Keskustelun lähtökohtana oli Metsäomistaja 2020 -tutkimus ja sen pohjalta hahmotellut metsänomistajatyypit erilaisine arvoineen ja tavoitteineen. Keskustelussa oli mukana neljä erilaista metsänomistajaa: Marja Piimies Helsingistä, Matti Heikkilä Siikajoelta, Mikko Tiirola Petäjävedeltä ja Outi Pettersson Kangasalta.

Aiheeseen johdatellut PTT:n Paula Horne muistutti, että tutkimuksen mukaan Metsänomistajien tarpeet ovat erilaisia, kuten metsänomistajatkin. Suurin osa metsänomistajista on monitavoitteisia, ja painottavat taloudellisen hyödyn lisäksi muitakin tavoitteita, kuten virkistyskäyttöä. Metsässä tekevät elävät lähellä metsätilojaan ja keräävät esim. marjoja ja sieniä, mutta tekevät myös metsätöitä. Mutta jako ei ole niin kovin selvä. Selvää on ainoastaan se, että metsäammattilaisen työssä pitää huomioida, että metsänomistajalta pitää aina kysyä ja selvittää, mitä hän metsästään haluaa ja mitkä ovat hänen tavoitteensa.

Paneelikeskustelussa neljä erilaista metsänomistajaa kertoi metsäsuhteestaan ja tavoitteistaan. Kaupunkilainen pienmetsänomistaja Piimies ajattelee metsäänsä ensisijaisesti virkistyskäyttökohteena ja juurinaan kotipaikkaan ja lapsuuteen. Metsätaloudesta elävä, metsässä taloudellista turvaa korostava Heikkilä kuvasi metsää täysin oleellisena osana elämäänsä, hänelle ylisukupolvisuus lähimetsät ja maisema ovat tärkeitä.

Outi Pettersson kertoi metsänsä ostamisen jälkeen opiskelleensa paljon metsänhoitotöitä ja halunnut tehdä metsätöitä itse. - Koen, että olen vastuussa tästä omasta palasta isänmaata. Haluan tietää itse, ottaa selvää ja ymmärtää. Ihan ei ole ehditty niin paljon tekemään kuin olisi pitänyt, mutta aika paljon kuitenkin, Pettersson tunnusti.

Ylisukupolvisuus on tärkeä yhdistävä arvo. Yli kolmasosa metsänomistajista ei mistään hinnasta suostuisi myymään metsäänsä suvun ulkopuolisille. Piimies pohti velvollisuudentunnetta. - Koska edelliset sukupolvet on tehneet paljon työtä, ei sitä voi jättää ihan sikseen, vaan jonkinlaiset hoitotoimenpiteet pitää tehdä, vaikka ei haluaisikaan suuresti maisemaa muuttaa.

Hoitopäätöksiä tehdessä mietitään paljon myös tulevaisuutta ja tulevia sukupolvia.

Tiirola korosti kasvupaikan mukaista metsänhoitoa. Metson soidinpaikka on pystytty hyvin säilyttämään aktiivisesta metsänhoidosta huolimatta.

- Naapurin tekemä aukko mökkitien varrella toki ärsyttää ja näyttää monta vuotta rumalta, mutta…, tiivisti Piimies.

Petterssonin mielestä metsänomistajan pitäisi itse ymmärtää sen verran että voi edes vähän haastaa metsäammattilaisen näkemystä, jos jotain ehdotetaan. - Terminologia on outoa, maallikolle pitää puhua niin, että se varmasti ymmärtää. Ei ymmärrä haastaa, miksi avohakkuu on hyväksi tai huonoksi. Metsänomistaa pitää herätellä miettimään omia arvojaan ja esitellä vaihtoehtoja.

Rovaniemellä jatkona käydyssä Pohjoisen metsäkeskustelussa metsänomistajat toivoivat metsien käytöltä erityisesti sujuvaa rinnakkaiseloa, avointa keskustelua ja yhteisiä ratkaisuja sekä sitä, että jokainen metsänomistaja edelleenkin saa itse päättää metsiensä käytöstä.