Arvoisat MTK:n liittokokouksen osanottajat
hyvät suomalaiset viljelijät
hyvät eurooppalaiset talonpojat!

Suomen viljelijät on viimeisen 12 vuoden aikana haastettu jälleen kerran puolustamaan elinkeinoaan, tällä kertaa osana Euroopan unionin yhteismarkkinaa ja yhteistä maatalouspolitiikkaa. Voimme hyvällä syyllä sanoa, että pelättyä maatalouden ja maaseudun romahdusta ei ole tullut, vaan ala on kyennyt selviytymään vastaan tulleista muutoksista kunnialla. Suomen maatalous ja maaseudun osaaminen ovat sopeutuneet EU-ympäristöön. Tämä antaa hyvän pohjan valmistautua tulevaisuuden kysymyksiin, jotka liittyvät koko maanosamme selviytymiseen osana maailmantaloutta ja vaikkapa ilmaston muutosta.

Vahva yhteiskunnallinen vaikuttaja

Viime vuosina suomalaisen viljelijän suurimmat haasteet ovat liittyneet kilpailun kiristymiseen ja maan luonnonolosuhteiden rajoitteisiin. Tämä ei kuitenkaan ole mitenkään uutta suomalaisen viljelijäedunvalvonnan historiassa. Kun MTK juhli puoli vuosisataa sitten 40-vuotista taivaltaan näissä samoissa varsinaissuomalaisissa maisemissa, harmitteli silloinen puheenjohtaja Veikko Ihamuotila täsmälleen samoja tekijöitä. Vasta allekirjoitettua Euroopan yhteisöjen perustamisasiakirjaa ei Ihamuotilan puheessa mainittu.

Selviytyminen on ollut järjestön koko 90-vuotisen historian ajan tulosta aktiivisesta osallistumisesta yhteiskunnalliseen keskusteluun. Selviytyminen on ollut tulos omien asioiden hoitamisesta. Suomalainen vaikuttamisen tapa on pitkäjänteistä, monitasoista, asiantuntevaa ja ehkä vähän jurosti suoraan asiaan käyvää.

Edunvalvonnan tuloksia on syntynyt sekä kansallisella että EU-tasolla. Suomessa on kiinnitetty poikkeuksellisen paljon huomiota viljelijöiden ja heidän perheidensä sosiaalisten kysymysten ajamiseen. 1970-luvulla liikkeelle lähteneellä lomitusjärjestelmällä on merkitystä erityisesti viljelijän ja viljelijäperheen jaksamisessa. Tästä voivat oppia muutkin.

Eurooppalaisen maatalouden malli

Viime vuosikymmenen lopun EU-keskustelussa on myös suomalaista vaikutusta. Suomalaiset maatalousalan vaikuttajat osallistuivat keskusteluun, jonka lopputuloksena esiteltiin käsite eurooppalaisen maatalouden malli, European model of agriculture. Se on lyhyesti pitkäjänteisen tasapainon hakemista maataloudessa taloudellisissa, ympäristöllisissä ja sosiaalisissa kysymyksissä. Periaate on edelleen ajankohtainen.

Aivan viime vuosina maatalouteen on kohdistettu poikkeuksellisen paljon muutoksia. Vuonna 2003 EU:n maatalousministerit sopivat, että aiemmin tuotantoon tavalla tai toisella sidotut tuet irrotettiin suoraksi, viljelijälle maksettavaksi tulotueksi. Taustalla olivat oletetut WTO-vaatimukset, joissa tuotantotuen markkinoita vääristävä vaikutus olisi poistettava.

Saamansa tuen hintana viljelijä noudattaa pariakymmentä EU-tason lakia ja asetusta. Yksinkertaisesta lähtökohdasta on kuitenkin syntynyt parin viimeisen vuoden aikana varsin monimutkainen täydentävien ehtojen ja niiden valvontaa määrittelevä viidakko. Tilanne on erinomainen esimerkki EU-politiikkaa vaivaavasta perusongelmasta. Täysin hyväksyttävä, jopa hyväkin periaate vesittyy erilaisten hallinnon ja kansallisten erityisvaatimusten seurauksena. Sopii sitten ihmetellä, miksi Suomessa ei olla ainakaan toistaiseksi innostuttu metsätalouden yhteisestä politiikasta.

Tilatuki vei oikeaan suuntaan, mutta toi erityisongelmia 

Tilatukeen siirtymistä perusteltiin viljelijän päätöksenteon vapauttamisella tuen rajoittavasta vaikutuksesta. Markkinaehtoisuutta ja markkinoilta saatavia tuloja haluttiin lisätä. Tilatuki tuntui alussa hyvinkin vieraalta. Ajan mittaan se on kuitenkin osoittautunut EU-tasolla oikeaksi suunnaksi.

