Yritykset on velvoitettu noudattamaan eurooppalaisia kestävyysraportointistandardeja (ESRS). Nämä yhteiset standardit varmistavat, että yritykset kaikkialla EU:ssa raportoivat vertailukelpoisia tietoja, ja auttavat niitä tiedottamaan kestävyydestään tehokkaammin. Raportointistandardien takaa löytyvät myös juuri voimaan tullut EU:n yritysvastuudirektiivi (CSDDD), jonka kansalliseen toimeenpanoon on nyt aikaa kaksi vuotta, tilinpäätösinformaatiota ohjaava yritysten kestävyysraportointidirektiivi ja EFRAGin komissiolle valmistelema raportti IASB:n standardien laatuprosessien koordinoinnista. 

Hiilirajamekanismi (CBAM) 

Hiilirajamekanismi (CBAM) eli hiilitullit kohdistuvat rajattuun joukkoon raaka-aineita. Maataloudelle erityinen haaste ovat typpilannoitteet, joiden lisäkustannus kohdistuu EU:n omaan tuotantoon. Samalla lopputuotteet, elintarvikkeet, kilpailevat samoilla markkinoilla erilaisella kustannusrakenteella. Lannoitemarkkinoiden laajempi ja syvällisempi selvittely on tarpeen, koska nykyiset toimet (tullit ja polkumyyntitullit) eivät ole johtaneet investointeihin EU-alueelle. Lannoiteteollisuuden on kannattavampaa tuoda EU:n ulkopuolelta lannoitteita kuin tuottaa niitä EU-alueella samalla kun on ylläpidetty suojajärjestelmien sisällä omaa heikosti kilpailukykyistä teollisuutta.  

Hiilirajamekanismin toimeenpano valmistellaan nyt komission ohjauksessa. Tulli on toimivaltainen viranomainen Suomessa. Tulli on hakenut budjettivalmistelussa 79 henkilötyövuotta resursseja hiilirajamekanismin toimeenpanoon. Hurja resurssitarve liittyy järjestelmän monimutkaisuuteen ja käsittelyn automatisoinnin vaikeuteen.  

Ennen kuin CBAMin toimeenpano on saatu valmiiksi, komission johdolla on tarkoitus uudelleen arvioida CBAM-tuotteiden katetta ja tarpeen vaatiessa laajentaa listaa. Alkukokemusten perusteella tuotelistaa pitää tarkastella kriittisesti ja mieluummin supistaa kuin laajentaa. 

Metsäkatovapaat tuotantoketjut (EUDR) 

Metsäkatoasetuksessa ollaan toimeenpanovaiheessa. Vuodessa ei olla saatu vielä paljoa aikaan. Komission ohjeistusta odotellaan edelleen ja kaiken pitäisi olla valmiina 2024 lopussa. Uhka lainsäädännön aiheuttamasta lisäbyrokratiasta EU:n omille toimijoille on toteutumassa. Samalla varsinaisen ongelmat jäävät ratkaisematta tietopuutteiden takia. 

Suomessa ongelmia on tulossa kotieläintuotantoa laajentaneille naudanliha- ja maitotiloille, jotka ovat raivanneet lisää peltoa täyttääkseen maatalouspolitiikan lannanlevitysalavaatimukset ja turvatakseen oman rehuhuollon eläimille. Mittasuhteissa näillä toimilla on vähäinen merkitys varsinaiseen suomalaisen kulutuksen aiheuttamaan metsäkatoon globaalisti. EU:n kulutuksen on arvioitu aiheuttavan seurannaisvaikutuksien kanssa 10 % globaalista metsäkadosta vuosittain.   

