null Itämeren ravinnekuormitus

Artikkeli – Maaseutuympäristö

Itämeren ravinnekuormitus

15.6.2021

Itämereen tulee ravinteita jokivesien mukana sekä suoraan pistekuormituksena teollisuudesta, yhdyskunnista ja kalankasvatuksesta. Joet kuljettavat suurimman osan Suomesta Itämereen tulevasta ravinnekuormasta. Jokivesien ravinteet ovat pääosin peräisin hajakuormituksesta. Maa- ja metsätalouden kuormitus on tyypillistä hajakuormitusta kuten myös luonnonhuuhtouma sekä haja-asutuksen ja hulevesien aiheuttama kuorma. Lisäksi mereen tulee ravinteita ilmalaskeumana, merivirrat kuljettavat ravinteita merialueelta toiselle ja sedimentistä vapautuu ravinteita veteen. Suomen sisävesistöt pidättävät keskimäärin kolmanneksen sinne tulevista ravinteista ennen ravinteiden valumista mereen. [*1]

Suomen maa- ja metsätalouden aiheuttama kuormitus Itämereen

Suomen osuus koko Itämeren fosforikuormituksesta oli 11 % ja typpikuormituksesta 9 % vuonna 2018. Kuormitus vaihtelee kuitenkin vuosittain, joten kuormitusta tulisi katsoa aina pidempinä aikasarjoina. Tosin aikasarjassakin yhdellä vuodella voi olla suuri vaikutus lopputulokseen.

Vuosina 2010-2019 vuosittainen kuormitus Suomesta Itämereen oli keskimäärin 3 400 t fosforia (P) ja 81 000 t typpeä (N). Tästä ihmistoiminnan osuudeksi arvioitiin 2 400 t P ja 53 000 N, mutta osuus vaihtelee merialueittain. Karkeasti arvioiden noin 50 - 75 % P- ja N-kuormituksesta on ihmistoiminnasta peräisin.   

Suomen maatalouden osuus ihmisperäisestä P-kuormituksesta oli keskimäärin 68 % (1 600 t) vuosina 2010-2019. Osuus on pienin Perämerellä (50 %) ja suurin Saaristomerellä (87 %). Metsätalouden osuus oli vastaavasti 17 %. Merialueittain tarkastetuna pienin osuus oli Saaristomerellä (1 %) ja suurin Perämerellä (37 %). 

Typestä maatalouden osuus oli ihmistoiminnasta aiheutuvasta kuormituksesta keskimäärin 50 % (26 000 t) siten, että osuus oli suurin Merenkurkussa (78 %) ja pienin Perämerellä (39 %). Metsätalouden osuus oli 11 %. Osuus oli suurin Perämerellä (25 %) ja pienin Saaristomerellä (1 %).

Jos huomioon otetaan myös luonnonhuuhtouma, niin maatalouden osuus P-kuormituksesta oli noin 47 % ja N-kuormituksesta 32 %. Metsätalouden osalta vastaavat osuudet olivat 11 % (P) ja 7 % (N). [*2]

Edellä esitettyjen lukujen pohjalta oli Suomen maatalouden osuus Itämeren kokonaistyppikuormituksesta noin 3 % ja kokonaisfosforikuormituksesta noin 5 %. Metsätalouden osuus oli molempien osalta prosentin luokkaa.


Itämereen kuormitusta eri lähteistä

Ravinnekuormitus Itämereen on laskenut 1980-luvulta alkaen (kuva 1). Typpikuormitus on nyt samalla tasolla kuin 1960-luvulla ja fosforikuormitus on 1950-luvun tasolla. 

Kuva 1. Keskimääräinen N- ja P-kuormitus (103 tonnia/v) Itämereen maalta ja ilmasta 1850-luvulta alkaen (Gustafsson ym. 2012) [*3] .

Sisäisellä kuormituksella eli meressä jo olevalla sisäisellä ravinnevarastolla on merkittävä vaikutus Itämeren rehevöitymiseen. Sisäisen kuormituksen määrästä on esitetty erilaisia arvioita. Esimerkiksi Itämeren pääaltaan sedimentissä 65 m syvyydessä on arvioitu olevan 55 000-156 000 tonnia (noin 10 - 25 % koko vesi-sedimenttisysteemin fosfaattimäärästä) fosforia, joka voisi vapautua veteen [*4]. Näin sisäinen kuormitus voi olla selvästi suurempaa kuin valuma-alueelta tuleva ulkoinen kuormitus

Kuormitusriski pienemmäksi

Viljelijät eivät odota toimettomina vesien tilan paranemista vaan tekevät tilannetta korjaavia toimenpiteitä. Valtaosa viljelijöistä on sitoutunut koko Suomen EU-ajan vapaaehtoisiin ympäristötuki/korvausohjelmiin, joiden yhtenä keskeisenä tavoitteena on ollut ja on maataloudesta aiheutuvan ravinnekuormituksen vähentäminen. Nykyisessä ympäristökorvausohjelmassa on mukana lähes yhdeksän viljelijää kymmenestä [*5].

