Toimintopainikkeet

Suunnittelutarvealue ja mitä se tarkoittaa

Rakentaminen edellyttää tietyisssä tilanteisssa, että sitä ennen alueen käyttö pitää suunnitella kaavalla. Maankäyttö- ja rakennuslaissa on säännökset suunnittelutarpeen määritykseen. Kunta voi määrätä tietyn alueen suunnittelutarpeen oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa tai rakennusjärjestyksessä. Yksittäinen rakennuskin voi aiheuttaa suunnittelutarpeen, jos se on muun muasssa ympäristövaikutuksiltaan merkittävä.

Vanhan rakennuslain taaja-asutusta vastaavaksi käsitteeksi uuteen lakiin on otettu suunnittelutarvealueen käsite (16 §). Tällä alueella tarkoitetaan sellaista aluetta,

  1. jonka käyttöön liittyvien tarpeiden tyydyttämiseksi on syytä ryhtyä erityisin toimenpiteisiin, kuten teiden, vesijohdon tai viemärin rakentamiseen,
  2. jolle rakentaminen ympäristövaikutusten merkittävyyden vuoksi (esim. hypermarket) edellyttää tavanomaista lupamenettelyä laajempaa harkintaa,
  3. jonka kunta oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa tai
  4. rakennusjärjestyksessä osoittaa suunnittelutarvealueeksi, jossa sen sijainnin vuoksi on odotettavissa suunnittelua edellyttävää yhdyskuntakehitystä tai jolla erityisten ympäristöarvojen tai ympäristöhaittojen vuoksi on tarpeen suunnitella maankäyttöä.

Nämä säännökset merkitsevät sitä, että suunnittelutarvealue voidaan todeta olevan olemassa joko

  • lakimääräisesti suoraan rakentamisen määrän ja laadun perusteella rakennuslupamenettelyn yhteydessä esikysymyksenä, tai
  • yleiskaavalla tai rakennusjärjestyksellä osoitetulla aluerajauksella.

Rakennuslupa

Suunnittelutarvealue osoittaa sen kynnyksen, jonka saavuttamisen jälkeen enempi rakentaminen edellyttäisi suunnittelua kaavoituksella, lähinnä jo asemakaavatasolla. Sen vuoksi rakennusluvan myöntäminen tällä alueella edellyttää tavanomaista rakennuslupaharkintaa laajempaa harkintaa, josta on säädetty 137 §:ssä. Kysymyksessä ei ole rakennuskielto ja siitä poikkeaminen, kuten aikaisemmin, vaan laajennettu rakennuslupaharkinta, jonka edellytykset kuitenkin paljolti sisältävät juuri kaavalliseen harkintaan kuuluvia elementtejä.

Suunnittelutarveratkaisu

Suunnittelutarveharkinta voidaan tehdä joko rakennusluvan yhteydessä tai erillisenä ratkaisuna (137 § 5 mom.). Kunta voi määritellä, mikä viranomainen tekee erillisen suunnittelutarveratkaisun niin, että se on muukin kuin rakennuslupaviranomainen.

Edellytyksenä myönteiselle suunnittelutarveharkinnalle on, ettei rakentaminen:

  • ei aiheuta haittaa kaavoitukselle tai alueiden käytön muulle järjestämiselle,
  • ei aiheuta haitallista yhdyskuntakehitystä, ja
  • on sopivaa maisemallisesta kannalta eikä vaikeuta erityisten luonnon- tai kulttuuriympäristön arvojen säilyttämistä eikä virkistystarpeiden turvaamista.

Laajennetun harkinnan piirissä ei ole, kuten ei nykyisinkään, talousrakennuksen rakentaminen olemassa olevaan asuntoon tai maatilaan (137 § 2 mom.), joka on siis tavallisena rakennuslupaharkinnan piirissä.

Poikkeaminen

Suunnittelutarveharkinnan piiriin ei kuulu:

  1. rantarakentaminen ilman kaavaa kyläalueillakaan, vaan se on rantaa koskevien säännösten alainen ja siten erimerkiksi uuden rakennuksen rakentaminen kylien rantavyöhykkeelle tai –alueelle (se alue, jolla ranta vaikuttaa maankäyttöön) sekä
  2. eräät laissa tarkemmin mainitut tilanteet, mitkä edellyttävät poikkeuksen hakemista alueellisesta ympäristökeskukselta (171 § 2 mom.). Muissa tapauksissa poikkeamisesta päättää kunnan rakennuslupaviranomainen (171 § 1 mom.)