On tietenkin tunnustettava, että joissakin tuotteissa ja joillakin erityisillä yhteisön alueilla tuen erottaminen, dekoplaus, voi johtaa yhteiskunnan kannalta kohtuuttomiin muutoksiin. Tästä on esimerkkinä naudanlihan tuotanto, jonka on pelätty romahtavan varsinkin tuotannon reuna-alueilla. Nautatilojen tuloista suurin osa on tukea, mutta tukiyhteyden poistaminen tuotannosta johtaisi säästöjä huomattavasti suurempiin ongelmiin kokonaistuotannon laskiessa ja laajojen laidun- ja peltoalueiden jäädessä vaille hoitoa. Nämä erityiset ongelmat on havaittu myös komissiossa.

Maatalousuudistuksesta väliarvio

EU-politiikan valmistelun ajankohtaisin asia on maatalousuudistuksen väliarvio, jota häveliäästi kutsutaan terveystarkastukseksi. Syytä sievistelyyn onkin, sillä edellinen väliarvio osoittautui vuonna 2003 EU-maataloushistorian suurimmaksi mullistukseksi. Komissiosta liputetaankin nyt poikkeuksellisen ahkerasti sitä, että nyt ainoastaan tarkistetaan tehtyjen päätösten linjauksia. Pöydällä on varsinkin tuotantoon liittyvien rajoitteiden helpottaminen. Näitä ovat mm. kesanto-oikeudet ja maitokiintiöjärjestelmä.

Eurooppalainen ruoka historiansa parasta

Terveystarkastuksen lisäksi, jopa rinnakkain, valmistellaan tulevan suunnittelukauden 2014-2020 EU-rahoituksen kehystä.
Tulevaa mietittäessä on pidettävä mielessä alan EU-politiikan toteutuneet tulokset. Eurooppalainen maatalous ja ruoka on noussut maailmanluokkaan, jopa niin, että sen vaikutusta pelätään muualla. Elintarvikkeet ovat laadultaan ja turvallisuudeltaan historiansa parhaimmalla tasolla. Tämä on tilastollinen tosiasia, jota ei lyhytnäköinen CAP:in arvostelu muuta mitenkään. Viimeaikainen yhteisönlaajuinen komission kysely vahvisti, että alalla on vahva asema myös kansalaisten mielissä. Mikä muu kokonaan EU-tasolla päätettävä talouden ala pystyy raportoimaan vastaavasta kehityksestä?

Tehtävää on toki vielä paljon jäljellä. Viljelijöiden tulotaso ei ole vieläkään kilpailukykyinen muihin aloihin verrattuna, huolimatta viimeaikaisesta paremmasta EU-tason kehityksestä. Lisäksi aivan liian usein maataloutta arvostellaan yksittäisten ongelmatapausten tai yleisen EU-vastustuksen perusteella. Ei ole politiikan vika, jos huolimaton tai epärehellinen toiminta johtaa tuotteiden takaisin vetämiseen.

Mihin meidän on varauduttava? Tulevaisuudessa meillä on vastassamme edelleen kiristyvä yhteisön ja jäsenmaiden taloudenpito. Myös kaupan vapauttamisen neuvottelut vaikuttavat suoraan maatalouden kehitykseen. Yleisessä EU:n sopimuskeskustelussa on pidettävä huolta siitä, että maatalouden asema yhteisössä tunnustetaan.

Uutta aikaisempaan verrattuna on nyt se, että erilaisten muutospaineiden keskinäiset yhteydet korostuvat. WTO vaikuttaa yhteisön politiikan sisältöön ja talouskehityksen seurauksena jäsenmaiden halukkuuteen maksaa yhteisön politiikan kustannuksia. Toisaalta EU:n omat poliittiset linjaukset vaikuttavat myös neuvottelukumppaneiden kannanottoihin. Edunvalvonnassa joudutaan ampumaan liikkuvaan maaliin, seuraamaan itse prosessia, jopa osallistumaan siihen.

Ympäristötietoisuudesta potkua maatalouteen

Haasteista huolimatta voimme olla kuitenkin optimistisia useista syistä. Kasvava ympäristötietoisuus on nostanut esille myös maatalouden mahdollisuudet. Ilmaston muuttuminen, energiatalouden hajauttaminen ja uusiutuvien energiamuotojen nousu antaa varmasti uutta potkua vaikkapa maatalouden biomassan hyödyntämisessä.

