MTK valtakunnallisena järjestönä on saanut alkunsa viljelijöiden suuresta helluntaikokouksesta 28.5.1917. Siinä kokouksessa päätettiin perustaa kolmiportainen organisaatio ajamaan viljelijöiden etuja. Vaikka keskusliitto lopullisesti perustettiin vasta syksyllä, aloitettiin järjestön perustamistyöt maakunnissa saman tien. Piirikunnallisista kokouksista kotipaikkakunnalleen palanneet viljelijät alkoivat innolla puuhata omaa paikallisyhdistystä pitäjissään ja ennen pitkää oli saatu jo noin 100 paikallisyhdistystä perustetuksi. Ilmajoen tuottajayhdistys oli niistä aivan ensimmäisiä.  

Tuottajajärjestön perustaminen lähti edunvalvonnan tarpeesta. Viljelijäväestö koki ensimmäisen maailmansodan jälkimaininkien, kansalaissodan ja venäjän vallankumouksen sekasorrossa asemansa turvattomaksi ja elinkeinonsa tulevaisuuden uhatuksi.  Elintarvikkeiden säännöstely oli pulan vuoksi välttämätöntä, mutta sen toteutuksessa ei viljelijöiden mielestä kylliksi otettu huomioon tuotannon edellytyksiä.  

Ilmajoen MTK-yhdistyksellä on takanaan jo 90 vuotta kunniakasta toimintaa. Se on toteuttanut järjestön alkuperäisiä tavoitteita ja valvonut jäsentensä elinkeinojen toimintaedellytyksiä pitäjässään. Historian aikana on tarvittu yhteisvoimaa ja lähetystöjä päättäjien puheille, jotta elinkeinoille tärkeitä parannuksia ja säädöksiä on saatu toteutetuiksi. Kyrönjoen tulvasuojelu ja vaikkapa Ilmajoen maatalousoppilaitoksen säilyttäminen ovat hyviä esimerkkejä yhdistyksen aktiivisesta asioihin puuttumisesta ja voimannäytöstä.  

Pitkä historia valmentaa muutoksiin

Yhdistyksen pitkä historia antaa tukevan alustan, jolle rakentaa tulevaisuutta. Historiaan mahtuu monia muutoksia niin elinkeinoja kehityksessä kuin niiden toimintaympäristössäkin. Eletyt muutokset toimivat hyvänä siedätyshoitona, kun yhdistys tarttuu tulevaisuuden haasteisiin. Ilmajoen tuottajayhdistyksellä on puolustettavaa, onhan pitäjässänne maa- ja metsätaloudessa edelleen reilu kymmenesosa työvoimasta ja työpaikoista lähes viidennes.  

MTK on valtakunnallisesti reilun vuoden ajan käynyt laajaa tulevaisuuskeskustelua ja visioinut maaseutua ja sen elinkeinoja vuoteen 2020. Seminaareissa ja työpajoissa on tultu siihen tulokseen, että tulevaisuuden maaseutu on osaava. Ammattitaidolla, yrittäjyydellä ja osaamisella hallitsemme jatkuvaa muutosta ja käännämme uhkat mahdollisuuksiksi, tuomme esiin vahvuutemme ja korjaamme heikkouksiamme.

Meillä on mahdollisuuksia

Maaseutu käyttää ja hallinnoi suomalaista rikkautta, runsaita luonnonvaroja, kasvavia metsiä, puhtaita peltoja, maaseudun elämyksiä ja levollista maisemaa. Teollisuus tarvitsee 15 miljoonaa mottia lisää puuta korvaamaan Venäjän tuontia. Se on meidän mahdollisuutemme. Ilmastonmuutoksen hidastamiseen tarvitaan biopolttoaineita. Sen raaka-aineet kasvatetaan metsissä, pelloilla ja karjasuojissa. Kuluttajat puhuvat lämpimästi lähiruuasta. Me teemme sitä. Lomailijat haluavat kaupunkimaisen elämän vastapainoksi maaseutuelämyksiä. Niitä me voimme tarjota ihan omassa arjessamme. Osaavia käsiä ja toimivia koneita tarvitaan monenlaisten palvelujen kasvavaan kysyntään. Tässä on meidän osaamisemme paikka.

