Sisältöjulkaisija

angle-left null Itämeren ravinnekuormitus

Artikkeli - Maaseutuympäristö

Itämeren ravinnekuormitus

8.4.2019 Airi Kulmala

Itämereen tulee ravinteita suorana pistekuormana teollisuudesta, yhdyskunnista ja kalankasvatuksesta. Hajakuormitusta tulee jokivesien mukana, suoraan meren rannalta sekä ilmalaskeumana. Maa- ja metsätaloudesta aiheutuva kuormitus on tyypillistä hajakuormitusta kuten myös luonnonhuuhtouma. 

Suomen maatalouden aiheuttama kuormitus Itämereen

Suomen maatalouden osuus Itämeren kokonaistyppikuormituksesta oli runsas 3 % ja kokonaisfosforikuormituksesta vajaa 5 % vuonna 2014 (taulukko 1). Suomen vuotuinen typpi- ja fosforikokonaiskuormitus Itämereen oli keskimäärin 3820 t fosforia (P) ja 89400 t typpeä (N) vuosina 2011 - 2016. Vuonna 2014 Suomen osuus Itämeren N- ja P-kuormituksesta oli noin 10 %. Typestä noin 86 % ja fosforista 94 % tuli jokien kautta. Maatalouden osuus vesitse tulevasta kuormasta oli noin 38 % (N) ja 53 % (P).

Taulukko 1. HELCOM-raportin [*1]  tietojen perusteella laskettu Suomen maatalouden osuus Itämeren ulkoisesta kuormituksesta vuonna 2014.


Itämereen kuormitusta eri lähteistä

Ravinnekuormitus Itämereen on laskenut 1980-luvulta alkaen (kuva 1). Typpikuormitus on nyt samalla tasolla kuin 1960-luvulla ja fosforikuormitus on 1950-luvun tasolla. Vuonna 2014 Itämereen tuleva kokonaiskuormitus oli noin 826000 tonnia typpeä ja 30900 tonnia fosforia. Valtaosa tästä tuli jokien kautta. Ilmalaskeuman osuus N-kuormasta oli noin 30 %.

Kuva 1. Keskimääräinen N- ja P-kuormitus (103 tonnia/v) Itämereen maalta ja ilmasta 1850-luvulta alkaen (Gustafsson ym. 2012) [*2] .

Sisäisellä kuormituksella eli meressä jo olevilla ravinteilla on merkittävä vaikutus Itämeren rehevöitymiseen. Sisäisen kuormituksen määrästä on esitetty erilaisia arvioita. Esimerkiksi Itämeren pääaltaan sedimentissä 65 m syvyydessä on arvioitu olevan 55000 - 156000 tonnia (noin 10 - 25 % koko vesi-sedimenttisysteemin fosfaattimäärästä) fosforia, joka voisi vapautua veteen [*3]. Näin sisäinen kuormitus voi olla selvästi suurempaa kuin valuma-alueelta tuleva ulkoinen kuormitus

Suomen sisävesistöt pidättävät keskimäärin kolmanneksen sinne tulevista ravinteista. Suurin osa rannikkovesiin tulevasta fosfori- ja typpikuormasta on peräisin maataloudesta. Maatalouden osuus kokonaiskuormituksesta on suurin Saaristomereen laskevissa joissa. Myös yhdyskuntien jätevedenpuhdistamot ovat merkittäviä N-kuormituslähteitä. Suomenlahden ja Perämeren valuma-alueella järviin tuleva N-laskeuma on myös huomattava rannikkovesiä kuormittava tekijä [*4].  


Kuormitusriski pienemmäksi

Viljelijät eivät odota toimettomina vesien tilan paranemista vaan tekevät monia tilannetta korjaavia toimenpiteitä. Valtaosa viljelijöistä on sitoutunut koko Suomen EU-ajan vapaaehtoisiin ympäristötukiohjelmiin, joiden yhtenä keskeisenä tavoitteena on ollut ja on maataloudesta aiheutuvan ravinnekuormituksen vähentäminen. Nykyisessä ympäristökorvausohjelmassa on mukana lähes yhdeksän viljelijää kymmenestä. [*5]

Kasvien lannoitusmääriä on tarkennettu koko ajan mm. osana ympäristötuki/korvausohjelmia. Tulokset näkyvät ravinnetaseissa (=pellolle tulevat ravinteet - sieltä lähtevät), jotka ovat olleet laskevia [*6]. Vuoden 2017 nousua selittää huonot sääolosuhteet, joiden takia sato jäi alhaiseksi. Sää onkin merkittävä tekijä siihen, kuinka suurta ravinnekuormitus lopulta on.  