Meillä on jo nyt runsaasti tarjolla erilaisia vaihtoehtoja pellon sivutuotteista karjanlantaan, teurasjätteisiin ja metsätalouden vielä toistaiseksi vajaakäytöllä olevaan hakkuu- ja harvennustähteisiin. Energian hintojen nousu ja erilaiset ympäristökannustimet voivat vielä tuoda nämäkin vaihtoehdot markkinoille aivan uudella tavalla.

Maatalouden kannalta bioenergian suurin hyöty on jo sen vaihtoehtoisessa luonteessa. Pellon käytön vaihtoehtojen lisääntyminen tarjoaa kutkuttavan mahdollisuuden avata aiempaa tasapainoisemmat maataloustuotteiden markkinat. Jos tuki ei enää houkuttele tuottamaan, olisikohan lopulta markkinahinnasta siihen?

Perinteisessä elintarviketuotannossa elämää helpottavat maailmanlaajuinen elintason nousu sekä kuluttajien ja kansalaisten tietoisen kuluttamisen lisääntyminen. Ja on lisäksi muistettava, että ruokittavia suita on tulevaisuudessa merkittävästi nykyistä enemmän.
Korkeatasoisen ruuan tuottaminen säilyy jatkossakin maatalouden ja suurimman osan EU-maaseudun tärkeimpänä tehtävänä.

Uudet yrittämisen muodot ovat erittäin tervetulleita ja niillä on erityinen rooli maaseudun tulojen ja elintason kasvussa. Maaseudun uusilla yrittäjillä on kuitenkin usein jonkinlainen yhteys maatalouteen. Olisiko maatilamatkailu todella vaihtoehto, jos viljely lähialueelta loppuisi? Onko konepajayrittäjä täysin riippumaton ympäristön viljelijöistä tai muista yrittäjistä? Jatkaisiko IT-yritys, jos maataloudesta leipänsä saava lähipiiri muuttaisi kaupunkiin?

Ruokaketjun yhteistyö tärkeää

Varsinkin viimeaikainen biopolttoaineisiin liittynyt keskustelu on osoittanut, että ruokaketjussa kannetaan huolta raaka-aineiden riittävyydestä. Kumma kyllä, huolta on esitetty vasta nyt, kun viljelijöille on tarjottu aikaisemmasta poikkeavia, uusia mahdollisuuksia.
Hintakisasta huolimatta riittävyydestä ja laatutasosta puhuminen korostavat tarvetta kehittää yhteistyötä ruokaketjun sisällä maatalouden panosteollisuudesta teollisuuteen, kauppaan ja lopulta kuluttajalle. Viljelijät eivät voi tulevaisuudessakaan olla yksin, vaan yhteistyötä on aktiivisesti rakennettava molempiin suuntiin ruokaketjua. Näin on ollut tähänkin asti, mutta nyt erona on se, että vaihtoehtoja on tarjolla myös viljelijöille. Tällä on tervehdyttävä vaikutus varsinkin kustannuskehitykseen.

Keskustelussa on syytä muistaa, että usein viljelijän ja metsänomistajan lähin kumppani on hänen itsensä omistama osuuskunta tai muu viljelijäpohjainen yritys. Tämän yhteispelin merkityksen tajuaa oikeastaan vasta muualla. Suomessa se on vakiintunut käytäntö.

Maatalouden ja maaseudun erityinen asema Euroopan unionissa on tunnustettava. Copa-Cogeca on korostanut sitä, että alalle on ensin määriteltävä tavoitteet, yhteiskunnan odottamat suoritukset, ennen kuin keskustellaan yhteisöpolitiikan rahoituksesta. Eurooppalaisen maatalouden kannalta on kestämätöntä, että politiikan sisältöä ja rahoitusta valmistellaan rinnakkain ilman mitään keskinäistä keskusteluyhteyttä. Viime aikoina on usein näyttänytkin siltä, että sisällössä alalle tarjotaan yhä uusia velvoitteita ja samalla vaaditaan rahoitusta leikattavaksi tai ainakin siirrettäväksi muille politiikkalohkoille. Tämä ei varmastikaan ole sitä paljon puhuttua kestävää toimintatapaa.

Elintarvikkeiden sisämarkkinoita suojellaan yhteisössä tuontitullien ja vientituen avulla. Parhaillaan käytävissä maailmankaupan vapauttamisen neuvotteluissa EU on jo yksipuolisesti lupautunut vientituen alasajoon ensi vuosikymmenen puoliväliin mennessä. Tosin esimerkiksi maitotuotteissa tämä tavoite on jo toteutunut pari viikkoa sitten komission lopetettua vientituen ainakin toistaiseksi. Tämän lisäksi viimeisten kuukausien aikana käydyissä neuvotteluissa on EU:n puolelta väläytelty merkittäviä leikkauksia maataloustuotteiden tuontisuojaan.