Maatalous on joutunut lujille 

Muutos perusmaataloudessa on viimeisen kymmenen vuoden aikana ollut suurempi kuin maatalouden historiassa milloinkaan aikaisemmin. Maatalouden edunvalvonta on vaatinut järjestöltä uskomattoman paljon työtä ja ponnisteluja. Saavutuksia voidaan arvostella vaatimattomiksi. Torjuntavoittoja ei yleensä juhlita. Mutta voimme vain kysyä, missä elinkeinomme olisivat ilman järjestöä? Miten hyvin Suomi ja sen hallinto olisivat osanneet puolustaa etujamme Euroopan unionissa ilman järjestön tukea ja välillä tiukkaakin kannustusta? Maaseudun ammattilaisten vahva ja yksimielinen tuki on hallituksen paras selkänoja eurooppalaisilla ja maailmanlaajuisilla neuvottelukentillä, joilla maaseutuelinkeinojen tulevaisuus ratkaistaan.  

Suurimman taakan eurooppalaistumisesta ja maailmanlaajuistumisesta ovat kuitenkin kantaneet viljelijät ja maaseudun elinkeinonharjoittajat. Heiltä on vaadittu epäinhimillistä venymistä, kärsivällisyyttä ja käsittämätöntä byrokratian pyöritystä, jotta esi-isien työ maatiloilla ja yrityksissä on voinut jatkua ja kehittyä. Heiltä vaaditaan edelleen lujaa uskoa tulevaisuuteen, jotta tohtivat kehittää elinkeinoaan ja rohkenevat kannustaa seuraavaa sukupolvea hakeutumaan maaseudun ammatteihin.

Ei maaseutua haluta hävittää

Uskon, että vaikeuksista huolimatta voimme luottaa tulevaisuuteen. Ei Suomen kansa sen enempää kuin sen hallintokaan halua hävittää maaseutua eikä ajaa sen elinkeinoja alas. Suomi on sivistysvaltio, joka haluaa huolehtia kansansa hyvinvoinnista, maansa asutuksesta ja luonnonvarojensa kestävästä käytöstä. Uuden hallitusohjelman kirjaukset antavat siitä viitteen. Järjestön tehtävä on paimentaa, että kirjaukset kääntyvät myös toiminnaksi ja päätöksiksi.

Yksi järjestömme tehtävistä kaikilla toiminnan tasoilla on huolehtia siitä, että maaseudun elinkeinojen ammattitaito säilyy ja kehittyy. Koulutuspolitiikassa korostetaan työelämän ja oppilaitosten yhteistyötä. Maaseudun elinkeinoissa työelämään harjoittelulla on erityisen suuri merkitys. Harjoittelun vaatimustasoa on nostettu ja harjoittelijoilta vaaditaan myös näyttöjä. Mutta palkkaa heille ei saisi maksaa. Tässä olisi yhdistyksille oiva vaikuttamisen paikka. Kerätään jäsenistössä kolehti ja annetaan harjoittelustipendi oman yhdistyksen alueelle saapuneille harjoittelijoille. Näin kohotetaan järjestön profiilia ja luodaan myönteistä mielikuvaa järjestön toiminnasta tuleville alan ammattilaisille sekä korostetaan ammattitaidon tärkeyttä.   

On hyvä muistaa, että vaikka edunvalvonnassa joudutaan vetämään tiukkaa linjaa ja olemaan valppaana, yhdistyksen tärkeä tehtävä on myös ihmisten välisen kanssakäymisen edistäminen, iloitsemisen ja rentoutumisen mahdollisuuksien tarjoaminen. Vain sitä kautta jaksamme painia maaseudun jatkuvien muutosten kanssa.

Lisätietoja:

Valtuuskunnan puheenjohtaja Juha Saikkonen 0400 325 590