MTK ja Ruotsin tuottajajärjestö LRF vetosivat CAP-neuvottelijoihin erityispiirteittemme huomioimiseksi

Takaisin MTK ja Ruotsin tuottajajärjestö LRF vetosivat CAP-neuvottelijoihin erityispiirteittemme huomioimiseksi

Uutinen – Kansainvälinen toiminta

MTK ja Ruotsin tuottajajärjestö LRF vetosivat CAP-neuvottelijoihin erityispiirteittemme huomioimiseksi

24.06.2021

Kolmikantaneuvottelut EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistamisesta (CAP) jatkuvat 24.6. ja toivon mukaan neuvotteluratkaisuun päästään tämän viikon aikana. MTK ja Ruotsin maanviljelijöiden liitto LRF vetosivat kirjeellään neuvottelijoihin, jotta Suomen ja Ruotsin pohjoiset olosuhteet ja maatalouden erityispiirteet tulisivat huomioiduksi.

Järjestöt korostivat, että on äärimmäisen tärkeää tunnustaa jäsenvaltioiden erot maatalouden olosuhteissa ja tuotannossa. Järjestöt korostavat, että maatalouspolitiikassa on oltava joustavuutta, jotta voimme saavuttaa EU:n kunnianhimoiset ilmasto- ja ympäristöpolitiikan tavoitteet.

Suomessa alle 7 % pinta-alasta on maatalousmaata ja yli 70 % on kestävästi hoidettujen metsien peitossa. Ruotsissa vastaavat luvut ovat 8 % ja 69 %. Luonnolliset olosuhteet vaihtelevat huomattavasti jäsenvaltioittain, ja siksi biologisen monimuotoisuuden parantamista koskevista toimenpiteistä tulee voida päättää kansallisella tasolla.

Suomella ja Ruotsilla on tällä hetkellä käytössään vahvat maatalouden ympäristötoimenpiteet maaseutuohjelmissaan, joita rahoitetaan yhteisen maatalouspolitiikan II-pilarin kautta. Suomessa lähes 90 % viljelijöistä on sitoutunut vapaaehtoisiin ympäristötoimenpiteisiin. Ruotsin maanviljelijät toteuttavat niin ikään vapaaehtoisia toimenpiteitä laajasti. Mielestämme on ratkaisevan tärkeää, että maatalouspolitiikan ympäristötoimien on oltava riittävän joustavia, jotta jäsenvaltiot voivat luoda parhaan mahdollisen yhdistelmän toimenpiteitä sekä viljelijöiden että ympäristön hyväksi.

Maatalouden kannattavuutta ei pitäisi vaarantaa hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksilla (Good Agriculture and Environmental Conditions, GAEC). Turvesoiden hoito on maatalouden ilmastotyön kannalta ratkaisevaa, mutta elintarviketuotannon merkitys ja alueellinen tilanne tulisi myös ottaa huomioon. Maatalouden ilmastovaikutusten vähentämiseksi on ryhdyttävä toimiin, mutta kuten Pariisin sopimuksessa todetaan, ruokaturvaa ei pitäisi vaarantaa. Käytännöllisiä toteutettavissa olevia ilmastotoimenpiteitä löytyy Suomesta LUKE:n laatimasta maatalouden ilmastotiekartasta ja Ruotsista fossiilivapaan kilpailukyvyn etenemissuunnitelmasta.

Paljaan maan kieltoon (GAEC 7) liittyvä vaatimus (no bare soil) on käytännössä mahdoton pohjoisissa ilmasto-olosuhteissa, joissa on pitkät ja kylmät talvet ja tietyt maaperätyypit, jotka vaativat kyntämistä tietyille viljelykasveille. Toimenpiteiden päätökset ja kohdentaminen tulisi tehdä kansallisesti ja erilaiset sääolosuhteet on myös tunnustettava.

Viljelykierron (GAEC 8) tulisi ottaa huomioon todellisuus pienemmillä maatiloilla, joissa mahdollisuus viljellä useita satoja samanaikaisesti on rajallinen. Pohjoisen ilmasto-oloissa myös monipuolisten viljelymahdollisuuksien vaihtoehdot ovat todella rajalliset.

Mitä tulee maataloustuen 10 prosentin uudelleenjakoon pienviljelijöille, on tärkeää tunnustaa, että maatalouden rakenne vaihtelee jäsenvaltioittain. Ei ole tarpeen ratkaista ongelmia, jos niitä ei ole olemassa. Merkittävä uudelleenjako Ruotsissa ja Suomessa vaatisi rahan siirtämistä nuorten ja investoineiden viljelijöiden sijaan pieniin tiloihin, jotka eivät ole välttämättä kannattavia.

Olemme vakuuttuneita siitä, että uudessa CAP:ssa on kaikki tarvittavat elementit Pariisin sopimuksen ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Meidän ei pitäisi puhua viherpesusta, vaan varmistaa, että jäsenvaltiot käyttävät CAP:n toimia täysimääräisesti.

Suomalaiset ja ruotsalaiset viljelijäjärjestöt kannustavat CAP:n kolmikantaneuvottelujen neuvottelijoita löytämään parhaan mahdollisen kompromissin Euroopan maatalouden tulevaisuuden varmistamiseksi.