Suunnittelutarveratkaisun menettelyt seuraavat poikkeamisten menettelyjä (137 § 6 mom.), mikä merkitsee kuulemista ja lausuntojen pyytämistä tarvittaessa.

Taustaa ja lain perusteluja

Seuraavassa taustaa suunnittelutarvealueesta ja ao. pykälät:

YLEISPERUSTELUT HE 101/1998

Suunnittelutarvealue korvaa taaja-asutuksen ja auttaa yhdyskunta rakenteen ohjaamisessa

Ehdotuksessa korostetaan edelleen suunnittelun merkitystä maankäytön muutosten ohjaamisessa. Perinteiseen hajarakentamisoikeuteen ei puututa, mutta se syrjäytyy silloin, kun maankäytön suunnitelmallinen järjestäminen sitä edellyttää.

Lakiin otettaisiin uusi suunnittelutarvealueen käsite. Suunnittelutarvealueeseen sisältyy ensinnäkin suoraan lain nojalla alueita, jotka vastaavat nykyistä taaja-asutuksen käsitettä. Tällä tarkoitetaan myös sellaista yksittäistä rakentamista, joka ympäristövaikutusten merkittävyyden vuoksi edellyttää tavanomaista lupamenettelyä laajempaa harkintaa.

Muita suunnittelutarvealueita kunta voi määritellä joko rakennusjärjestyksessä tai oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa. Tällaisia alueita voidaan osoittaa siellä, missä alueen sijainnin vuoksi on odotettavissa suunnittelua edellyttävää yhdyskuntakehitystä tai jolla maankäytön suunnittelu on tarpeen erityisten ympäristöarvojen tai ympäristöhaittojen vuoksi. Näitä suunnittelutarvealueita voivat olla muun muassa taajamien lievealueet, keskeisten liikenneväylien varsilla sijaitsevat alueet ja kaupunkiseuduilla keskusta ympäröivissä kunnissa sellaiset alueet, joihin kaupungin rakentamispaineet merkittävimmin heijastuvat. Suunnittelutarvealue voi liittyä myös sellaiseen tilanteeseen, jossa erityisharkinta on tarpeen tärkeiden suojelu- tai virkistysintressien takia. Tärkeisiin suojeluintresseihin voi kuulua esimerkiksi yhtenäinen kulttuurimaisema. Myös liikenteen melu alueisiin voi liittyä suunnittelutarvetta.

Suunnittelutarvealueella rakentaminen edellyttää pääsääntöisesti asemakaavaa. Myös erityinen lupaharkinta rakennuslupamenettelyssä voi tulla kysymykseen, mikäli rakentaminen ei aiheuta haittaa kaavoitukselle, alueiden käytön muulle järjestämiselle eikä yhdyskuntakehitykselle ja on ympäristöllisesti sopivaa. Suunnittelutarvealuetta koskevia rakentamisedellytyksiä on lievennetty kyläalueilla ja muilla rakentamispaineiltaan vähäisillä maaseutualueilla niiden yleiskaavanmukaisen rakentamisen helpottamiseksi.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT HE 101/1998

Suunnittelutarvealue.

Nykyisessä rakennuslaissa taaja- asutussäännöstö on keskeinen lähtökohta alueiden käytön suunnittelun tarpeen määrittämisessä. Ehdotuksen mukaan suunnittelun tarvetta arvioitaisiin uuden suunnittelutarvealueen käsitteen avulla. Pyrkimyksenä on, että suunnittelutarvealueen piiriin kuuluisi sellainen maankäyttö, joka suunnittelemattomana aiheuttaisi taloudellisesti, yhdyskuntarakenteellisesti tai ympäristöllisesti haitallista kehitystä.

Suunnittelutarvealueita olisivat suoraan lain nojalla alueet, joiden käyttöön liittyvien tarpeiden tyydyttämiseksi tarvitaan erityisiä, suunnittelua edellyttäviä toimenpiteitä. Pykälän 1 momentissa mainittaisiin tällaisina toimenpiteinä teiden, vesi johdon tai viemärin rakentaminen taikka vapaa-alueiden järjestäminen. Säännös vastaisi pääosin nykyisen lain taaja-asutuksen määrittelyä. Tarve asutusta palvelevien vapaa-alueiden järjestämiseen olisi sellainen suunnittelun tarvetta määrittelevä perus te, jota nykyisessä laissa ei nimenomaisesti ole mainittu, mutta joka oikeuskäytännössä on saanut merkitystä.

