Biokiertotalous Suomen ja EU:n kestävän talouden ajurina
Uutinen
Biokiertotalous Suomen ja EU:n kestävän talouden ajurina
26.03.2018
Biotalous on kiertotalouden vihreä moottori, jossa viljelijät ja metsänomistajien ovat hiilineutraalin talouden perusta.
Biokiertotalousstrategian päivityksen pitää tukea Suomen kestävää taloudellista kasvua, ottaen huomioon Pariisin ilmastosopimus ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteet. Taloudellisen kasvun ja luonnonvarojen käyttö irrotetaan perinteisestä kytkennästään niin, että laadukkaiden raaka-aineiden jalostusarvo korvaa raaka-aineiden käytön lisäämisen arvonlisäyksen, hyvinvoinnin ja työllisyyden kasvussa. EU:n biotalousstrategian päivityksessä strategian kattavuus laajenee käsittämään maatalouden ulkopuolelta myös metsä- ja vesi- sekä kalatalouden tuottamat biomassat sekä erilaiset ekosysteemipalvelut.
Siirtyminen fossiilitaloudesta kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa vaatii merkittäviä ponnistuksia päätöksentekijöiltä tasa-arvoisen toimintaympäristön varmistamiseksi. Erityisesti EU-tasolla on huomioitava politiikkakoherenssi ja tarve komission sisäiseen yhteistyöhön eri pääosastojen välillä. Samalla horisontaalinen yhteistyö eri sektoreiden kanssa on välttämätöntä, jotta biokiertotalouden periaatteet ja toimintamallit voidaan ottaa laajasti käyttöön.
EU:n biotalousstrategian päivityksessä pitää kiinnittää erityistä huomiota uusiutuvia luonnonvaroja käsittelevän lainsäädännön yhdenmukaisuuteen eli politiikkakoherenssiin. EU:n metsästrategia väliarviointi ja yhteisen maatalouspolitiikan laadinta, sekä sen osana maaseudun kehittämisen uudistaminen tarjoavat hyvän mahdollisuuden tähän. Maaseudun kehittämiseen tarvitaan riittävä rahoitus koulutuksen ja paikallisen infrastruktuurin kehittämiseen. On varmistettava, että valtiontuen suuntaviivat mahdollistavat kansalliset toimenpiteet biotalouden tukemiseksi. Erityisesti metsiin liittyväpäätöksenteko on ollut hyvin epäjohdonmukaista ja metsiin liittyvät toimenpiteet pitäisi olla linjassa EU:n metsästrategian kanssa.
Yhteiskunnan pitää luoda kannustimet biomassojen kestävään hyödyntämiseen ja luoda tasa-arvoinen kilpailutilanne fossiilisten tuotteiden kanssa. Pk-yritysten kannalta tukijärjestelmien on oltava hallinnollisesti yksinkertaisia ja tarkoituksenmukaisia, jotta pk-yritykset pystyisivät hyödyntämään EU:n tukia täysimääräisesti ja kilpailemaan suurien yrityksen kanssa innovaatioista. Maaseudulla pitää kehittää riskirahoitusta korkean riskin investointeihin. Globaalin biotalouden kasvuun EU tarvitsee pitkäjänteistä ja luotettavaa investointiympäristöä, jossa myös mielenkiinto Suomen kansainvälisten sijoittajien säilyisi.
Metsänomistajat ja viljelijät luovat pohjan
Biokiertotalouden uusi rakenne mahdollistaa tulojen tasaisemman jakautumisen ja tuotantorakenteen monipuolistumisen fossiilisiin raaka-aineisiin verrattuna. Suomessa on 637 000 metsänomistajaa ja 50 300 maatilaa, jotka pystyisivät tarjoamaan kestävän raaka-aine pohjan kasvavalle biokiertotaloudelle. Tämä rakenne varmistaa kotimaisten markkinoiden toimivuutta ja hyvinvoinnin tasaisemman jakautumisen talouden kasvaessa. Biotalouden raaka-ainetuotantoa voidaan lisätä kestävästi. Metsien hakkuita voidaan lisätä nykyisestä kestävästi 80 miljoonaan kuutioon.
