EU:n taloudenpito muuttui merkittävästi vuoden 2020 jälkeen. Perinteisen jäsenmaiden yhteisesti rahoittaman rahoituskehyksen (1 085,3 miljardia euroa 2021–2027) lisäksi otettiin käyttöön EU:n ottamiin lainoihin perustuva 750 miljardin euron investointi- ja uudistusohjelma NextGenerationEU, josta jaettiin rahaa sekä avustuksina että lainoina, sekä REPowerEU-väline energian hintojen alentamiseksi.

Oleellinen muutos toimintaympäristössä on tietenkin Ukrainan tilanne. Tarvitaan tukipaketteja sekä myös pidemmällä aikavälillä rahoitusta jälleenrakentamiseen, on Ukraina sitten EU:n jäsen tai jäsenyyskandidaatti. Jäsenyysputkessa on Länsi-Balkanilla Ukrainan ja Moldovan lisäksi myös iso joukko muita pitkään jäsenyysprosessissa olleita maita. Monia nykyisiä sekä aikaisempia jäsenyysprosesseja yhdistää se, että luontaiset välineet - ainakin jäsenyyden alkuvuosina - taloudellisen kehityksen takaamiseen uusissa jäsenmaissa liittyvät maatalous- ja koheesiopolitiikkaan.

Monivuotisen rahoituskehyksen välitarkastelussa olivat esillä inflaatiokehityksen seurauksena elvytyksen korkokustannukset ja kasvaneet vuokra- sekä henkilökustannukset. Komissio on esityksissään halunnut myös kasvattaa henkilöstömäärää uudistettujen ja laajennettujen velvoitteiden täyttämiseksi.

Korona-elvytyksen seurauksena ja samalla vastuksena USA:n IRA-pakettiin komissio ja eri jäsenmaat omien voimavarojensa puitteissa ovat lisänneet erilaisia kansallisia teollisuustukia. Komission lisätoimet ovat pääsääntöisesti vanhojen pakettien uudelleen muotoilua, eikä sinällään uutta rahaa. Samalla maksukykyiset ja -haluiset jäsenmaat ovat lisänneet kansallisia elvytystukia, samalla vääristäen sisämarkkinoiden kilpailutilannetta.

Maatalouden ja aluepolitiikan eli koheesion rooli on ollut aina suuri EU:ssa. Rahoituskehyksen rakenteelliset muutokset vaikeuttavat vertailua eri kehyksien välillä. Maatalous- ja aluekehitys muodostivat noin 80 % EU:n menoista 90-luvulla. Maatalous- ja luonnonvara-alalle lasketaan nyt kohdistuvan 23–25 % budjetista. Viimeisessä maatalousuudistuksessa merkittävä osa maataloustuesta on kohdennettu ympäristö- ja ilmastotoimien rahoittamiseen. Suomen maatalouspolitiikan toteuttamisen kannalta haasteellisin perintö tulevalle rahoituskaudelle on maaseudun kehittämisen ns. kakkospilarin rahoituksen jäädyttäminen ja mahdollisuus siirtää kakkospilarin toimia ykköspilariin. Vaikka asia tuntuu pieneltä yksityiskohdalta, se on syömässä Suomelle tärkeän maaseudun kehittämisen (ympäristö- ja ilmastotoimien) uskottavuutta. Suomi on kansallisesti osarahoittanut kakkospilarin ympäristötoimia, mutta nyt monet maat ovat siirtäneet samoja toimenpiteitä kokonaan EU:n rahoitettavaksi suorien tukien ykköspilariin, välttääkseen kansallisen lisärahoituksen.

Komission puheenjohtajan von der Leyenin poliittisissa suuntaviivoissa nostetaan useaan kertaan esille, että EU:n on parannettava mm. maanviljelijöiden ja alueiden elämänlaatua ja toimeentuloa Euroopassa. Samalla suuntaviivat korostava, että markkinoilta viljelijöiden on saatava oikeudenmukaiset ja riittävät tulot sekä EU:n talousarvio ja yhteinen maatalouspolitiikka kohdennetaan niin, että kannustimien, investointien ja sääntelyn välillä on oikea tasapaino sekä työ luontotavoitteiden toteuttamiseksi palkitsee viljelijöitä.

Rahoituskehyksen tavoitteena on EU:n budjetin tulopuolen kehittäminen, sillä vuotuisten tulojen on lähtökohtaisesti katettava kokonaan vuotuiset menot. EU:n rahoituskehyksen tulopuoli rakentuu lähes kokonaan (98 %) unionin omista varoista, joista suurin osuus, n. 70 % kerätään jäsenmaksuna BKTL:n perusteella. Kaudella 2021–2027 jäsenmaksu on 1,113 % BKTL:stä. Ns. omia varoja EU kerää tulleista, aikaisemmin sokeri- ja maitokiintiömaksuista, jatkossa myös hiilitulleista (10 % omista varoista) sekä ALV-perusteisesti (10 % omista varoista). Uusi kierrättämättömän pakkausmuovijätteen määrään perustuva omien varojen luokka otettiin käyttöön 1.1.2021 (n. 4 % omista varoista). Rahoituskehyksen alkuvuosina on mahdollista siirtää käyttämättömiä NextGenerationEU ym. varoja täydentämään budjettia, mutta loppukaudelle tarvitaan selkeästi uutta rahoituspohjaa.

