Julkisten hankintojen arvo on vuosittain 35 miljardia euroja. Ruoan osuus tästä on 300 miljoonaa euroa. Summat muodostuvat useammasta pienestä ja isommasta hankinnasta, ja kokonaisuudet ovat suuria ja taloudellisesti erittäin merkittäviä. Ruoka- ja muut hankinnat tuovat virettä ja vipinää maakuntiin ja maaseudulle, niiden mukana saadaan omalle seudulle työtä, toimeliaisuutta ja uutta energiaa. Parasta olisikin, jos julkisiin hankintoihin käytetyt eurot jäisivät pyörimään paikallisesti, tuomaan elinvoimaa, työtä ja hyvinvointia omaan kuntaan, maakuntaan tai vähintään omaan maahan!

Yhteiskunnan tarjoama ruoka koskettaa meitä kaikki jossakin elämänvaiheessa. Varhaiskasvatuksessa syödään aamulla puuroa ja muuta aamupalaa, kouluissa ja oppilaitoksissa tarjotaan päivittäin koululounasta, palvelukodeissa ja muissa yksiköissä asukkaat nauttivat lämpimien aterioiden lisäksi välipaloja, päiväkahvia ja myös juhla-aterioita vuoden kierron mukaan. Ruualla on monta tehtävää, sen pitää maistua, tarjota elämyksiä, tarjota tauko päivän toimiin, ravita ja tukea hyvinvointia.

Syksyllä 2020 valioneuvosto teki periaatepäätöksen vastuullisista ruokahankinnoista. Strategian tavoitteena on lisätä vastuullisesti ja kestävästi tuotettujen raaka-aineiden ja palvelujen käyttöä julkisissa ruokahankinnoissa. Periaatepäätöksen mukaan hankinnoissa on kiinnitettävä huomiota erityisesti kotimaisten raaka-aineiden käyttöön ruokapalveluissa. Linjauksessa kannustetaan lisäämään lähi- ja luomuruuan sekä kalan osuutta julkisissa elintarvikehankinnoissa.

Periaatepäätöksen mukaan julkisten ruokahankintojen tulee noudattaa kokonaiskestävyyden periaatteita, kuten hyviä viljelymenetelmiä, eläinten hyvinvointia, elintarviketurvallisuutta, tukien hyvää ravitsemusta ja terveyttä. Kokonaiskestävyys huomioi ruuan koko tuotantoketjun pellolta pöytään asti. Käytettävissä olevat eurot ohjaavat kuntakeittiön ruokaostoksia. Tuontituote saattaa olla edullisempi kuin kotimainen vaihtoehto. Tällöin on hyvä pysähtyä miettimään, mistä hintaero syntyy – halvan ruuan hinnan maksaa yleensä aina joku, jollakin tavalla ja kustannuksella, esimerkiksi eläinten hyvinvoinnin tai ympäristön kuormituksen. Suomalainen tuotanto kestää hyvin kriittisenkin tarkastelun, ruokaketju on läpinäkyvä ja tuotteet jäljitettäviä, Suomi on vastuullisten elintarvikehankintojen suunnannäyttäjä – on monta syytä hankkia hyvää suomalaista ruokaa kuntalautasille.

Hankinnoista puhuttaessa, ei voida välttyä keskustelemasta hankintalaista. Hankintalaki on erinomainen työkalu hyvien hankintojen tekemiseen, sekä ruokaan, että moneen muuhun hankintaan liittyen. Huomioitavaa on, että hankintalaki ei rajaa kotimaisen ruuan tai muunkaan tuotteen käyttömahdollisuuksia kunnassa, vaikka näinkin kuulee joskus sanottavan. Kotimaista ruokaa voidaan kuntakeittiöön hankkia laatukriteereiden kautta. Ruuan laatua voi siis tarkastella esimerkiksi tuotantotavan tai eläinten hyvinvoinnin mukaan, hankintakriteeriksi voi asettaa esimerkiksi lihaa ostettaessa Suomen lainsäädäntöä vastaavan tuotantotavan. Tai, pakastemarjoista voidaan kirjata laatukriteeri, että niitä pitää voida käyttää kuumentamatta.

Hyvät hankinnat syntyvät yhteistyössä ja vuoropuhelussa tilaajan ja toimittajien välillä. Aloittaa voi pienestäkin, ja siirtyä kohti kunnianhimoisempia tavoitteita. Tarpeet ja tarjonta saadaan varmasti yhdessä kehittäen kohtaamaan. Kotimaisen ruuan tarjoaminen, ruokalistoihin panostaminen, paikallisuuden korostaminen ja hyvän tarinan kertominen voivat olla kunnan valttikortteja – tutkimusten mukaan kuluttajat arvostavat juuri nyt kotimaista ruokaa ja alkutuotantoa enemmän kuin koskaan. Voisiko kunnan nettisivuilla, ruokalistoissa ja esitteissä lukea, että meillä tarjotaan kotimaista ruokaa, meillä tarjotaan paikallisia herkkuja, meillä huomioidaan satokausi ja maakunnan maut!

Heidi Siivonen

ruokamarkkina-asiantuntija, kuluttajatyö

+358 20 413 2925

+358 40 568 8802

aiheet: kuntamarkkinat, kuntapäättäjä, julkisethankinnat