Markkinasuojan rapauttaminen tarkoittaisi käytännössä sitä, että eurooppalainen elintarviketuotanto joutuisi epäreiluun kilpailutilanteeseen kolmansien maiden tuotteiden rynnistäessä esteettä tai hyvin pienin tullikynnyksin yhteisön alueelle. Voi vain kysyä, onko kansalaisten ajama korkeiden elintarvikestandardien politiikka oikein, jos kuluttaja ei näitä tiukempia kriteereitä näe toteutuvan markkinoilla? Mitä hyötyä on sopia juhlallisesti ympäristöarvoista, turvallisuudesta tai vaikkapa eläinten hyvinvoinnista, jos merkittävä osa markkinoilla olevista tuotteista ei näitä vaatimuksia täytä?

Komissio ja erityisesti maatalouskomissaari Fischer Boel ansaitsi Euroopan tuottajien täyden tuen Potsdamin G4-neuvottelujen kariuduttua. Neuvotteluissa ei saavutettu tasapainoista ratkaisua maatalouden ja muiden neuvottelualueiden välillä. Maataloudesta ei voida neuvotella erillisenä kysymyksenä.

Elävä maaseutu ja hyvinvoiva maatalous

Hyvät kuulijat, haluaisin puheeni lopuksi lausua muutaman sanan tulevan yhteisen maatalouspolitiikan sisällöstä. Euroopan maatalousetujärjestö Copa-Cogeca valmistelee parhaillaan näkemystään pitkän tähtäyksen politiikasta. Alan tulevaisuutta koskevaa keskustelua käydään parhaillaan laajasti yhteistyössä EU-instituutioiden, jäsenmaiden hallitusten sekä muiden etu- ja kansalaisjärjestöjen kanssa. Olemme listanneet joukon työkaluja, joilla yhteistä maatalouspolitiikkaa voi meidän mielestämme muotoilla.

Ensinnäkin korostamme politiikan vakautta ja pitkäjänteisyyttä. Maataloutta koskevan poliittisen päätöksenteon tempoilu aiheuttaa epävarmuutta viljelijöissä ja heikentää itse politiikan tavoitteiden toteutumisen mahdollisuuksia. Vakauden osalta olemme panneet myönteisesti merkille, että esimerkiksi komissio on omissa kannanotoissaan selvästi todennut vasta päätettyjen uudistustoimien jatkuvan suunnitellulla tavalla koko tämän vuonna 2013 päättyvän kauden.

Toiseksi, Euroopan maatalouden mallia on tuettava. Kolmen pääelementin, talouden, ympäristön ja sosiaalisten kysymysten keskinäistä painoarvoa ja sisältöä on päivitettävä. Miten maatalous tukee talouskasvua, miten maatalous voi helpottaa ilmaston muutoksen torjuntaa ja miten maaseudun sosiaalista verkkoa voidaan tehostaa?

Kolmanneksi, markkinoilla on varmistettava tasapuolisuus, varsinkin EU:ssa tavoiteltujen tiukkojen tuotantoa koskevien vaatimusten osalta. Maatalouden kilpailukykyä, alan houkuttelevuutta, on myös parannettava esimerkiksi kustannusjahdin, tutkimustoiminnan, viljelijöiden yhteistoiminnan ja vahvan kuluttajiin kohdistuvan tiedotuksen keinoin. Kaikista yhteisen politiikan tukielementeistä huolimatta viljelijän tulojen paras tae on hyvin toimivat markkinat.

Ja lopulta tukipolitiikassa on pidettävä huolta siitä, että yhteinen maatalouspolitiikka johtaa kaikilla osa-alueillaan alalle asetettujen tavoitteiden toteutumiseen. Ruuan tuotanto säilyy jatkossakin yhteisön politiikkojen ytimenä, mutta tätä päälinjaa on tuettava maaseudun kehittämisen avulla. On koko Euroopan etu, että meillä on tulevaisuudessakin elinvoimaiset maaseutuyhteisöt ja hyvinvoiva maatalous.

Elävän maaseudun edistämisessä MTK:lla on hyvin keskeinen rooli maa- ja metsätalouden sekä näiden rinnalla nousevan harvaan asuttujen alueiden yritystoiminnan yhteisten etujen ajajana.

Hyvät kuulijat!

Toivotan lopuksi lämpimät onnittelut 90-vuotiaalle Maa- ja metsätaloustuottajien keskusliitolle Copa-Cogecan puolesta. MTK:n toiminta on jatkunut jo kolmen talonpoikaisen sukupolven mittaisena. Järjestön historiassa näkyvä voimakas vaikuttamisen jälki jatkuu myös sen neljännen, tulevan viljelijäpolven hyväksi.