myyntituloa. Sijainnilla on siis välillinen vaikutus myyntituloon.
Puun myyntituloon vaikuttavat myös leimikon koko ja hakkuutapa (uudistushakkuu/kasvatushakkuu).
Ostajien tarjousten erot johtuvat markkinatilanteesta, puun tarjonnasta, ostajan tarpeesta, kilpailutilanteesta jne. Myös esimerkiksi
- tukkipuulle käytetyistä eri katkaisupituuksista
- puun tulevasta käytöstä (sahatavaraksi, puu- ja paperiteollisuudelle, muualle)
- kuljetusmatkasta
- ostajan konekannasta
- ostajan tekemistä muista kaupoista samalla seudulla.
Pystykaupat ovat yleistyneet, koska merkittävä osa metsänomistajista on ikääntynyttä väkeä.
Heillä ei ole käytettävissä hankinnassa tarvittavia koneita ja muita voimavaroja tai he toimivat muissa ammateissa, jolloin puute on käytettävissä olevasta ajasta ja ammattitaidosta. Ihmistyövoiman ja pienkoneiden on vaikea kilpailla suurten puunostajien resurssien kanssa. Toisaalta nämä yritykset saattavat myös hinnoittelupolitiikassaan suosia sitä, että koko hankintaketju on omassa hallinnassa.
Hintoja löytyy mm. osoitteesta
Hakkuutähdettä voidaan hyödyntää esim. energiapuuksi.
Metsään jätettynä hakkuutähde toimii ravinnepankkina ja maanparannusaineena.
Alkuun
Kylvö soveltuu karuille kasvupaikoille (puolukkatyypin kangasmaat), joilla myös luontainen uudistaminen olisi mahdollista. Se soveltuu parhaiten männylle. Myös koivua viljellään kylvämällä. Istutukseen verrattuna kylvö on huokeampi, mutta hitaampi ja epävarmempi uudistamistapa. Kuusta ei kannata uudistaa kylvämällä.
Istutus valitaan käytännössä lähes aina rehevillä alueilla. Tavoitteena on tiheä hyväkasvuinen taimikko. Reheville kasvupaikoille istutetaan 1–2-vuotiaita kuusen tai koivun pottitaimia. Koivu valitaan etenkin ilmaville rinnemaille. Hallanaroille paikoille ja kivikoihin sopii mänty.
Uudistushakkuun jälkeen istutus kannattaa tehdä nopeasti, ettei aluskasvillisuus ehdi vallata aluetta. Muokkaustavan valinta riippuu kasvupaikasta. Istutustaimikko lähtee nopeammin kasvuun, jos uudistusala muokataan ennen istutusta. Muokkaustapa vaikuttaa jatkossa myös taimikon hoitotarpeeseen. Hakkuutähteiden korjuu helpottaa sekä maan muokkausta että istuttajan työtä samoin kuin kylvön onnistumista ja tasaista taimettumista.
Maan viljavuus eli luontaiset tuottoedellytykset ja vesitalous ratkaisevat uudistustavan. Perussääntö on, että karuimmat alueet sopivat parhaiten männyn luontaiseen uudistamiseen. Vetiset korvet saattavat uudistua kuuselle luontaisesti.
Jos alueella on hyviä siemenpuita, koivua voidaan uudistaa luontaisesti jättämällä siemenpuiksi noin 20 runkoa hehtaarille.
Jos alueella on hyviä siemenpuita, koivua voidaan uudistaa luontaisesti jättämällä siemenpuiksi noin 20 runkoa hehtaarille.
Siemenet kylvetään lehdettömään aikaan, joko myöhään syksyllä tai lumien sulamisen aikoihin. Silloin siemen pääsee helposti kasvualustalle ja ehtii itää ja juurtua, ennen kuin muu kasvillisuus alkaa kilpailla sen kanssa valosta ja ravinteista.
Hehtaarille kylvetään noin 45.000 männyn siementä. Jos yhdessä kilossa on 178.500 siementä ja itävyys on 80 %, siemeniä kylvetään 320 g/ha.
