Erosopimuksen neuvotteluissa britit ovat tehneet selväksi, että he eivät halua laajaa ja syvää yhteistyötyösopimusta EU:n kanssa. Tavoitteena on saada nopeasti aikaan vain kauppaa koskeva sopimus. Suppea neuvottelualue on myös ainoa mahdollisuus saada aikaa sopimus 2020 vuoden loppuun mennessä. Tällä hetkellä ajatellaan, että ensi kesänä voidaan arvioida, saadaanko sopimus valmiiksi määräajassa. Jos neuvottelujen loppuunsaattaminen on kummankin osapuolen mielestä mahdotonta, voidaan neuvotteluaikaa jatkaa kerran kahdella vuodella.    

Elintarvikesektori on laajasti integroitunut brittimarkkinan kanssa. Tiukin yhteistyö on kehittynyt Irlannin ja Pohjois-Irlannin rajalle. Esimerkkinä on käytetty monesti Irish Creamiä, jonka kerma ylittää rajan jopa seitsemän kertaa matkalla brittikuluttajille. Pääministeri Johnsonin kanssa valmistellussa uusimmassa rajamallissa on vielä paljon epäselviä kohtia, mm. missä käytännössä rajatarkastukset ja tullien kerääminen tehdään. Byrokratiaa tässä ei voida välttää.

EU-toimijat menettävät joka tapauksessa eron myötä kilpailukykyään brittimarkkinoilla. Sisämarkkinoilla tuotteista ei peritä tulleja, eron jälkeen vastassa on byrokratian lisäksi tullit ja tuontimaksut. Tullien suuruus ja suhde muualta maailmalta tuleviin tuotteisiin ratkaistaan erosopimuksen jälkeisissä kauppaneuvotteluissa. Jos kauppasopimusta ei saada aikaan, menee brittien vienti EU:hun perus-WTO-säännöin ja tullein. EU-viejiä on vastassa brittimarkkinoilla samat tullit kuin kaikilla muillekin brittimarkkinoille viejille.

Kaupankäynnin kannalta tärkeää on, millä säännöillä ja standardeilla britit toimivat jatkossa. Vähiten paperisotaa aiheutuu, jos standardit ovat jatkossakin samat kuin EU:ssa. Sitä ei kuitenkaan voida briteiltä odottaa. Elintarvikemarkkinoilla brittien on valittava EU:n varovaisuusperiaatteen mukaisten standardien ja USA:n tiedettä hyödyntävän elintarvikeketjun välillä. Brittien kuluttajaliikkeet tuskin antavat hallinnolle paljoakaan liikkumavaraa valinnoissa.

Alkuperäsäännöt ovat tärkeässä roolissa tuotteita tullattaessa. EU-alueelle tulevista tuotteista pitää siis tarkistaa standardien täyttämisen lisäksi, mikä on tuotteen alkuperämaa tullaussääntöjen perusteella. Jos esimerkiksi tuotteen raaka-aineista suuri osa tulee tullietuisuusalueilta tai EU:sta, ei tuote välttämättä ole täyden tullin mukainen brittituote, vaikka sen loppuvalmistus olisikin tapahtunut briteissä.

Kauppasuhteen neuvottelut määrittävät, mikä on sisämarkkinoiden arvo EU-jäsenmaille. Kaikki haluaisivat tietenkin kaupankäynnin säilyvän yhtä helppona kuin ennen eroa. Pitää kuitenkin muistaa, että jäsenmaat maksavat 1 %:n BKT:ään jäsenmaksua siitä, että voivat toimia yhteisellä sisämarkkinalla. Sinne ei voi olla oikopolkua tai takaovea, vaikka olisikin entinen klubin jäsen.

Juha Ruippo

johtaja, kauppapolitiikka ja kansainväliset suhteet

kehitysyhteistyö, EU-asiat, pohjoismainen viljelijäyhteistyö (NBC), WFO, FAO, AgriCord, Food Systems Summit

+358 20 413 2341

+358 40 55 33 232