Kestävyyden monta ulottuvuutta
Uutinen – Maaseudun edunvalvonta
Kestävyyden monta ulottuvuutta
11.03.2021
Viime viikon nettitilaisuuksissa komission taksonomiaa valmisteleva platformi esitteli työnsä tavoitteita ja valmistelutilannetta. Taloudellisille aktiviteeteille on määritelty ensimmäinen luonnos ilmastomuutoksen hillinnän ja sopeutumisen kriteereitä. Lopullinen asetus pitäisi julkistaa ennen kesää. Samoin luonnon monimuotoisuuden, kiertotalouden, saastumisen ja vesiresurssien käytön osalta valmistellaan kesätauoksi avoimeen kuulemiseen lisäkriteeristöjä. Uutena ulottuvuutena keskustelussa oli sosiaalinen kestävyys.
On selvää, että lapsityö- tai pakkotyövoiman käyttö ei voi olla kestävää. Helposti voidaan vedota ILO:n sopimuksiin ja ihmisoikeuksiin kriteereinä myös taksonomian yhteydessä. Haastavaksi tilanne tulee, kun mietitään esimerkiksi aurinkopaneelien valmistusta Kiinassa tai akkumetallien kaivostoimintaa Afrikassa. Miten laaditaan kriteerit aurinkosähkön kestävyydestä tai tieliikenteen sähköautojen kestävyydestä suhteessa muihin uusistuvaan energiaan perustuvaan liikkumiseen, kun sosiaalinen kestävyys voidaan helposti arvoketjussa kyseenalaistaan.
Ei-taloudellisen raportointivelvoitteiden astuessa voimaan, suuri osa suomalaisista maatiloista saavat tuotteidensa ostajilta selvityspyynnön tilan toimintojen kestävyydestä yksivuotisten ja monivuoteisten peltokasvien viljelyn, kotieläintalouden ja metsätalouden toimista suhteessa kestävyyskriteereihin. Miten raportointi tehdään, määritetään valmistelussa olevilla kestävän rahoituksen kriteereillä.
Hyvä kysymys on, onko tämä sosiaalisesti kestävää, jos viljelijä ja metsänomistaja velvoitetaan raportointiin samaan aikaan kun valmistelijat ovat vapauttamassa pk-teollisuuden raportoinnin ulkopuolelle sen monimutkaisuuden ja suuren hallinnollisen taakan perusteella. Kestävän rahoituksen platformin mielistä pk-teollisuudelle raportointi on liikaa, mutta viljelijä kykenee kyllä helposti laatimaan raportit ilmastomuutoksen hillitsemisestä, sopeutumisesta, luonnon monimuotoisuuden turvaamisesta, vesiresurssien käytöstä, saastumisesta ja kiertotaloudesta. Niin nämä pitää vielä määrittää merkittävä parannus ja ei merkittävää haittaa kriteerien tasoilla.
Maa- ja metsätalous tarvitaan mukaan raportointiin
Kestävän rahoituksen asetuksesta vastaava komissaari Mairead McGuinness totesi, että 90 % EU:n ilmastopäästöistä on nyt katettu kestävän rahoituksen ilmastokriteereillä. Jotta voidaan kannustaa myös taloudellisesti yrityksiä ympäristön kannalta parempiin investointeihin, pitää mahdollisimman suuri osa päästöjä vaikuttamista taloudellisista toimista kattaa käyttökelpoisilla kriteereillä.
Komissaari haluaa kohdentaa uusia rahoitusmahdollisuuksia myös niille, jotka sitoutuvat muutokseen. Perusraportoinnilla luodaan tieto lähtötasosta, josta toimintaa parannetaan ympäristön kannalta parempaan toimintaan johtavilla investoinneilla. Tavoite ei ole kriteerien täyttäminen tällä hetkellä, vaan toiminnan muuttaminen määriteltävät toimintamallit täyttävään muotoon.
Maa- ja metsätalous tuottavat merkittäviä ilmasto- ja luonnonmonimuotoisuushyötyjä (ekosysteemipalveluja) ja toimintamalleja muuttamalla myös kielteisiä vaikutuksia voidaan merkittävästi vähentää. Arvoketjussa, jossa maa- ja metsätalous ovat raaka-ainetta tuottavia alkutuottajia, tarvitaan koko ketjun ympäristövaikutusta läpinäkyvyys todentamaan investointien hyödyt.
Kuka on varsinainen raportoinnista hyötyjä?
Komissaari McGuinness peräänkuulutti raportoinnin maksajaksi sitä, joka tästä todentamisprosessista viime kädessä hyötyy. Komissaari ei halunnut itse määritellä tätä tarkemmin, mutta hyötyjistä on helppo tehdä listaa.
Investoinnin tekijä, finanssiala, sijoittaja vai kuluttaja? Yksinkertaisinta on ajatella, että investoija hyötyy kestävyyden todentamisesta niin paljon, että raportoinnin kulut voidaan kattaa lisätuloilla. Viljelijä ja metsäomistaja ovat kuitenkin harvoin kestävän rahoituksen tuotteilla tehtävän investoinnin toteuttajina. Toisaalta finanssiala pystyy tarjoamaan sijoittajille uusia tuotteita. Voisiko silloin finanssialan kuvitella kustantavan auditointiprosessin? Teoriassa maksajana voi olla myös asiakas/kuluttaja. Vaikein tilanne on silloin, jos raportoinnista lisää työtaakkaa saava viljelijä tai metsänomistaja vielä joutuu tuotteiden hinnassa maksamaan todentamisprosessin.
Komissaari McGuinness otti esiin myös toisen tärkeän aiheen, todentamiseen tarvittavat datavirrat. Mikä on esim. Eurostatin rooli ja miten tilastoviranomaisten tieto voidaan saada hyödyntämään kestävyysraportointia. Käytännössä tämä tarkoittaa alueelliseen ja maakohtaiseen raportointiin siirtymistä. Viljelijöiden ja metsänomistajien kannalta tämä datan käytettävyydestä johtuva tiedontuottamisen taso olisi merkittävä työtaakan helpottaja.
Juha Ruippo
johtaja, kauppapolitiikka ja kansainväliset suhteet
kauppapolitiikka, kehitysyhteistyö, EU-asioiden koordinaatio Suomessa: EU:n budjetti, kestävä rahoitus, pohjoismainen viljelijäyhteistyö (NBC), World Farmers' Organisation (WFO), FAO, AgriCord, Food Systems Summit
+358 20 413 2341
+358 40 55 33 232
aiheet: eu, kestävä rahoitus