Kasvien lannoitusmääriä on tarkennettu koko ajan. Tulokset näkyvät ravinnetaseissa (=pellolle tulevat ravinteet - sieltä lähtevät), jotka ovat olleet laskevia [*6]. Vuoden 2017 ja 2018 nousua selittävät märkyyden ja kuivuuden viitoittamat sääolosuhteet, joiden takia sato jäi monin paikoin alhaiseksi. Sää onkin merkittävä tekijä siihen, kuinka suurta ravinnekuormitus lopulta on.  

Ympäristötuki/korvausohjelmiin sisältyy myös monia muita vesistökuormitusriskiä vähentäviä toimenpiteitä. Näitä ovat mm. talviaikainen kasvipeitteisyys, kerääjäkasvit, lannan levitykseen liittyvät toimet, säätösalaojitus, suojakaistat ja -vyöhykkeet ja kosteikot. Monet toimenpiteistä ovat olleet niin kiinnostavia, että niihin sitoutumista on jouduttu rajaamaan rahojen loppuessa. Esimerkiksi kerääjäkasvien, jotka vähentävät eroosiota ja pidättävät ravinteita sadonkorjuun jälkeen, tavoiteala toteutui 1581 %:sti jo vuonna 2016 [*7].

Viljelijöiden kiinnostusta vesiensuojeluun osoittaa myös aktiivinen osallistuminen hankkeisiin, jotka liittyvät yleisesti maatalouden ympäristökysymyksiin, maan rakenteen parantamiseen ja tätä kautta vesistökuormitusriskiin tai suoraan kuormitusta vähentäviin toimenpiteisiin. Uudellamaalla Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa on käynnissä mm. kipsin, kuitujen rakennekalkin vaikutuksia selvittäviä hankkeita (KIPSI-hanke, KUITU-hanke, Rakennekalkki-hanke). Muita hankkeita ovat mm. Varsinais-Suomessa toimiva maan kasvukuntoa ja vesitaloutta käsittelevä MAVEKA ja Uudellamaalla toimivat Valuta-hanke ja Raaseporijoki-hanke. Valumavesi-hanke on suuri, monella alueella toimiva hanke Ympäristöviisas viljelijä -hankkeessa kehitetään maatiloille ympäristöviisaita toimintatapoja Pohjois-Pohjanmaalla.

Ympäristöministeriön käynnistämässä vesiensuojelun tehostamisohjelmassa vaikutetaan vesien tilaan eri teemojen kautta. Rahoituksesta yli puolet on varattu maatalouden ravinnekuormituksen vähentämiseen uusia innovatiivisia menetelmiä (kipsi, rakennekalkki, kuidut) käyttäen. 

Lähteet
  1.  Korpinen, S. ym. (toim.) 2018. Suomen meriympäristön tila 2018. SYKEn julkaisuja 4. 248 s. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/274086
  2. Ehdotus Suomen merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelmaksi vuosiksi 2022-2027. 254 s. https://www.ymparisto.fi/fi-FI/Vaikuta_vesiin/Merenhoito
  3. Gustafsson, B.G., Schenk, F., Blenckner, T. ym. 2012. Reconstructing the Development of Baltic Sea Eutrophication 1850–2006. AMBIO 41: 534-548.
  4. Malmaeus, J. M. & Karlsson, O. M. 2012. Estimating the Pool of Mobile Phosphorus in Offshore Soft Sediments of the Baltic Proper. Air, Soil and Water Research 2012, 5: 1-13.
  5. Tiivistelmä Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman 2014–2020 vuoden 2019 raportista. 7 s. https://www.maaseutu.fi/maaseutuverkosto/vaikutukset/vuosikertomukset-ja-suunnitelmat
  6. Typpi- ja fosforitaseet. https://www.luke.fi/ruokafakta/peltomaan_kasvit/typpi_ja_fosforitaseet/
  7. Yli-Viikari, A. & Aakkula, J. (toim.). 2017. Maaseutuohjelman ympäristöarviointi. Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma 2014-2020. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 54/2017. 100 s.


Airi Kulmala

asiantuntija

maa- ja metsätalouden vesiensuojelu, eläinsuojien ympäristöluvat ja ilmoitusmenettely, ravinteiden kierrätys, BFFE, yleiset maa- ja metsätalouden ympäristönsuojelukysymykset

+358400 755 454

aiheet: itämeri, metsätalous, vedet, maatalous, ravinteet, vesiensuojelu, itämeren ravinnekuormitus