Elvytyksen lyhyt oppimäärä
Blogi – Maaseudun edunvalvonta
Elvytyksen lyhyt oppimäärä
04.06.2020
Ennen koronakriisiä sana elvytys toi monelle varmasti ensimmäisenä mieleen esimerkiksi hukkuvan pelastamisen. Koronakriisissä pohjimmiltaan on kyse samasta asiasta. Yhtymäkohtia löytyy muutenkin. Hyväkään uimataito ei välttämättä auta, jos vedessä iskee äkillinen suonenveto. Samaten yrityksissä ja työntekijöillä kaikki voi olla kunnossa, mutta äkkiä tilanne kaatuu päälle.
Mitä tässä tilanteessa tehdä? Tietysti voi esittää, että nyt olisi hyvä aika oppia uimaan tai vaikkapa kehittää yritystä. Lopputuloksena joku voi päästä kuivalle maalle, mutta monelle käy huonosti. Tai pahimmillaan työryhmä pohtii pitkään, mitä pitäisi tehdä. Näin kävi monille maaseudun yrityksille, joille apukeinoja ei meinannut löytyä millään. Saa nähdä onko tuleva kustannustuki oikeasti kaikkien yritysmuotojen käytössä vai jäävätkö maaseudun yritykset taas ulkopuolelle – kyllähän maaseudulla nyt osataan uida?
Veden varassa näkyy hädässä oleva. Olisiko paikka viiden kaverin ryhmäkokoukselle? Ehkä porukassa voitaisiin päättää, miten toimitaan. Harmi vaan, kun menee pari viikkoa ennen kuin kavereita näkee. Tai sitten vaan katsotaan, onko sillä oikeasti hätä. Tiloille piti tulla ulkomaisia kausityöntekijöitä 16000. Ei tule, vaan joukot pitää löytää kotimaasta. Hallitukselle tehtiin laaja paketti esityksiä, joilla kotimaasta saataisiin työvoimaa.
Viikot kuluvat ja mitään ei kuulu. Lopulta tehdään pikku päätöksiä. Turvapaikanhakijoiden karensseja poistetaan ja työttömyysturvan suojaosaa korotetaan. Todellisuudessa tarvetta olisi ollut mahdollistaa palkansaanti ilman työttömyyskorvauksen menettämistä. Lisäksi opiskelijoiden ja nuorten palkkatuki tai työllistämisseteli olisi ollut välttämätön. Vastaava tilanne kuin 15 metrin päässä hukkuvalle heität viiden metrin köyden tai heität ilmalla täytettävän uimarenkaan, mutta unohdat puhaltaa sen täyteen.
Onneksi ulkomaisia kausityöntekijöitä Suomeen on jonkin verran saatu. Heitä Suomeen vedetään nyt kuitenkin niin heikolla köydellä, ettei se kestä suurta vetomäärää.
Hukkunut on saatu pelastettua ja olisi valmis lähtemään eteenpäin. Ainoa ongelma on vain se, että lompakko upposi järven pohjaan ja bussirahaa ei ole, eikä keneltäkään saa kyytiä. Lähes hukkunut on siis jumissa rannalla. Aivan vastaava tilanne on esimerkiksi kotimaan matkailussa, asiakkaat katosivat, mutta nyt olisi taas täysi valmius toimia ja auttaa yhteiskuntaa tervehtymään. Kunhan kotimaan matkailun eteen tehtäisiin kaikkemme. Visit Finlandin paukkuja voisi käyttää väliaikaisesti kotimaan matkailun eteen ja valtio voisi myös panostaa matkailun edistämiseen.
Lisätalousarviossa on selkeästi elvyttäviä osia esimerkiksi infrainvestoinneissa. Valitettavasti riskinä ovat myös pysyvät menolisäykset, jotka pahimmillaan tuovat yhteiskuntamme uimakenkiin jalkaan sellaiset painot, että pohja kutsuu.
Vaikka päätöksiä tehdäänkin nyt paljon, olisi syytä pohtia, pitävätkö ne ihmisiä passiivisina ja lisäävätkö painolastia tulevaisuuteen. Vai kuinka moni päätöksistä auttaa uimaan myrskyn yli ja auttamaan myös muita. Tällä hetkellä yrityksiä tulisi auttaa uimaan ja sitä kautta työllistämään. Tämä tapahtuu kysyntää vauhdittamalla. Työttömyysturvan edistäminen on varmasti tärkeää, mutta vielä tärkeämpää on vauhdittaa työllistämistä. Näin mahdollisimman moni välttyy hukkumisvaaralta
Jos huonosti käy niin hyvässä uimavauhdissa olevaa heitetään lähivuosina rannalta verokivellä päähän ja sen jälkeen ei auta enää elvytyskään. Samalla tavalla tulee vastaan myös yhteiskunnan taloudellisen kantokyvyn raja.
Nyt vielä muuten EU:kin aikoo elvyttää…
aiheet: yrittäminen, maaseutuyrittäjyys, hallitus, korona, koronakriisi, elvytys, lisätalousarvio
PUUN TAKAA
Marko Mäki-Hakola, metsäjohtaja, MTK
Olen metsää omistava, Ylöjärvellä vaimon ja lasten kanssa asuva nurmolainen. Vuoden 2016 alusta toimin MTK:n elinkeinojohtajana, vuoden 2021 heinäkuusta siirryin metsäjohtajaksi. Toimin MTK:n jäseninä olevien maaseudun yrittäjien hyväksi. Minulla on takanani MTK-järjestössä yli kymmenen vuoden ura monissa eri tehtävissä.
Maaseudun elinkeinot ovat tuttuja jo vuosikymmenten takaa. Metsässä olen kulkenut sekä retkeilemässä että töissä siitä lähtien, kun opin kävelemään 70-luvun lopulla.
Työssäni teen kaikkeni maaseudun elinkeinojen menestymiseksi. Minut tuntevat tietävät, etten millään pysty pitämään suutani kiinni, jos maaseudun yrittäjien asemaa yritetään jollain tapaa heikentää.