Kotieläintuotannossa tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että jokaisen teurastettavan naudan (yli 250 000 eläintä) syntymä- ja kasvatustilan kaikista peltolohkoista sekä eläintenpitorakennuksista on kerättävä tiedot, jotta voidaan varmistaa tuotannon metsäkatovapaus. Lisäksi jäljitysvelvoite koskee mm. Suomeen tuotavaa soijaa, josta 95 % käytetään sika- ja siipikarjan rehuksi. Tuontimäärä on puolittunut 2000-luvulla ja vuosittainen tuontimäärä vaihtelee paljon. Tuonnista on selvitettävä jokaisen tuotantolohkon historia, jotta soija voidaan todeta metsäkatoa aiheuttamattomaksi.  

Metsätaloudessa on lähes mahdotonta rakentaa mallia, missä tiedetään kuviotasolla lopputuotteessa käytetyn puun alkuperä. Asetuksen velvoitteiden toteuttamiseksi Suomessa toimijat joutuvat käymään läpi yli 100.000 puukauppaa vuosittain, jotta ostajilla olisi oikea tieto hakkuualueiden uudistamisesta. Yhdestä kaupan kohteena olevasta hakkuusta on seurattava moneen eri käyttöpaikkaan lähtevät erät erikseen. Haastetta lisää se, että ennen loppukäyttöä eri metsänomistajien puut sekoittuvat moneen kertaan.  

Lainsäädännön uudistamisvelvoitteiden takia metsätalous ei Suomessa aiheuta metsäkatoa, mutta se joutuu joka tapauksessa luomaan jokaiselle puuerälle jäljittämismahdollisuuden. Metsätaloudessa myös raportointivelvollinen operaattorin vaatimus vaikeuttaa valmistelua. Metsäomistaja luonnollisesti vastaa, mitä hänen omistamallaan maa-alalla tapahtuu. Toisaalta pystykaupassa ostaja toteuttaa hakkuun, usein vasta pitkän ajan kuluttua. Metsänomistajalla ei ole tästä toteutuksesta tietoa, vaan raportointivelvollisuus voitaisiin toteuttaa valtuutuksella. 

Kuten CBAM niin myös EUDR on tarkoitus nopeasti uudelleen arvioida tuotteiden katetta ja tarpeen vaatiessa laajentaa listaa. Toimeenpanoepäselvyyksien perusteella tuotelistaa pitää tarkastella kriittisesti ja mieluummin supistaa kuin laajentaa. 

Yritysten kestävää toimintaa koskeva huolellisuusvelvoite (CS3D) 

Direktiivi julkaistiin OJ:ssä 5.7.2024. Kysymyksiä ja vastauksia komissio julkaisi 25.7.  

Direktiivin tarkoituksena on tehostaa ympäristön ja ihmisoikeuksien suojelua EU:ssa ja koko maailmassa. Yritysten huolellisuusvelvoitteen mukaan suuret yritykset huolehtivat liiketoimintaketjunsa aiheuttamista, joko toteutuneista tai mahdollisista haitallisista ihmisoikeus- ja ympäristövaikutuksista. Liiketoimintaketju kattaa sen alkupään kumppanit ja osittain myös loppupään toiminnan, kuten jakelun ja kierrätyksen.  

Ympäristökysymyksistä esiin nousevat erityisesti Pariisin ilmastosopimukseen sitoutuminen, luontokadon torjunta ja saastuttaminen. Korkean riskin sektoreina direktiivi pitää mm. maa- ja metsätaloutta, kalastusta, tekstiiliteollisuutta ja kaivannaisteollisuutta. Ympäristökysymysten osalta yritykset ovat velvoitettuja tekemään suunnitelman, miten yritykset muuttavat toimintaansa mm. sitoutuakseen Pariisin ilmastosopimuksen 1,5° rajaan. Samalla yritykset sitoutuvat luontokadon pysäyttämiseen ja saastumisen ehkäisemiseen. 