Esillä on ollut, että halutaan läpinäkyvämpiä, yksinkertaisempia, oikeudenmukaisempia ja demokraattisesti vastuullisempia tapoja rahoittaa EU:n toimintaa. Esillä on ollut mm.

• nykyisten ALV-perusteisten omien varojen määräytymisen yksinkertaistaminen - muut uudet järjestelmät, kuten laajennettu hiilirajamekanismi eli hiilitullit.
• 20 %:n osuus EU:n päästökauppajärjestelmän (ETS) tuloista sekä päästökaupan laajentaminen v. 2027 merenkulkuun ja ilmailuun. - yhteiseen yhteisöveropohjaan 3 %:n verokanta
• digitaalivero ja pääomamarkkinavero
• kaikista maksuosuusalennuksista luovutaan asteittain ja jäsenvaltioiden pidättämät tullimaksujen kantokulut alennetaan 20 %:sta 10 %:iin (lopputuloksena kantokuluja nostettiin 25 %:iin)
• vuosittain kerättävien omien varojen enimmäismäärän korottaminen
• Euroopan kehitysrahaston sisällyttäminen unionin talousarvioon

Varsinaiset ehdotukset tulevasta rahoituskehyksestä julkaistaan alkuvuodesta 2025. EU:n uuteen tehtäväkokonaisuuteen tarvitaan kuitenkin merkittävästi uuttakin rahaa, jolloin jäsenmaiden jäsenmaksuprosentin nostaminen voisi olla yksi keino vajeen täyttämiseen. Valtiovarainministeriön arvion mukaan Suomen nettomaksuosuus vähintään 1,5–2 -kertaistuu tulevien vuosien aikana.

Von der Leyenin poliittisissa suuntaviivoissa esitetyt uudet rahoitusvälineet ja rahastot:

• - Eurooppalainen kilpailurahasto (European Competitiveness Fund) s. 12
  • mm. bioteknologia mainittu liittyen rahastoon. Kytkentä biotalouden kehittämiseen jää avoimeksi.
• - Eurooppalainen puolustusrahasto (European Defence Fund) s. 14 o Pitäisi selkeästi kohdentaa rahoitusta myös EU:n itärajan turvaamiseen. Nyt ei mainintaa itärajaan liittyen.
• - Sosiaalinen ilmastorahasto
  • Remonttirahasto tuntuu suppealta ajatukselta. Lähtökohtana on ollut heikkokuntoinen itäisen Euroopan kaupunkien rakennuskanta. Sosiaalinen ilmastorahasto voisi olla väline suomalaisen maaseudun rakennuskannan päivittämiseen nykyisten ympäristövaatimusten tasolle, jos Suomi olisi kohdealueena.

MTK:n tavoitteet

MTK:n tukee vahvasti, että uusien haasteiden edessä EU tarvitsee jäsenmailtaan kasvavan jäsenmaksukertymän.

• Uusien omien varojen kerryttämisvälineiden hyöty on mitattava varojen kerryttämisen tehokkuuden ja kohdentumisen perusteella. Uudet välineet eivät ole itseisarvo.
• EU:n yhteisten toimien keskeinen kohde on edelleen maatalouspolitiikka, jonka tavoitteina ovat turvalliset ja terveelliset elintarvikkeet, kilpailukyky, maatalousväestön kohtuullinen elintaso, luonnonvarojen ja maiseman suojelu sekä ympäristö- ja ilmastotoimet.
• MTK kannattaa sitä, että maatalouden ja maaseudun kehittämisen rahoitus EU:n budjetissa toteutetaan jatkossakin kahden pilarin mallin pohjalta. EU:n maaseutuvaltaisimpana maana Suomelle maaseudun kehittämisvarat ovat jatkossakin erittäin tärkeä kysymys.
• ETS:n ulkopuolisen maatalouden osalta olisi tärkeää, että annettaisiin markkinainsentiivien kannustaa uuden järjestelmän syntymiseen eikä järjestelmää rasitettaisi lisäkustannuksella, kuten von der Leyenin suuntaviivoissa linjataan.
• MTK tukee esillä ollutta esitystä uudesta itärajarahastosta, vaikka sitä ei ole sellaisenaan mukana von der Leyenin esityksessä.
• Maaseudun elinkeinot tarvitsevat pitkäjänteisen toimintaympäristön. Esillä ollut 5 + 5 vuoden rahoituskehikko on nykyistä seitsenvuotista kautta tasapainoisempi ja parempi toimintaympäristö tärkeille investoinneille.

Juha Ruippo

johtaja, kauppapolitiikka ja kansainväliset suhteet

kehitysyhteistyö, EU-asiat, pohjoismainen viljelijäyhteistyö (NBC), WFO, FAO, AgriCord, Food Systems Summit

+358 20 413 2341

+358 40 55 33 232

aiheet: bryssel-agenda