Biotalouden raaka-aineita hallitsevat maanomistajat eivät ole yhtenäinen joukko, vaan jokaisella on omat toiminnan tavoitteensa. Monimuotoisuuden takia myös maanseutumaiseman on vaihtelevaa. Osa omistajista arvottaa esimerkiksi virkistys- ja metsästysmahdollisuudet puun- ja peltotuotantoa tärkeämmäksi. Lisäksi perinteisiin liittyvä muutosvastarinta tuotantosuunnan muuttamiseksi tai peltoalan tehostaminen vaikeutuu.
Maa-, metsä- ja kalatalous
Aktiivinen ja kestävä metsänhoito mahdollistavat kustannustehokkaan biotalouden raaka-aineiden tuotannon kilpailematta tai vaarantamatta ruuantuotantoa. Sivutuotteena huolehditaan metsien sopeutumisesta ilmastonmuutokseen, jotta metsät ja puutuotteet olisivat merkittävä hiilinielu jatkossakin. Metsäteollisuudella on pitkät perinteet raaka-aineen tehokkaassa hyödyntämisessä. Uudet innovaatiot mahdollistavat korkean arvonlisän ja kestävien tuotteiden valmistuksen. Uudistusten kantimena pitää olla markkinalähtöisyys, joten lainsäädäntöperusteisen kaskadiperiaatteen mukainen hallinnollinen raaka-ainevirtojen ohjaus vain hidastaisi merkittävästi sektorin kehitystä.
Suomen runsaan kahden miljoonan hehtaarin peltopinta-alasta noin neljännes on tällä hetkellä vajaakäytössä. Peltobiomassojen käyttöä biokaasutukseen tulee vahvistaa, jotta sato voidaan hyödyntää ja maan kasvukuntoa ylläpitäville nurmille saadaan lisää markkinoita. Ilmastopolitiikan pitää tukea kasvillisuuden ja maaperän hiilensidontaa.
Valkuaisomavaraisuus on ruoantuotannon keskeinen tulevaisuuden haaste. Suomen elintarviketuotannon riippuvuutta tuontivalkuaisesta on pienentynyt merkittävästi, mutta edelleen tuontivalkuaisen (erityisesti soija) merkitys sekä rehuraaka-aineena ja suorassa elintarvikekäytössä on liian suuri ja tuontivalkuaisen tuotannon kestävyydessä on parantamisen varaa. Paikallisen valkuaistuotannon lisäämiseksi tarvitaan panostuksia kasvinjalostukseen Suomen sääoloihin sopivien kasvilajikkeiden kehittämiseksi. Lisäksi tarvitaan uusia innovaatioita, tutkimus- ja kehityspanostuksia ja joustavuutta lainsäädäntöön maatalouden ja elintarviketeollisuuden sivuainevirtojen tehokkaampaan hyödyntämiseen. Yhdyskuntajätteen hyödyntämisessä lannoitteiden valmistuksessa on muistettava käytettyjen tuotteiden puhtaus, jotta pystymme varmistamaan maaperän ja vesien puhtauden sekä puhtaan suomalaisen ruuan brändin.
Vesiin ja kalatalouteen liittyvän eli sinisen biokiertotalouden mahdollisuuksia ei nykyisessä strategiassa ole huomioitu riittävästi. Strategian päivityksessä on huomioitava myös sisävesien kalastuksen merkitys järvien ravinnekierron parantamiseksi sekä kotimaisen kalan kulutuksen lisäämiseksi. Erityisesti särkikalojen hyödyntämistä niin elintarvikkeina kuin rehu- ja energiaraaka-aineena on mahdollista lisätä. Hyödyntämisellä voidaan kustannustehokkaasti vaikuttaa vesistöjen tilaan ja ottaa talteen arvokasta fosforia maatalouden tarpeisiin. Suomessa on merkittävät makean veden varannot. Maatalouden vedenkäyttö ei ole ongelma, mutta vesivarantojen kunnon laadun varmistaminen on tärkeää kaikille.
