Blogi – Kansainvälinen toiminta

Koronakriisi laittaa myös EU:n rahoituskehyksen uusiksi

17.04.2020

Ratkaisua unionin rahoituskehyksestä on haettu EU:ssa jo pari vuotta. Komissio antoi esityksensä EU:n budjettiraamiksi vuosille 2021-2027 toukokuussa 2018. Asetelmat EU:n budjetille eivät tuolloin olleet helpot. Nettomaksaja Britannian lähtö unionista oli vähentämässä EU:n rahoitusta. Samaan aikaan piti pystyä suuntaamaan lisää rahaa EU:n edessä oleviin uusiin haasteisiin sekä myötäilemään tiukkojen nettomaksajamaiden (Tanska, Hollanti, Ruotsi ja Saksa) vaatimuksia budjetin pienentämisestä. MTK:n pelkäämä uhkakuva näytti olevan toteutumassa. Supistuva rahoitus ja toisaalta uudet rahoitustarpeet olivat leikkaamassa EU:n perinteisten politiikkojen, kuten maatalouspolitiikan rahoitusta. Erityisesti maaseudun kehittämisvaroihin kohdistui huomattava leikkaus. Suomalainen viljelijä ja maaseutu olivat joutumassa tilanteessa maksumiehiksi.

Komission esityksessä EU:n budjetin ylärajana oli 1,11 prosenttia EU-27 bruttokansantulosta. Euroopan Parlamentti kritisoi voimakkaasti komission esitystä ja vaati budjetin koon kasvattamista 1,3 prosenttiin bktl:stä. MTK on ollut asiassa lähinnä parlamentin linjoilla. Maaseutuvarojen suuri leikkaus on MTK:lle luonnollisesti suurin ongelma asiassa.

Sopua komission esityksestä on nyt haettu kahdesti jäsenmaiden välillä. Puheenjohtajamaa Suomi vei asiaa eteenpäin omalla kaudellaan vuoden 2019 jälkipuoliskolla. Suomen laatimaa 'neuvottelulaatikkoa' käsiteltiin Eurooppa-neuvostossa joulukuussa 2019. Sopua ei kuitenkaan syntynyt. Tuolloisessa kompromissiesityksessä budjetin kattona oli 1,07 prosenttia. Toinen yritys saavuttaa ratkaisu EU:n budjetista oli kuluvan vuoden helmikuussa EU:n ylimääräisessä huippukokouksessa. Käsittelyssä tuolloin oli neuvoston puheenjohtaja Charles Michelin laatima kompromissiesitys, jossa budjettikattona oli 1,074 %. Kovista yrityksistä huolimatta sopua asiaan ei saatu. Tiukkaa budjettilinjaa kannattavat maat eivät olleet valmiita hyväksymään kompromissiesitystä.

Sitten, maaliskuussa, tuli koronaviruspandemia, jonka vaikutukset mullistivat EU-maiden taloudet hyvin nopeasti. Jäsenmaat ja myös EU ovat viime viikkoina tehneet huomattavia talouspäätöksiä tilanteesta johtuvien ongelmien lieventämiseksi. Heti alkuun EU höllensi mm. kasvu- ja vakaussopimusten vaatimuksia jäsenmaiden taloustoimien liikkumavaran kasvattamiseksi. Komissio myös ilmoitti, että jäsenmaiden omilla toimilla on suurin painoarvo tilanteessa. Jäsenmaat ovatkin tehneet nopeasti päätöksiä. Eri maiden toimenpiteiden vaikutuksia on vaikea vertailla keskenään, mutta suhteessa kansantalouksien kokoon korona-tukipaketit ovat olleet moninkertaisia EU:n budjettikehyksen kokoon verrattuna.

Myös EU ja Euroopan keskuspankki EKP ovat tähän mennessä ehtineet päättää jo useista tukitoimista. Pääsiäisviikolla EU:n valtiovarainministerit pääsivät tiukkojen neuvottelujen jälkeen sopuun kolmiosaisesta, yhteensä 540 mrd. euron suuruisesta EU:n tukipaketista. Tuolloin sovittiin myös, että EU tulee antamaan lisää esityksiä koronakriisin taloustuhojen jälleenrakentamiseen liittyen.   

Mitä muuttuneessa EU:n budjettitilanteesta pitäisi ajatella?  

Ensinnäkin, ratkaisu EU:n tulevasta budjettiraamista tarvitaan nopeasti. Muun muassa Suomen maatalouspolitiikan rahoitus ja CAP:n siirtymäkauden järjestelyt ensi vuoden alusta eteenpäin edellyttävät sitä, että budjettipäätös saadaan aikaiseksi. Uusilla ehdotuksilla olisi pystyttävä pikemminkin nopeuttamaan kuin viivästyttämään tarvittavaa ratkaisua. Epävarmuutta ei pidä pitkittää.

Toiseksi, koronakriisi on mullistanut kansantaloudet koko EU:ssa. Jäsenmaat ovat jo joutuneet tekemään mittaluokaltaan huomattavasti suurempia talouspäätöksiä kuin mitä on EU:n budjetti. Liian tiukka linja EU:n budjettia kohtaan ei ole tässä tilanteessa looginen. Jos EU:n budjetista on tehtävissä koko EU:ta elvyttävä työkalu, niin tätä ei ole syytä vastustaa. Jos EU-maat elpyvät koronakriisistä tämän ansiosta nopeammin, niin Suomikin tästä hyötyisi.

Kolmanneksi, koronakriisin eräs opetus voisi olla se, että EU-tarvitsee nykyistä vahvemman tartuntatautipolitiikan ja nykyistä enemmän varautumista vastaavan kaltaisiin katastrofeihin. Tällaiseen toimintaan liittyvät budjettiesitykset ovat kannatettavia.   

Ja lopuksi, koronakriisi on osoitus siitä, että oma ruoantuotanto on jokaiselle maalle erittäin tärkeää. Historia on osoittanut saman monta kertaa aiemminkin. EU:ssa yhteinen maatalouspolitiikka on se väline, jolla turvataan ruoantuotanto ja elintarvikkeiden saatavuus kaikkialla EU:ssa, myös poikkeustilanteissa. EU:n on pidettävä kiinni maatalouspolitiikan riittävästä rahoituksesta myös jatkossa. Komission esittämät leikkaukset EU:n maatalousvaroihin on peruttava. EU:n maatalouspolitiikassa on jatkossakin pidettävä kiinni periaatteesta, että maataloustuotantoa on voitava harjoittaa kaikkialla EU:ssa.

aiheet: eu, rahoituskehys, korona