Suunnittelutarvealuetta koskevia säännöksiä sovellettaisiin ehdotetun 2 momentin mukaan myös sellaiseen rakentamiseen, joka ympäristövaikutustensa merkittävyyden vuoksi edellyttää tavanomaista laajempaa harkintaa. Tämä vastaa jo nykyistä käytäntöä taaja-asutustulkinnan suhteen. Tällaisena on pidettävä esimerkiksi vähittäiskaupan suuryksikön toteuttamista.

Kunnan mahdollisuuksia ohjata maankäyttöä ehdotetaan parannet tavaksi siten, että kunta voisi osoittaa yleiskaavassa tai rakennusjärjestyksessä alueita, joilla suunnittelutarve on olemassa. Pykälän 3 momenttiin ehdotetut perusteet liittyvät odotettavissa olevaan yhdyskuntakehitykseen, erityisiin ympäristöarvoihin tai ympäristöhaittoihin. Tällainen alue voisi olla esimerkiksi taajaman lievealue tai suurimmilla kaupunkiseuduilla laajempikin rakentamisen painealue. Suunnittelutarve voisi myös perustua esimerkiksi alueen erityisiin maisemallisiin tai rakennuskulttuurin arvoihin. Suunnittelua edellyttäviä ympäristöhaittoja saattaa esiintyä esimerkiksi vilkkaasti liikennöidyn liikenneväylän tai teollisuusalueen lähistöllä. Kun kunta päättää tässä momentissa tarkoitetusta suunnittelutarvealueesta, tulisi samalla esittää, miten alueella tarvittava suunnittelu hoidetaan.

Rakennusluvan erityisistä edellytyksistä tässä pykälässä tarkoitetulla suunnittelutarvealueella säädettäisiin 137 §:ssä.

Suunnittelutarpeesta ranta-alueella säädettäisiin erillisessä ranta-alueita koskevassa luvussa (10 luku).

Rakennusluvan erityiset edellytykset suunnittelutarvealueella.

Suunnittelutarvealueen luonteen ja tarkoituksen mukaisesti maankäytön siellä tulee perustua riittävään suunnitteluun. Tämän mukaisesti ensisijainen lähtökohta on, että rakentaminen perustuisi alueelle hyväksyttyyn asemakaavaan. Rakentaminen olisi kuitenkin mahdollista myös silloin, kun se on todettu sopivaksi sellaisessa lupamenettelyssä, jossa sopivuutta on voitu arvioida tavanomaista rakennuslupamenettelyä laajemmin myös yhdyskuntakehityksen, ympäristöarvojen ja tulevan maankäytön näkökulmasta. Periaate vastaisi nykyistä menettelyä taaja-asutusalueilla kuitenkin siten yksinkertaistettuna, että luvan käsittely kuuluisi kunnan viranomaiselle. Valtion viranomaisen poikkeuslupaa ei siten enää tarvittaisi. Jo olevaan asuntoon tai maatilaan kuulu van talousrakennuksen saisi suunnittelutarvealueellakin rakentaa tavanomaisen rakennuslupamenettelyn pohjalta.

Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan säännöstä, jolla 1 momentin periaatteista poiketen mahdollistettaisiin yleiskaavan käyttäminen rakentamisen ohjaamiseksi eräissä tapauksissa suunnittelutarvealueellakin. Sellaisella kyläalueella ja muulla maaseutualueella, jolla rakentamispaine on vähäistä, voitaisiin siten rakennus lupa myöntää tavanomaisin edellytyksin yleiskaavan perusteella olemassa olevaa asutusta täydentävän, enintään kaksiasuntoisen asuinrakennuksen rakentamiseen ja maatalouden harjoittamisen kannalta tarpeelliseen rakentamiseen. Sellaisia vähäisen rakentamispaineen alueita, joilla säännös on tarkoitettu sovellettavaksi, voi olla lähinnä suurten asutuskeskusten ja niiden työssä käyntialueiden ulkopuolisilla maaseutualueilla.