Paakkutaimien etuja on varmempi kasvuunlähtö ja käsittelyn helppous. Istutus esim. pottiputkella sujuu tottumattomaltakin.
Paljasjuuristen tainten etuna on yleensä paakkutaimea suurempi koko ja huokeampi hinta. Paljasjuuristen taimien heikkoutena on juuriston kuivuminen ja vaurioitumisalttius käsittelyn aikana.
Jos istutettava alue on vain yksi hehtaari, ei taimien hinnalla ole ratkaisevaa merkitystä. Tuoreella kankaalla sopii istutettavaksi esim. 1–2-vuotiailla männyn paakkutaimilla, joita tarvitaan noin 2.200 kpl/ha.
Hyvän taimen
- ranka on suora ja sillä on yksi terve latva.
- neulaset ovat vihreitä ja tukevasti kiinni.
- silmut ovat vahvat ja terveet.
- rungon korkeus on oikeassa suhteessa juuripaakkuun, se ei saa olla liian hontelo ja pitkä.
- juuristo: Paakku on ehjä, eivätkä juuret ole ahtautuneet. Paljasjuurisen taimen juuristo on runsas ja hyvin muodostunut, se ei saa olla koukkuinen tai katkeillut.
Oikea ajankohta on touko-kesäkuu tai syys-lokakuu. Keskikesällä kasvuunlähtö on epävarmempaa.
Taimi tulee kastella huolellisesti ennen istutusta. Kastelusta on huolehdittava tarkasti myös kuljetuksen ja varastoinnin aikana. Jos juuristo pääsee kuivumaan, kasvun käyntiinlähtö hidastuu. Kuivahtanut taimi saattaa jopa kuolla.
Taimi istutetaan koholla olevaan mättääseen. Kuopassa sadevesi saattaisi tukehduttaa juuriston. Myös muu kasvillisuus voisi varjostaa taimea ja syksyllä, lumien tultua kaatua sen päälle.
Istutuksen jälkeen maa tiivistetään. Näin taimi pysyy suorana ja juuret saavat tukevan otteen kasvupohjasta.
Taimikko vaatii aina huolellista hoitoa. Mitä rehevämpi kasvupaikka, sitä huolellisemmin taimikkoa on hoidettava, jottei ympäröivä heinä ym. kasvillisuus pääse varjostamaan taimia.
Hirven aiheuttamat vuotuiset vahingot ovat jopa 20 miljoonaa euroa.
Hirvi on iso eläin, joka vahingoittaa suurikokoisiakin puita. Hirvi syö ja katkoo nuorien mäntyjen, koivujen ja haapojen oksia ja latvoja sekä vahingoittaa runkoja. Talvella sen erityistä herkkua ovat nuoret männyt, joskus kelpaavat myös istutuskuusien latvat. Kesällä hirvi suosii koivikoita. Muiden hirvieläinten, kuten peurojen ja porojen, aiheuttamat tuhot ovat samanlaisia. Paras tapa ehkäistä hirvituhoja on hirvikannan pienentäminen. Myös karkoteaineilla ja taimien latvojen suojauksella sekä aitauksella voidaan ehkäistä tuhoja.
Peltomyyrät aiheuttavat pahimmat tuhot vastaistutetuille taimille. Varsinkin metsitetyillä pelloilla ne voivat tehdä suurta tuhoa. Koivut ovat myyrille erityisen mieluista ravintoa. Myyrän torjuntaan on kiinnitettävä huomiota erityisesti metsitetyillä peltoalueilla, jos alueen myyräkanta on jatkuvasti suuri. Myös haapa ja jalot lehtipuut maistuvat peltomyyrälle. Peltomyyrä järsii puun kuorta lumen alla maanrajan yläpuolelta. Jos juuriston ja verson välinen aineenvaihdunta katkeaa kokonaan, taimi kuolee. Joka tapauksessa vahingoittuminen heikentää kasvua ja altistaa taimen sienituhoille.
Metsämyyrä nakertaa pienten mäntyjen ja kuusien latvasilmuja ja latvakasvaimen kuorta. Tuhot näkyvät monilatvaisuutena, rungon mutkaisuutena jne. Myös koivujen kuori kelpaa metsämyyrälle. Vahinko voi aiheuttaa koivuun värivirheitä.