Direktiivi sisältää myös velvoitteiden rikkomisesta aiheutuvat seuraamukset sekä korvausvastuun. Direktiiviä sovelletaan suuriin yrityksiin, joilla on yli 500 työntekijää ja joiden maailmanlaajuinen nettoliikevaihto on yli 150 milj. €. Siirtymäajan puitteissa sitä sovelletaan myös EU:n ulkopuolisiin yrityksiin, joiden kokonaisnettoliikevaihto EU:ssa on yli 150 milj. €. Rajauksella pyrittiin välttämään pk-yrityksille kertyvää uutta hallinnollista taakkaa raportoinnista. Tavoite toteutuukin lainsäädännössä, mutta ei käytännössä, kun suuryritysten tilintarkastajilla on velvollisuus tarkastaa tilinpäätökseen liitetyt tiedot myös hankintaverkostosta.  

Direktiiviin sisältyy kaunis korulause: ”Tukeakseen pk-yrityksiä jäsenvaltioiden olisi komission tuella perustettava ja ylläpidettävä yksin tai yhdessä tähän tarkoitettuja käyttäjäystävällisiä verkkosivustoja, portaaleja tai alustoja tietojen ja tuen tarjoamiseksi yrityksille, ja jäsenvaltioiden olisi myös tuettava taloudellisesti pk-yrityksiä ja autettava niitä kehittämään valmiuksiaan…  Yrityksiä, joiden liikekumppanit ovat pk-yrityksiä, kehotetaan myös tukemaan näitä yrityksiä huolellisuusvelvoitetta koskevien toimenpiteiden noudattamisessa sekä asettamaan pk-yrityksille oikeudenmukaisia, kohtuullisia, syrjimättömiä ja oikeasuhteisia vaatimuksia.” 

Rahoituspalvelut jätetään toistaiseksi direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Rahoitusmarkkinoilla on oikeus ja velvollisuus tutkia ESG-vaatimusten toteutumista rahoituskohteissaan, mutta rahoitusmarkkinoita ei koskisi direktiivin velvoitteet. Direktiiviin kuitenkin sisällytetään uudelleentarkastelulauseke, jonka mukaan rahoitusalan osalta on tehtävä analyysi viimeistään 26.7.2026 loppupään toimijat voitaisiin tulevaisuudessa sisällyttää direktiiviin toimialaan. 

Yritysten siviilioikeudellisen vastuuta on haluttu vahvistaa, jotta vahingon kohteena olevien henkilöiden oikeussuoja toteutuisi. Haitallisista vaikutuksista kärsineillä (myös ammattiliitoilla tai kansalaisjärjestöillä) on viisi vuotta aikaa nostaa kanne. Samalla on rajoitettu myös todisteiden esittämistä, kieltotoimenpiteistä ja menettelyistä kantajille aiheutuvia kustannuksia. Käytännössä kansallisissa yritysvastuulaissa tullaan vastaa kirjoittamaan auki direktiivin tavoitteet, missä konkreettisesti kanne voidaan nostaa ja miten todistustaakka rakentuu.  

Kansallisen yritysvastuulain valisteluun tai olemassa olevan lain muuttamiseen direktiivin antaa jäsenmaille aikaa huolehtia direktiivin toimeenpanosta 26.7.2026 mennessä. 