Rakentaminen suunnittelutarvealueella, jolla ei ole voimassa asemakaavaa, ei saisi johtaa vaikutuksiltaan merkittävään tai haitalliseen rakentamiseen. Tämä vastaisi poikkeuksen myöntämistä koskevia rajoituksia. Tällaisena vaikutuksiltaan merkittävänä rakentamisena on pidettävä muun muassa vähittäiskaupan suurmyymälän rakentamista.

16 §

Suunnittelutarvealue

Suunnittelutarvealueella tarkoitetaan aluetta, jonka käyttöön liittyvien tarpeiden tyydyttämiseksi on syytä ryhtyä erityisiin toimenpiteisiin, kuten teiden, vesijohdon tai viemärin rakentamiseen taikka vapaa-alueiden järjestämiseen.

Suunnittelutarvealuetta koskevia säännöksiä sovelletaan myös sellaiseen rakentamiseen, joka ympäristövaikutusten merkittävyyden vuoksi edellyttää tavanomaista lupamenettelyä laajempaa harkintaa.

Kunta voi oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa tai rakennusjärjestyksessä osoittaa suunnittelutarvealueeksi myös alueen, jolla sen sijainnin vuoksi on odotettavissa suunnittelua edellyttävää yhdyskuntakehitystä tai jolla erityisten ympäristöarvojen tai ympäristöhaittojen vuoksi on tarpeen suunnitella maankäyttöä. Yleiskaavan tai rakennusjärjestyksen määräys alueen osoittamisesta suunnittelutarvealueeksi on voimassa enintään 10 vuotta kerrallaan.

Rakennusluvan erityisistä edellytyksistä tässä pykälässä tarkoitetulla suunnittelutarvealueella säädetään 137 §:ssä.

Suunnittelutarpeesta ranta-alueella säädetään 72 §:ssä.

137 §

Rakennusluvan erityiset edellytykset suunnittelutarvealueella

Sen lisäksi, mitä rakennusluvan edellytyksistä muutoin säädetään, rakennusluvan myöntäminen 16 §:ssä tarkoitetulla suunnittelutarvealueella, jolle ei ole hyväksytty asemakaavaa, edellyttää, että rakentaminen:

1) ei aiheuta haittaa kaavoitukselle tai alueiden käytön muulle järjestämiselle;

2) ei aiheuta haitallista yhdyskuntakehitystä; ja

3) on sopivaa maisemalliselta kannalta eikä vaikeuta erityisten luonnon- tai kulttuuriympäristön arvojen säilyttämistä eikä virkistystarpeiden turvaamista.

Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, saa rakentaa jo olevaan asuntoon tai maatilaan kuuluvan talousrakennuksen.

Jos kyläalueella tai muulla maaseutualueella, jolla rakentamispaine on vähäistä, on voimassa oikeusvaikutteinen yleiskaava, 1 momentissa säädetyt rakennusluvan erityiset edellytykset olemassa olevaa asutusta täydentävän, enintään kaksiasuntoisen asuinrakennuksen tai maatalouden harjoittamisen kannalta tarpeellisen rakennuksen osalta on katsottava selvitetyn yleiskaavassa.

Rakentaminen suunnittelutarvealueella ei myöskään saa johtaa vaikutuksiltaan merkittävään rakentamiseen tai aiheuttaa merkittäviä haitallisia ympäristö- tai muita vaikutuksia.

Edellä 1 momentissa säädettyjen edellytysten olemassaolon ratkaisee rakennuslupamenettelyn yhteydessä tai erillisessä menettelyssä kunnan päättämä viranomainen.

Rakennuslupaa suunnittelutarvealueelle tai suunnittelutarveasiaa muutoin ratkaistaessa noudatetaan asianosaisten ja viranomaisten kuulemisessa soveltuvin osin, mitä 173 §:ssä säädetään poikkeamismenettelystä. Kunnan tulee toimittaa tässä tarkoitettu lupapäätös tiedoksi alueelliselle ympäristökeskukselle.

Ranta-alueita koskevat erityiset säännökset

Suunnittelutarve ranta-alueella.

Tarkoituksena on säilyttää rantojen suunnittelua ja rakentamista koskevat periaatteet sellaisina kuin ne luonnonsuojelulain uudistamisen yhteydessä otettiin rakennuslakiin sovittaen ne uuden lain mukaiseen suunnittelujärjestelmään.