Vesimyyrät syövät puiden juuria ja juurien kuorta sekä kaivavat käytäviä maaperään. Vahingot näkyvät taimien kaatumisina ja kuolemina.
Myyrätuhoja voidaan yrittää vähentää ajoittamalla metsänviljely sellaiseen vuoteen, jolloin myyräkanta on alueella pieni. Taimet eivät enää ole alttiita myyrätuhoille, kun niiden tyviläpimitta on yli 4 cm. Peltomyyrän viihtymistä voi vähentää tehokkaalla heinäntorjunnalla. Kun myyrä ei saa heinikon suojaa, se jää alttiiksi luontaisille vihollisilleen.
Visakoivu on rauduskoivun muunnos, joten se on altis samoille vahingoille kuin rauduskoivukin. Lehtikuusen ja tervalepän kuori kelpaa hirville ja niiden puuaines myyrille.
Harvennushakkuun tavoitteena on jättää alueelle sopiva määrä hyvälaatuisia runkoja, jotka edustavat kyseiselle kasvupaikalle parhaiten soveltuvia puulajeja. Metsikkö harvennetaan kasvuolosuhteista ja puulajista riippuen 1–3 kertaa ennen uudistamista. Harvennuksessa poistetaan valioyksilöiden kasvua haittaavat huonolaatuiset ja/tai liian tiheässä kasvavat puuyksilöt. Luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat kohteet säästetään myös harvennusvaiheessa.
Ensiharvennus riippuu kasvupaikasta, puulajista ja taimikon hoidosta. Se tehdään noin 30–35 vuoden kuluttua uudistamisesta, kun puusto on 12–16 metriä pitkää. Runkolukumäärää pienennetään noin tuhanteen hehtaaria kohden. Myöhemmissä harvennushakkuissa runkoluku pudotetaan 450–550 runkoon hehtaaria kohden odottamaan päätehakkuuta. Tärkeätä on huolehtia etenkin rauduskoivun ja männyn valon saannista, sillä valolla on olennainen vaikutus puun järeytymiseen.
Kasvatettavana mänty:
Rauduskoivua ja leppää voidaan jättää mainiosti mukaan sekapuustoksi. Myös vanhat puuyksilöt ja lahot lehtipuut säästetään. Haapaa mäntymetsässä esiintyy vähän, koska suuri osa haavoista on poistettava männyn taimikkovaiheessa.
Kasvatettavana kuusi:
Lehtipuut ovat luonteva osa kasvatuskuusikkoa. Kuusen taimikkovaiheessa kookkaampi lehtipuusto on suojannut kuusikkoa hallalta. Myös perkauksissa parhaat lehtipuuyksilöt on jätetty kasvamaan saha- ja vaneripuuksi. Nämä yksilöt saattavat olla harvennuksen aikaan jo korjuukypsiä.
Kasvatettavana koivu:
Isot haavat ja lepät ovat luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaita. Arvopuuston kasvua haittaamatonta nuorta haapaa ja leppää voidaan jättää koivikkoon valikoidusti. Hieskoivu sen sijaan voidaan poistaa.
Alkuun
Kaikki mainitut turvavarusteet ovat tärkeitä.
Hakkuukone on puunkorjuukone, joka kaataa, karsii, katkoo ja mittaa puut.
Ajokone voi olla mikä tahansa ajopeli, jolla puu saadaan tienvarteen.
Kuormatraktori on puunkorjuukone, jolla puutavara kuljetetaan palstalta autotien varteen.
Kuormaimella varustettu metsäkone soveltuu puutavaran lähikuljetukseen maastossa. Sillä on kuormankantokykyä ja veto-ominaisuudet.
Yhdistelmäkone on samalla sekä hakkuukone että ajokone.
Tavaralajimenetelmä on puunkorjuumenetelmä, jossa hakatut rungot valmistetaan ja lajitellaan puutavaralajeiksi jo metsässä hakkuun yhteydessä.
