Vahva maatalousbudjetti, jossa huomioidaan myös EU:n laajentuminen, on toimivan maatalouspolitiikan edellytys. Lisäksi EU:ssa pitää myöntää, ettei yhteisellä maatalouspolitiikalla voida yksin vastata kaikkiin haasteisiin, vaan uusille tavoitteille täytyy löytyä myös uutta rahaa. Viime vuodet ovat osoittaneet myös tarpeen paremmille riskienhallintavälineille. Eurooppaan ei jatkossakaan haluta isoja kansainvälisiä jättitiloja, vaan ruoantuotannon perusta on edelleen perinteinen perheviljelmämalli. Myös maaseudun yleinen elinvoimaisuus on tärkeä maatalouden jatkuvuuden kannalta.

Copa-Cogecan:n politiikkapaperissa keskeisiä toimenpidealueita ovat

• Kilpailukyvyn parantaminen, tuotantopotentiaalin säilyttäminen ja ruokaturvan varmistaminen
• Viljelijöiden tulojen ja maatalouden kannattavuuden varmistaminen ja parantaminen vihreän siirtymän myötä
• Sukupolvenvaihdosten ja naisten aseman edistäminen
• Investointien turvaaminen tehokkaan, innovatiivisen ja kestävän elinkeinon edistämiseksi
• Paremmin ja joustavammin toimivien markkinoiden ja riskienhallintavälineiden kehittäminen
• Yhteistyön lisääminen ja viljelijöiden neuvotteluaseman parantaminen ruokaketjussa

MTK:n omassa valmistelussa olemme todenneet, että meidän omat yleistavoitteemme ovat yhteneväiset Copa-Cogecan:n tavoitteiden kanssa. Tarvitsemme kuitenkin lisää kunnianhimoa, varsinkin ruoantuotannon vastuullisuuden ja kestävyyden osalta. Aivan liikaa on tilanteita, jossa muualla EU:ssa pohditaan siirtymistä tuotantotapoihin, joita olemme Suomessa harjoittaneet jo pitkään. Kestävässä siirtymässä kohti entistä vastuullisempia tuotantotapoja täytyy nykyistä paremmin huomioida paikallisia olosuhteita. Kaikilla viljelijöillä ei ole samanlaisia mahdollisuuksia, luonnonolosuhteista lähtien. MTK haluaa myös nostaa ruoantuotannon vahvemmin politiikan keskiöön. Rooman sopimuksen tavoitteet ovat varsin ajankohtaisia taas, kun sotaa käydään Euroopassa ja huoltovarmuus on uhattuna.

Ennakkovaikuttamisessa täytyy uskaltaa nykyistä vahvemmin tuoda esille suomalaisen tuotannon etujen ja kilpailukykytekijöiden edistäminen tulevaan yhteiseen maatalouspolitiikkaan. Meidän pitää määrätietoisesti edistää sitä, että esimerkiksi eläinten terveydestä ja hyvinvoinnista huolehditaan koko Euroopassa samalla tavalla kuin Suomessa. Sama koskee myös muun muassa lääkkeiden, kasvinsuojeluaineiden ja ravinteiden käyttöä. EU:ssa asetettujen tavoitteiden toteutuksen ja taakanjaon unionin sisällä täytyy myös olla tasapuolinen ja oikeudenmukainen siten, että edelläkävijöitä voidaan palkita jo tehdystä työstä, ja eri maiden lähtötilanne huomioidaan nykyistä paremmin. Rahoituksen osalta tavoitteena on Suomen rahoitusaseman suhteellinen parantaminen.