Pykälään on tarkoitus koota rakennuslain 6 a §:ää ja rakennus lain rantakaavan tarvetta koskevia säännöksiä vastaavat perus säännökset suunnittelutarpeesta ranta-alueella. Pykälän 1 momenttiin otettaisiin rakennuslain 6 a §:ää vastaava säännös, jonka mukaan rakentaminen rantavyöhykkeelle edellyttäisi asemakaavaa tai sellaista oikeusvaikutteista yleiskaavaa, jossa on erityisesti määrätty yleiskaavan tai sen osan käyttämisestä rakennusluvan myöntämisen perusteena.

Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan otettavaksi säännös 1 momentin mukaisen periaatteen soveltamisesta myös rantavyöhykkeen ulkopuolisella ranta-alueella silloin, kun siellä on odotettavissa sellaista, pääasiassa rantaan tukeutuvaa loma-asutusta, jonka järjestämiseksi rakentamisen ja alueen muun käytön suunnittelu on tarpeen. Tämä vastaa rakennuslain 123 a §:n 1 momentin säännöstä rantakaavan tarpeesta.

72 §

Suunnittelutarve ranta-alueella

Meren tai vesistön ranta-alueeseen kuuluvalle rantavyöhykkeelle ei saa rakentaa rakennusta ilman asemakaavaa tai sellaista oikeusvaikutteista yleiskaavaa, jossa on erityisesti määrätty yleiskaavan tai sen osan käyttämisestä rakennusluvan myöntämisen perusteena.

Mitä 1 momentissa säädetään, koskee myös ranta-aluetta, jolla rakentamisen ja muun käytön suunnitteleminen pääasiassa rantaan tukeutuvan loma-asutuksen järjestämiseksi on tarpeen alueella odotettavissa olevan rakentamisen vuoksi.

Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, ei koske:

1) maa- ja metsätalouden tai kalatalouden harjoittamista varten tarpeellista rakentamista;

2) maanpuolustuksen tai rajavalvonnan tarpeisiin tapahtuvaa rakentamista;

3) merenkulun tarpeisiin tapahtuvaa rakentamista;

4) olemassa olevan asuinrakennuksen kanssa samaan pihapiiriin kuuluvan talousrakennuksen rakentamista; eikä

5) olemassa olevan asuinrakennuksen korjaamista tai vähäistä laajentamista.

Kunta voi alueellista ympäristökeskusta kuultuaan osoittaa rakennusjärjestyksessä alueet, joilla 1 momentissa säädetty rajoitus ei ole voimassa sen johdosta, ettei alueella ole sen sijainnin vuoksi odotettavissa suunnittelua edellyttävää rakentamista eikä alueella ole erityisiä luonnon- ja maisema-arvoja tai virkistyskäytön tarpeita. Tällainen rakennusjärjestyksen määräys voi olla voimassa enintään kuusi vuotta kerrallaan, kuitenkin enintään niin kauan kuin määräyksen perusteena olleissa olosuhteissa ei ole tapahtunut sellaisia muutoksia, joiden vuoksi edellytyksiä määräykselle ei enää ole.

Poikkeuksen myöntämisestä 1 ja 2 momentin rajoituksesta säädetään 23 luvussa.

Mitä 1 momentissa säädetään, ei koske ennen 1 päivää tammikuuta 1997 olemassa olleeseen asuinrakennukseen tai maatilaan liittyvän saunarakennuksen rakentamista. Jos hakemus 1 momentin rajoituksesta poikkeamiseen koskee aluetta, jonka omistusoikeus on siirtynyt hakijalle ennen 10 päivää toukokuuta 1996 ja jota koskevan kaavan laatimista ei ole kohtuullisessa ajassa pantu vireille maanomistajasta riippumattomasta syystä, lupaa ei ilman painavaa syytä saa evätä, jos rakennus tulee hakijan henkilökohtaiseen käyttöön ja kunta puoltaa hakemusta eikä rakentaminen vaaranna luonnon tai maiseman arvoja. Mitä tässä momentissa säädetään, ei kuitenkaan koske aluetta, jonka kohdalla on 2 momentin mukainen suunnittelutarve.

Tulosta Sähköposti Facebook Twitter Google+ Lisää
Sivu päivitetty: 13.6.2012