Apteeraus tarkoittaa sahapuurunkojen katkaisukohtien määrittämistä sovittujen laatu- ja mittavaatimusten mukaisesti.
Simulaattori tarkoittaa tässä yhteydessä ohjelmaa, jossa on samat ominaisuudet kuin hakkuu- tms. metsäkoneen järjestelmässä. Simulaattorin avulla käyttäjä opiskelee järjestelmän toimintoja esim. luokkahuoneessa. Simulaattorilla voidaan harjoitella mm. runkojen katkontaa.
Simulaattorikoulutuksen etuja ovat mm.
- turvallisuus
- toiminnon rajaton toisto- ja harjoittelumahdollisuus
- riippumattomuus sääoloista
- luonnonvarojen säästyminen
Alkuun
Vaneri on puulevy, joka valmistetaan liimaamalla yhteen ohuita puuviiluja. Liimana käytetään fenolihartsiliimaa. Vaneri tehdään vähintään kolmesta 1,5–3,2 mm:n paksuisesta viilusta. Viilujen syysuunnat ovat toisiinsa nähden kohtisuorassa. Viiluja liimataan pariton määrä, jotta pintaviilujen syysuunta on sama. Vaneri voidaan myös päällystää esim. muovilaminaatilla tai se voidaan maalata, lakata tai päällystää jalopuuviilulla. Vanerista tehdään esim. huonekaluja.
Lastulevy on puulastuista ja/tai sahanpurusta liimaamalla valmistettu levy.Lastulevyn puuraaka-aine, esim. pienpuu ja puru, jauhetaan sopiviksi partikkeleiksi, jotka liimataan ja puristetaan korkeassa lämpötilassa levyiksi. Lastulevy voidaan pinnoittaa ja pohjamaalata. Melamiinipinnoitettu lastulevy on tuttu tuote, jota käytetään esim. kalusteteollisuudessa. Lastulevy on huokea tuote.
Kuitulevy on rakennuslevy, joka muodostetaan kuidutetusta hakemassasta kokoojakoneella, joka kuumapuristaa märkäarkin kuitulevyksi. Kuitulevyn valmistukseen sopivat kaikki tavanomaiset puulajit. Kuitulevy päällystetään usein pintamassalla. Sileäpintaisena kuitulevy on helppo käsitellä esim maalilla. Kuitulevyä käytetään esim. sisäkattojen ja asuinhuoneiden seinien vuoraukseen.
Kimpi- eli rimalevy valmistetaan liimaamalla sydänaihion molemmin puolin puuviiluja, joista kimpi saa suuren lujuutensa. Kimpilevy soveltuu esimerkiksi hyllylevyiksi. Kimpilevy on kalliimpi tuote kuin kuitu- tai lastulevy.
Parketti on useasta puukerroksesta liimaamalla koostettu lattioiden pinnoite.
- Mosaiikkiparketti valmistetaan umpipuusta, useimmiten tammesta. Kiinnitys alustaan tapahtuu liimaamalla.
- Sauvaparketit valmistetaan umpipuusta ja pontataan kaikilta sivuilta. Monet puulajit ovat mahdollisia. Sauvaparketteja – kuten myös mosaiikkiparketteja – käytetään etenkin julkisissa tiloissa.
- Lautaparketit ovat lamellirakenteisia, päistä ja sivuilta pontattuja. Lautaparketissa on tavallisesti kolme kerrosta: puinen pintakerros, välikerros ja pohja viilusta.
Pintakerroksen paksuus on. noin 4 mm. Välikerroksen ja pohjaviilun valmistukseen käytetään yleensä havupuuta. Nykyisin lautaparketit toimitetaan useimmiten valmiiksi pontattuina ja pintakäsiteltyinä, joten lattia on helppo asentaa ja se on käyttövalmis heti asennuksen jälkeen.
Mosaiikkiparketti valmistetaan umpipuusta, useimmiten tammesta. Kiinnitys alustaan tapahtuu liimaamalla.