Ekosysteemipalvelut
Ekosysteemipalveluiden turvaaminen ja palveluiden tuotteistaminen ovat tulevaisuudessa tärkeä osa luonnonvarapolitiikkaa. Uusiutuvien luonnonvarojen käytön kasvaessa on aineettomien ekosysteemipalveluiden tukemiseen varattava riittävä rahoitus, jotta luonnon säätelypalveluja ja virkistysarvoja ei vaarannettaisi. Uusiutuvien luonnonvarojen käytön lisääminen ekologisen kestävästi mahdollistaa uusien työpaikkojen luomisen maaseudulle sekä talouden ja verotulojen kasvun. Riittävät resurssit ekosysteemipalveluiden rahoitukseen mahdollistavat myös luontomatkailun kasvun. Luontomatkailussa on korostettava maanomistajien ja yrittäjien yhteistyötä sekä luotava sopimusmalleja ohjaamaan tarkoituksenmukaisesti maankäyttöoikeuksien kaupallista hyödyntämistä.
Ekosysteemipalveluiden turvaamiseksi tarvitaan taloudellisia kannustimia, jotka voidaan rahoittaa kasvavan biokiertotaloussektorin talouskasvusta. Ekosysteemipalveluille on luotava toimivia markkinoita, jotta uudet tuotteet ja palvelut voisivat kilpailla markkinoilla perinteisten raaka-aineiden kanssa. Kestävä maa- ja metsätalouteen liittyvä ilmastonmuutoksen hillintä ja torjuntamahdollisuuden tarjoavat markkinoille monia uusia tuotteita metsien ja maaperän hiilinielun kasvattamiseksi.
Innovaatiot, koulutus ja viestintä
Nykyinen strategia on painottanut innovaatioita biotalouden perustana ja tavoitteiden mukaisesti on saatu aikaan paljon lupaavia innovaatioita ja clean-tech ratkaisuja. Strategian päivityksessä on jatkettava tällä painotuksella. Erityisesti huomiota on kiinnitettävä soveltavaan tutkimukseen ja uusimpien tutkimustulosten hyödyntämiseen arvoketjuissa. Tämä takaa markkinoiden luomisen biotalouden tuotteille. Biokiertotalous on tärkeä osa myös kaupunkien kehitystä. Digitalisaatio ja paikalliset sekä alueelliset ratkaisut tarjoavat uusia mahdollisuuksia luoda tuotteille ja niiden tuottajille lisäarvoa sekä samalla edistää ravinteidenkiertoa kaupunkien ja maaseudun välillä.
Julkinen sektori voi vaikuttaa biokiertotalouden kehittämiseen merkittävästi panostamalla koulutukseen sekä ohjaamalla julkisia hankintoja tuotteisiin, jotka mahdollistavat uusien innovaatioiden luomisen ja tietotaidon kehittymisen. Kehittyvä biokiertotalous vaatii merkittäviä ponnistuksia koulutukseen niin maa- ja metsätalouden ammattikoulutuksessa kuin korkeakouluissa. Julkiset hankinnat vaikuttavat merkittävästi Suomen biokiertotaloussektorin innovaatioihin ja kehittymiseen. Erityisesti paikallisten biokiertotalousmallien tukemisessa julkisilla hankinnoilla on merkittävä rooli yrityksen kasvuvaiheessa. Puun hyödyntäminen julkisissa rakennuksissa tulisi hyödyntää ja luoda kannustimia uusien puurakentamisen innovaatioiden hyödyntämiseen.
Viestinnän roolia tulisi painottaa biotalousstrategian toimeenpanossa, sillä sektorin kasvu edellyttää kuluttajien ja yhteiskunnan laajaa tuotteiden hyväksyntää. Viestinnän perustana on oltava tuotteiden globaalit todennettu kestävyys ja sen on nostettava esiin biokiertotalouden merkitys suhteessa perinteiseen fossiilitalouteen niin sosiaalisen, taloudellisen kuin ekologisen kestävyyden mittarein.