MTK:n ajatuksia direktiivin toimeenpanossa ja jatkoselvittelyissä 

• Tarkasteltavan toimintoketjun laajuus on tärkeä määritellä selkeästi. Iso osa ilmasto- ja ympäristövaikutuksista syntyy ketjun alkupäässä niin elintarvike- kuin metsäsektorilla. Raportointivelvoite säteilee koko tuotantoketjuun.  
• Valitettavasti edelläkävijä yritykset menettävät markkinoilla lisäarvon tekemästään työstä ja vastineeksi hallinnollinen taakka moninkertaistuu. Raportoinnin ja ulkoisen tarkastuksen piiriin velvoitetaan yrityksiä asioista, joilla ei ole merkitystä kyseisten yritysten toiminnassa.  
• Tasavertaisen kilpailuasetelman vuoksi, EU:n ulkopuolisille toimintaketjun tuotteille pitää asettaa vastaavat velvoitteet kuin EU:n sisällä tuotetuille. 
• Ostajan osallistuminen vastuullisuuden todentamiseen voidaan tukita kilpailuvääristymäksi. On tärkeää määritellä, miten, missä muodossa ja milloin ostava yritys voi ja pitää tehdä osallistuessaan todentamisen ja kestävyyden edellytysten aiheuttamiin lisäkustannuksiin tuotantoketjussa. 
• Direktiivin tavoitteiden toteuttaminen aiheuttaa helposti EU:n sisällä epätasa-arvoa toimijoiden välillä. Toimeenpanon tasavertainen toteuttaminen on sisämarkkinoiden kannalta välttämättömyys.  
• EU-lisäarvon saaminen tuotteille kolmansien maiden markkinoilla edellyttää täysimääräistä direktiivin toimeenpano kaikissa EU-27- maissa. 

Kestävän kulutuksen edistäminen  

Viherväitteitä koskeva direktiivi  

EU:n on laajentanut viherpesukieltoa ja tuonut mukanaan tarkistusjärjestelmän yrityksille, jotka haluavat käyttää ympäristöväitteitä. Ennen kuin yritys voi käyttää väitteitä, niiden tulisi osoittaa todistusaineistoa ja saada hyväksyntä EU-maiden määräämiltä tarkastajilta. Parlamentti otti kantaa sääntöihin maaliskuussa 2024. Lainsäädäntötyö jatkuu uudessa parlamentissa. 

Ekosuunnitteluasetus 

Tuotteiden suunnittelussa pitää ottaa huomioon minimivaatimukset, jotta EU-markkinoilla myytävät tuotteet olisivat kestäviä ja ympäristöystävällisiä 

Korjausoikeus 

Kuluttajilla pitää olla oikeus korjauttaa vialliset tuotteet ja edistää korjauttamista uuden tuotteen ostamisen sijaan. 

MTK:n tavoitteet 

• Mikroyritykset (alle 10 henkeä työllistävät) jäävät väittämävelvoitteiden ulkopuolelle, jolloin suurinta osaa suomalaisista maatiloista tämä lainsäädäntö ei suoraan koske, mutta... 

• Kun ympäristö- ja ilmastovaikutukset elintarvikkeiden arvoketjuissa syntyvät alkutuotannossa, on kuluttajapinnassa nähtävien viherväitteiden perusteet käytännössä raportoitava koko arvoketjun osalta direktiivin rajauksista huolimatta. Olisi myös selvitettävä, voidaanko esitetty ympäristöväitteen vaatimustenmukaisuustodistus korvata esimerkiksi teollisuuden prosessiin menevän raaka-aineen vastaanottajan auditoinnilla.  

• Kustannusarvio väittämän todentamisesta on tilatason tietoa seurattaessa hyvin alimittainen. Erityisesti ilmastovaikutusten todentamisessa elinkaarianalyysipohjaisesti kustannukset ovat helposti monin- tai jopa monikymmenkertaisia. Kunnianhimon taso vaikuttaa siis oleellisesti valittaviin mittausmenetelmiin, niistä muodostuviin kustannuksiin ja edelleen väittämän totuusarvoon. 

• Datan omistajuus on myös sovittava asia, kun tietoa julkaistaan tuotteen lisäarvotekijänä. Tämän tulee kattaa sekä alkutuotannosta saatava raakadata että siitä johdettu metadata. 

• Ilmastovaikutusten arvioinnissa on tärkeä määrittää metodit, joilla elinkaarianalyysi kasvihuonekaasupäästöistä tehdään ja raportoidaan. Analyysin tulee olla kaikissa jäsenmaissa ja tuotantotavoissa yhtenäinen. 