- Sauvaparketit valmistetaan umpipuusta ja pontataan kaikilta sivuilta. Monet puulajit ovat mahdollisia. Sauvaparketteja – kuten myös mosaiikkiparketteja – käytetään etenkin julkisissa tiloissa.
- Lautaparketit ovat lamellirakenteisia, päistä ja sivuilta pontattuja. Lautaparketissa on tavallisesti kolme kerrosta: puinen pintakerros, välikerros ja pohja viilusta. Pintakerroksen paksuus on. noin 4 mm. Välikerroksen ja pohjaviilun valmistukseen käytetään yleensä havupuuta. Nykyisin lautaparketit toimitetaan useimmiten valmiiksi pontattuina ja pintakäsiteltyinä, joten lattia on helppo asentaa ja se on käyttövalmis heti asennuksen jälkeen.
Pettu tarkoittaa männystä ravinnoksi irrotettua jälsi- ja nilakerrosta. Petusta tehtyä jauhoa voidaan käyttää viljajauhojen lisänä leivän leipomisessa. Nälkävuosina pettuleipää on syöty hätäravintona. Nykyään tutkitaan petun terveysvaikutuksia ja sen mahdollista käyttöä funktionaalisena elintarvikkeena, jolla on erityisiä terveysvaikutuksia.
Ksylitolia kutsutaan myös nimellä koivusokeri. Kemialliselta rakenteeltaan ksylitoli ei kuitenkaan ole sokeri vaan sokerialkoholi, jota valmistetaan teollisesti koivun kuituaineesta. Ksylitolia käytetään makeutusaineena elintarvikkeissa. Suun bakteerit eivät pysty käyttämään ksylitolia ravintonaan, joten bakteerit eivät pääse lisääntymään suussa ja aiheuttamaan hampaiden reikiintymistä.
Lignaanien oletetaan ehkäisevän sydän- ja verisuonitauteja sekä rinta-, eturauhas- ja paksusuolisyöpää. Kuusipuu sisältää runsaasti hydroksimatairesinoli-kasvilignaania (HMR). Tutkimuksissa etsitään näyttöä lignaanien terveysvaikutuksista ja mahdollisuuksia valmistaa lignaania sisältäviä elintarvikkeita.
Veren kohonnut kolesterolitaso on sepelvaltimotaudin ja muiden ahtauttavien valtimosairauksien keskeinen riskitekijä. Kasvisterolit ja kasvistanolit rajoittavat kolesterolin imeytymistä ruoansulatuskanavasta elimistöön ja näin ne pystyvät alentamaan veren kolesterolia.
Alkuun
Tämän lisäksi löydät tietoja muun muassa seuraavista lähteistä:
www.rakennustieto.fi/rtnet/10750/data.htm
Paljon tietoa ja kuvia sahatusta ja höylätystä puutavarasta, joiden perusteella eri materiaalien käyttöä paikkakunnan rakennuskannassa voidaan tarkastella.
www.mfa.fi
Esittelee kuvin ja sanoin rakennusarkkitehtuuria. Aineiston perusteella voidaan keskustella ja muodostaa mielipiteitä. Vastaukset ovat mielipideasioita, ratkaisu riippuu rakentamisen tavoitteista ja budjetista.
Energiahintoja löytyy muun muassa osoitteista:
Lämmitysmuotoa valittaessa eivät polttoainevertailut yksin riitä. On otettava huomioon myös lämmitysjärjestelmän rakentamisen kustannukset, vuotuiset perusmaksut sekä huolto- ja korjauskustannukset. Valintaan vaikuttaa myös lämmitystavan soveltuvuus omaan taloon, energian saannin varmuus, energian hinnan vaihtelut sekä energian tuottotavan eettisyys. Lämmitysmuodot eroavat myös päivittäin vaaditun työmäärän ja valvonnan suhteen.
Kaikessa investoinnissa on pyrittävä arvioimaan myös tulevaa kehitystä sen tiedon valossa mitä on olemassa ja mitä muutoksia esimerkiksi 10 vuoden tähtäyksellä on ennustettavissa. Muun muassa päästömaksut ovat edessä, kun etenemme kestävän kehityksen periaatteiden mukaan.