Tulevina vuosina maatalouspolitiikan rahoitukseen tulee kohdistumaan paljon paineita niin sisältä kuin ulkoa. Ajatusta vahvasta yhteisestä maatalouspolitiikasta täytyy osata myydä nykyistä paremmin, ja meidän täytyy pystyä paremmin perustelemaan mitä kaikkea muutakin kuin ruokaa maatalouspolitiikka tarjoaa yhteiskunnalle. Ruoantuotanto niin Suomessa kuin muuallakin EU:ssa tarjoaa yhteiskunnalle paljon ns. julkishyödykkeitä, eli sellaista arvoa, josta ei ole saatavissa suoraan markkinoilta rahaa. Nykyisessä epävarmuuden maailmassa ruokaturva itsessään on julkishyödykkeistä se kaikista arvokkain.

Mitä ruokaturva sitten on? Ruokaturva on muun muassa sitä, että viljelijät huolehtivat kaikkien kansalaisten voivan syödä maailman parasta ruokaa vuoden jokaisena päivänä tilanteessa kuin tilanteessa. Ruokaturva on terve ympäristö, terveet eläimet ja kasvit sekä terveet ihmiset (One Health). Ruokaturva on ratkaisuja ilmasto-, ympäristö- ja luonnon monimuotoisuushaasteisiin. Ruokaturva on sitä, että maatalous luo kasvua ja työpaikkoja kaikilla alueilla.

Ruokaturva ja omavaraisuuden parantaminen on kokonaisturvallisuuden peruspilari geopoliittisessa epävarmuudessa. Lisäksi oma ruoantuotanto on ruokakulttuurin ja elävän maaseudun perusta.

MTK:n tavoitteet

• Jotta edellä mainittua kehitystä voisi toteutua, MTK:ssa on tunnistettu viisi strategista tavoitetta, joiden avulla yhteisellä maatalouspolitiikalla voidaan varmistaa tulevaisuuden ruokaturva ja edistää kestävää siirtymää.
• Vahva, yksinkertainen ja ymmärrettävä politiikka vahvalla budjetilla tukee älykästä maataloutta kamppailussa ilmastonmuutosta ja luontokatoa vastaan
• Strategisen omavaraisuuden parantaminen ja tuotannontekijöiden saatavuuden turvaaminen kaikilla tasoilla koko EU:ssa
• Viljelijöiden markkina- ja neuvotteluaseman parantaminen ruokaketjussa
• Nuorten yrittäjien alalle tulo sekä elinkeinon kilpailukyvyn ja houkuttelevuuden parantaminen
• Politiikkakoherenssi maa- ja metsätaloudessa ja maaseudun yritystoiminnassa. Eli eri politiikkalohkojen tavoitteet ja keinot eivät saa olla ristiriidassa keskenään, kuten viime aikoina esimerkiksi ennallistamisessa, metsäkadossa, kauppasopimuksissa, ilmastopolitiikassa jne.

Edellisellä kaudella kesken jääneet lainsäädäntöesitykset kasvinsuojeluaineiden kestävästä käytöstä ja uusista genomitekniikoista sekä EU:n valkuaisomavaraisuutta tukeva proteiinistrategia on otettava uudelleen työpöydälle. Katso myös MTK:n tavoitteet näistä kevään 2024 BrysselAgendasta.
 

CAP 2030-luvulla

Komission pj:n von der Leyenin poliittisissa suuntaviivoissa nostetaan varsin vahvasti esiin maatalouden ja ruoantuotannon merkitys ja todetaan, että ruoka ja maatalous ovat EU:ssa strateginen intressi. Seuraavan CAP-uudistuksen osalta tärkeä suuntaviiva on viljelijöiden tulopolitiikan puolustaminen ja EU:n talousarvion ja yhteisen maatalouspolitiikan kohdentaminen siten,
että kannustimien, investointien ja sääntelyn välillä on oikea tasapaino. Myös edelläkävijöiden palkitseminen on tärkeä periaate, joka on puuttunut aiemmista reformeista. Myös byrokratian vähentäminen on erittäin tärkeä ja tarpeellinen tavoite, kunhan se toteutuu viljelijöiden byrokratian purkamisena. Edellisessä CAP-uudistuksessa yksinkertaistettiin lähinnä EU-komission omia prosesseja.