• Toimeenpanossa on löydettävä keinoja löytää synergioita maatalouspolitiikan, eläinten hyvinvointilainsäädännön ja hiiliviljely/carbon credits vaatimusten kanssa, jotta epäselvyyksiltä ja lisäkustannuksilta vältytään komission hallinnollisen taakan vähentämistavoitteen hengessä. 

Kestävä rahoitus - taksonomia 

EU:n vihreän kehityksen ohjelman eli Green Dealin tavoittelemaa vihreää siirtymää rahoitetaan sekä EU:n monivuotisella rahoituskehyksellä että Next Generation EU -elpymisvälineellä. Tämän lisäksi komissiolla on monipuolisia työvälineitä perintönä edelliseltä komissiolta, mm. Euroopan strategisten investointien rahasto, InvestEU, Horisontti 2020, Verkkojen Eurooppa, navigointijärjestelmä Galileo, maanseuranta- ja valvontaohjelma Copernicus, Erasmus+ ja COSME-ohjelma (yritysten kilpailukykyä ja pk-yrityksiä koskeva EU:n ohjelma) Euroopan investointipankin (EIB) lisäksi. 

Perinteiset koheesio-ohjelmien toteuttajat Euroopan sosiaalirahasto (ESR) ja Euroopan rakennerahasto (EAKR) ovat saaneet komission ohjeistuksessa vihreän siirtymän painotuksen ja mm. hyvin epätarkan Do-No-Harm -periaatteen ohjaamaan jäsenmaiden ohjelmia. Elpymistyökaluun liittyen on lisäksi määräaikainen Oikeudenmukaisen siirtymän rahasto tukemassa muutosta. 

Julkiset toimenpiteet eivät kuitenkaan riitä tarvittavan muutoksen tekemiseen, vaan tarvitaan rahoitusmarkkinoilta yksityisiä varjoja tukemaan muutosta. Kohti kestävää Eurooppaa vuoteen 2030 mennessä -asiakirjassa komissio toteaa, että kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan arviolta noin 5.000–6.000 miljardia euroa maailmanlaajuisesti. Julkisia varoja on kohdennettava paremmin ja älykkäämmin kestävän kehityksen tavoitteisiin. Kaikkiin investointitarpeisiin ei voida vastata julkisella rajoituksella, vaan myös finanssialan kohdennusta tarvitaan kestävän kehityksen edistämiseen. 

Kestävän rahoituksen taksonomia 

Kestävän rahoituksen asetuksen (EU) 2020/852 tavoitteena on luoda rahoitusmarkkinoille toimintaympäristö, jolla yksityistä rahoitusta voidaan finanssimarkkinoiden työkaluilla kohdentaa ympäristön kannalta merkittäviin investointeihin. Jotta rahoitusmarkkinoiden tuotetta voidaan markkinoida kestävyyskriteerit täyttävänä, rahoituskohteella pitää olla vähintään yhteen teemaan kriteerien mukaisesti merkittävä vaikutus (Substantial Contribution/SC) sekä muiden viiden kriteeristön osalta vähintään ei merkittävää haittaa -taso (Do No Significant Harm/DNSH). 

EU on valmistellut kestävän rahoituksen luokitusjärjestelmää eli taksonomiaa ensin teknisessä asiantuntijatyöryhmässä (TEG) ja nyt kestävän rahoituksen foorumissa (Platform on Sustainable Finance). Komissio on valmistellut hyväksytyn asetuksen perusteella toimeenpanoasetuksia. Kesäkuun alussa 2021 komissio julkaisi TEG:n työn perusteella tehdyt ensimmäiset ilmastokriteerit. Neuvostossa kriteerit saivat hyväksynnän, vaikka 13 jäsenmaata jäi niitä vastustamaan. Maatalouden ilmastokriteerit ovat odotelleet maatalousuudistuksen viimeistelyä. 