Ympäristötuki/korvausohjelmiin sisältyy myös monia muita vesistökuormitusriskiä vähentäviä toimenpiteitä. Näitä ovat mm. talviaikainen kasvipeitteisyys, kerääjäkasvit, lannan levitykseen liittyvät toimet, säätösalaojitus, suojakaistat ja -vyöhykkeet ja kosteikot. Monet toimenpiteistä ovat olleet niin kiinnostavia, että niihin sitoutumista on jouduttu rajaamaan rahojen loppuessa. Esimerkiksi kerääjäkasvien, jotka vähentävät eroosiota ja pidättävät ravinteita sadonkorjuun jälkeen, tavoiteala toteutui 1581 %:sti vuonna 2016. [*7]

Viljelijöiden kiinnostusta vesiensuojeluun osoittaa myös aktiivinen osallistuminen hankkeisiin, jotka liittyvät yleisesti maatalouden ympäristökysymyksiin, maan rakenteen parantamiseen ja tätä kautta vesistökuormitusriskiin tai suoraan kuormitusta vähentäviin toimenpiteisiin. Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa on käynnissä mm. kipsihankkeita (SAVE/SAVE2, Vantaanjoen kipsihanke, Porvoonjoen Kipsihanke). Muita Varsinais-Suomessa toimivia hankkeita ovat esim. maan kasvukuntoa ja vesitaloutta käsittelevä MAVEKA ja happamien sulfaattimaiden kysymyksiin ja tulvasuojeluun liittyvä ”Sirppujoki-hanke” sekä . Uudellamaalla käynnissä ovat mm. kerääjäkasveihin keskittyvä UusiRaHa ja maan kasvukunnon parantamiseen, ympäristötoimien kohdentamiseen ja viljelykiertoihin keskittyvä VILKKU Plus. Muita esimerkkejä ovat mm. Vesiensuojelu 4K Inkoon- ja Siuntionjoen valuma-alueella ja Raaseporijoki-hanke.

Ympäristöministeriö on juuri käynnistänyt vesiensuojelun tehostamisohjelman, joka vaikuttaa vesien tilaan eri teemojen kautta. Rahoituksesta yli puolet on varattu maatalouden ravinnekuormituksen vähentämiseen uusia innovatiivisia menetelmiä (kipsi, rakennekalkki, kuidut) käyttäen. Varsinais-Suomessa on tarkoitus kokeilla laajasti kipsiä. Rakennekalkin ja kuidun käytöstä toteutetaan T&K-hankkeita eri valuma-alueilla.

Lisätietoja: asiantuntija Airi Kulmala, 0400 755 454, airi.kulmala@mtk.fi

Lähteet
  1. HELCOM 2018. Sources and pathways of nutrients to the Baltic Sea. Baltic Sea Environment Proceedings 153. 46 s.
  2. Gustafsson, B.G., Schenk, F., Blenckner, T. ym. 2012. Reconstructing the Development of Baltic Sea Eutrophication 1850–2006. AMBIO 41: 534-548.
  3. Malmaeus, J. M. & Karlsson, O. M. 2012. Estimating the Pool of Mobile Phosphorus in Offshore Soft Sediments of the Baltic Proper. Air, Soil and Water Research 2012, 5: 1-13.
  4.  Korpinen, S. ym. (toim.) 2018. Suomen meriympäristön tila 2018. SYKEn julkaisuja 4. 248 s.
  5. Tiivistelmä Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman 2014–2020 vuoden 2017 raportista. 9 s. www.maaseutu.fi
  6. Typpi- ja fosforitase. stat.luke.fi/indikaattori/typpi-ja-fosforitase.
  7. Yli-Viikari, A. & Aakkula, J. (toim.). 2017. Maaseutuohjelman ympäristöarviointi. Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma 2014-2020. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 54/2017. 100 s.


aiheet: itämeri, vedet

Etsitkö näitä?

Etsitkö näitä?

Liittyvät sisällöt

Suositellut artikkelit

BFFE eli ’Baltic Farmers’ Forum on Environment’ on tärkeä yhteistyöverkostomme, joka yhdistää Itämeren rantavaltioiden viljelijäjärjestöjä. BFFE edustaa 2 miljoonan viljelijän ääntä, joka on kuulunut etenkin...