Maatalouden osalta kuitenkin puuttuu perinteinen linjaus, että maataloutta on voitava harjoittaa unionin kaikilla alueilla. Lisäksi tulisi todeta, että rahoituksen saamisen ehtona tulisi olla yhteisten sääntöjen ja päätösten noudattaminen unionissa. Tällä hetkellä on valtavat erot jäsenmaiden välillä sääntöjen noudattamisessa ja miten unionin lainsäädäntöä toimeenpannaan.
Tasapuoliset toimintaedellytykset (level playing field) tulee olla kantava periaate niin sisämarkkinoilla kuin kauppapolitiikassa. Lainsäädännöllisesti meneillään oleva muutos on haasteellinen, kun sisämarkkinoiden ja rajasuojan kriteereistä siirrytään markkinoilla toimivien yritysten oman hankintapäätösten ja omavalvontaan perustuvaksi järjestelmäksi.

Ruoantuotannon osalta puuttuu myös tavoite siitä, että EU hyödyntää tuotantopotentiaaliaan täysimääräisesti ja ottaa isomman roolin myös globaalin ja lähialueiden ruokahuollon turvaajana. Viennin kasvattaminen on myös kilpailukyvyn ja kannattavuuden parantamiselle edellytys. Tämän edistämiseksi tarvitsemme myös vahvaa menekinedistämispolitiikkaa ja siihen rahoitusta. Menekinedistämispolitiikassa tulisi lisäksi kannustaa kestävään tuotantoon.

Syyskuun alussa julkaistu von der Leyenin EU:n maatalouden tulevaisuuden strategisen dialogin loppuraportti noudattaa pitkälti ennakko-odotuksia ja MTK:n tavoitteita seuraavalle politiikkauudistukselle. Erityisen merkityksellisenä voidaan pitää tavoitteet viljelijöiden markkina-aseman parantamisesta ja ruoantuotannon kilpailukyvyn parantamisesta. Nämä teemat jäivät edellisessä uudistuksessa pahasti ympäristöasioiden jalkoihin. Tärkeä on myös tavoite siitä, että kauppapolitiikalla on tuettava maataloudelle asetettuja tavoitteita.

Seuraava vaihe maatalouspolitiikan uudistamisessa on von der Leyenin lupaama visio maatalouden ruoantuotannon tulevaisuudesta ensimmäisten 100 päivän aikana. Tämä visio tulee todennäköisesti korvaamaan perinteistä komission tiedonantoa, joten vision pohjalta valmistellaan jo suoraan EU-komission lainsäädäntöesitystä, joka annettaneen vuoden 2025 jälkipuoliskolla.

MTK:n tavoitteet:

• Viljelijät ja ruoantuotanto politiikan keskiössä ja tukien parempi kohdentaminen
• Ruokaturvan parantaminen ja kestävä siirtymä sekä tuotantopotentiaalin täysimääräinen hyödyntäminen
• Kannattavuuden parantaminen ja ruokaketjun reiluuttaminen sekä maatalousyrittäjien markkina-aseman parantaminen
• Tuotannon säilyttäminen kaikilla alueilla ja EU:n ulkoisen itärajan vaikutusten tunnistaminen
• Vahva budjetti, jossa huomioidaan myös EU:n mahdollinen laajentuminen sekä se, että CAP:lla ei voida yksin vastata kaikkiin haasteisiin
• Parempia riskienhallintavälineitä
• Suomalaisen tuotannon etujen ja kilpailukykytekijöiden edistäminen ja kestävän ruoantuotannon edistäminen
• Suomen rahoitusaseman suhteellinen parantaminen ja tavoitteiden tasapuolinen ja oikeudenmukainen toteutus koko EU:ssa 

Johan Åberg

maatalousjohtaja

+358 20 413 2415

+358 40 523 3864

aiheet: bryssel-agenda