Riidanaiheeksi jäivät myös ydinvoiman ja maakaasun kestävyyttä koskevat arviot, joiden perusteella 31.12.2021 komissio esitti perusteet ydinvoiman ja maakaasun ilmastokestävyydelle. Vaikka parlamentin ympäristövaliokunta hylkäsikin komission ehdotuksen, ison salin äänestyksessä parlamentti hyväksyi 2.2.2022 ydinvoiman ja maakaasu siirtymävaiheen ratkaisuiksi. 

Kestävän rahoituksen foorumin toimikausi loppui marraskuussa 2022. Luonnon monimuotoisuutta, kiertotaloutta, vesiresursseja ja saastumista koskevat työryhmän kriteeriehdotukset koottiin yhteen marraskuussa 2022, ja CEPF ja BusinessEurope kirjasivat metsäasioihin eriävän mielipiteen. Syynä tähän oli se, ettei maa- ja metsätalouden kriteerien valmistelussa huomioitu komission kutsumien lisäasiantuntijoiden mielipiteitä ja kriteerien käytettävyys oli heikkoa.  

MTK:n mielestä taksonomiakriteerien logiikassa on ongelmia. Asiantuntijafoorumin ehdottamien kriteerien mukaan merkittävän positiivisen vaikutuksen saavuttaisi lähtökohtaisesti vain pieni osa nykyisistä, hyvistä käytännöistä maa- ja metsätalouden sektoreilla. Suomen ennakkovaikuttamisohjeessa on selkeästi tuotu esiin tarve paikallisiin oloihin soveltuvista kriteereistä. 

Kriteerien mukaan vaatimukset kohdistuvat isoihin pörssiyrityksiin (PIE-yritykset) ei-taloudellisen raportoinnin velvoitteiden kautta. Valmistelussa korostetaan koko arvoketjun vaikutusta, mutta raportoinnin aiheuttamia kustannuksia ja ongelmia tavarantoimittajille ja alihankkijoille ei ole arvioitu.  

Euroopan komissio julkaisi lopulta toisen delegoidun säädöksen kesäkuussa 2023 julkisen kuulemisen jälkeen. Maa- ja metsätalouden kriteerit monimuotoisuuden parantamiseksi jäivät lopullisesta versiosta pois. 

Suurin ongelma suomalaisen maaseudun kannalta kytkeytyy esitettyihin kestävän rakentamisen kriteereihin. Näillä edellytyksillä kestävä rakentaminen Suomessa törmää esitettyihin DNSH-vaatimuksiin, joiden mukaan metsään, tuottavalle pellolle tai luonnonarvoiltaa merkittäviin kohteisiin ei voida rakentaa kestävyyskriteerit täyttäviä rakennuksia.  

Joulukuun 2023 kuulemisessa MTK vaati myös maa- ja metsätaloudelle kriteerejä, jotta ilmastomuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeät sektorit saisivat toimivat kriteerit vihreään siirtymään kannustavat investoinnit ja niihin tarjolla oleva rahoitus saadaan myös elintarvike- ja metsäsektorin hankkeisiin. Maatalouden osalta tärkeää on kytkeä kriteerit maatalouspolitiikan esittämiin ilmasto- ja ympäristövaatimuksiin. Merkittävät vaikutukset voidaan kohdentaa jäsenmaakohtaisesti eko-ohjelmien kautta alueelle tärkeisiin toimiin.  

Linkit:  

Mikä on EU:n kestävän rahoituksen luokitusjärjestelmän rooli maa- ja metsätaloudessa? 

MTK`s response on Consultation of the Commission on further taxonomy work 

Uuden komission aikana palataan uudelleen kestävän rahoituksen kriteereihin niin maatalouden kuin metsätalouden osalta.   

Yritysten kestävyysraportointi CSRD 

Esimerkiksi elintarvike- ja metsäsektorilla iso osa ilmastovaikutuksista syntyy maatiloilla ja metsissä, joiden raportointi on välttämätöntä jatkossa. Direktiivi 2014/95/EU eli niin kutsuttu Non-Financial Reporting direktiivi (NFRD) ollaan nyt korvaamassa Corporate Sustainability Reporting direktiivillä (CSRD). Uusi direktiivi laajentaa raportointivelvoitteiden piirissä olevien yritysten määrän moninkertaiseksi ja edellyttää koko arvoketjun vaikutusten raportointia. 

CSRD:hen ollaan kytkemässä tuotantoketjun metsäkatovapauteen ja yritysten kestävään hallinnointiin liittyvää raportointia. Rinnakkaisena valmisteluna European Financial Reporting Advisory Group – EFRAG selvittää finanssialan yleisesti käyttämän ESG:n eli ympäristö-, yhteiskuntavastuu- ja hyvä hallintotapakriteerien ja taksonomian kytkentää. 

MTK:n tavoitteet  

• MTK tukee komission perustavoitetta saada yhtenäisemmät vihreän siirtymän pelisäännöt. Maa- ja metsätaloudessa on jo lähtökohtana kestävät toimintamallit, joita on ajettu yhteisen lainsäädännön velvoitteiden kautta. Forest Europe-prosessissa on sovittu määritelmä kestävälle metsänhoidolle, lisäksi kansalliset ja EU-lainsäädännöt (kuten juuri vuoteen 2030 asti päätetyt RED II:n riskiperusteinen malli ja LULUCF-asetus) linjaavat kestävyyttä. Myös mm. EU:n biotalousstrategiaan sekä EU:n metsästrategiaan sisältyy kestävyystarkastelua. 
• MTK:n tavoitteena on, että jäsenmaat ja luonnonvarojen kanssa toimivat sidosryhmät ovat mukaan kestävyyskriteereiden määrittämisessä ja indikaattoreiden sovittamisessa paikallisiin kriteereihin. 
• Metsien monimuotoisuuskriteereissä MTK esittää kunnianhimoista ja paikallisiin olosuhteisiin hyödynnettävää kriteeristöä perustuen malliin, jota mm. CEPF on esittänyt kestävän kehityksen Platformin loppuraportissa.  
• Taksonomiakriteerien tulee olla käytännönläheiset ja saavutettavat maa- ja metsätaloustuottajille. 
• Maatalouskriteerien luonnoksissa vaikea kysymys on esillä ollut turpeen käyttökielto mm. kuivikkeeksi ja kasvualustaksi. Siipikarjatuotannossa kuivikekäyttöön on vaikea löytää korvikkeita. Samoin puutarhoilla sekä metsätaimien kasvatuksessa turpeella on tärkeä rooli.  
• Taksonomia on painottunut ilmasto- ja ympäristökestävyyteen. MTK muistuttaa, että kestävässä kehityksessä on kolme ulottuvuutta: taloudellinen, ympäristöllinen ja sosiaalinen kestävyys. Nämä asiat kytkevät taksonomian yritysten kestävyysraportointiin (CSRD). 
• Kriteerit on valmisteltava huomioiden arvoketju kokonaisuutena. Kriteeristö ei toimi vain yksittäisen toiminnon rahoituskriteereinä, vaan kestävyyttä on arvioitava arvoketjun kautta, jolloin investointien rahoituksessa on mukana myös tuotemarkkinoiden tuottama lisäarvo. 
• Raportoinnin ja todentamisen kustannukset on minimoitava mm. osana komission raportoinnin vähentämistavoitetta.  
• Kestävän rahoituksen välineiden pitää olla käyttäjälle myös taloudellisesti kannustavia eli markkinoiden täytyy tuottaa käyttäjälle lisäarvoa. 

Juha Ruippo

johtaja, kauppapolitiikka ja kansainväliset suhteet

kehitysyhteistyö, EU-asiat, pohjoismainen viljelijäyhteistyö (NBC), WFO, FAO, AgriCord, Food Systems Summit

+358 20 413 2341

+358 40 55 33 232

aiheet: bryssel-agenda