Ehdotuksen suuri haaste on heikko vertailukelpoisuus eri sektorien välillä. Ensimmäisten analyysien mukaan monella sektorilla vain harva, jos kukaan, pystyy täyttämään kestävyyskriteerien vaatimukset. Tuntuu, että tavoitteena on mustamaalata uusiutuviin raaka-aineisiin perustuvat toimialat. Luokittelun perusteella ollaan ajautumassa tilanteeseen, jossa tuontituotteiden kestävyys asetetaan aina EU:n oman tuotannon edelle. Yksi syy tähän on se, että kriteerien perusteena oleva data on saatavissa täydellisimpänä vain EU-alueelta.  

Taksonomian kautta luotu uusi sisältö termille ’ei merkittävää haittaa’ (Do No Significant Harm, DNSH) ei ole perusteltu avoimesti tieteellisesti eikä sitä ole valmisteltu normaalin laajan jäsenmaiden ja toimijoiden yhteiseen valmistelun kautta. DNSH-kriteereihin perustuen nyt on valmistelussa ’Significant Harmful Performance’, joka osaltaan korvaa poliittisessa keskustelussa aikaisemmin tyrmätyn ruskean taksonomian kriteerit.   

Ei merkittävää haittaa (DNSH) -kriteeriin törmää monissa komission papereissa, kuten elpymis- ja palautumistukivälineessä (RRF), vaikka termin taustalla olevien kriteerien valmistelu on hyvin pienen ryhmän työn tulosta. Suomessakin taksonomian valmistelemia kriteeristöjä on pyritty jakamaan elpymis- ja palautumisvälineen ja rakennerahastojen ohjelmien valmisteluperiaatteiksi.  

Ilmastokriteerit supistavat perinteistä tulkintaa kansallisesta metsäpolitiikasta EU:ssa 

Komission delegoidun säädöksen ilmastokriteereitä on valitettavasti kyseenalaistettava, koska delegoidut säädökset pyrkivät laajentamaan komission ympäristöpolitiikan toimivaltaa kansalliseen metsäpolitiikkaan, jonka Suomi, Ruotsi ja Itävalta ymmärsivät liittymisen yhteydessä jäävän kansallisen päätösvaltaan.  

Sopimuksen Euroopan unionin toiminnasta (SEUT) artiklan 4.2 mukaan EU:lla ja jäsenvaltioilla on jaettu toimivalta ympäristöasioissa. Ympäristökomissaari Sinkevicius on perustellut EU:n päätösvaltaa metsien suojelusta ilmansaasteilta ja metsäpaloilta annettujen tuomioistuimen päätösten perusteella. Tämä tuomioistuimen tulkinta unionin tuomioistuimen perussopimuksista ei kuitenkaan oikeuta laajentamaan EU:n päätäntävaltaa komissaarin tulkinnan mukaisesti. 

Kestävyysraportoinnin direktiivi laajentaa raportointivelvoitteita 

Ei-taloudellisen informaation direktiivin korvaava Corporate Sustainability Reporting Directive (CSRD) vaikuttaa oleellisesti taksonomian käyttöön. Taksonomia-asetuksen ainoat velvoittavat säädökset koskevat jäsenvaltioita, finanssimarkkinatoimijoita sekä luottolaitoksia, vakuutusyhtiöitä ja pörssiyhtiöitä, joilla on yli 500 työntekijää. Uusi CSRD moninkertaistaa raportointivelvoitteiden piirissä olevien yritysten määrän.  

Pk-yrityksiä ei velvoiteta noudattamaan taksonomian kriteerejä. Niille on rakenteilla helpotuksia ja ne voivat itse päättää noudattavatko ne annettuja kriteereitä.  Toisaalta rahoitus- tai alihankintasopimuksien kautta suuremmat yhteisöt voivat vaatia pk-yrityksiltä raportointia, jos ne aikovat saada hankkeille kriteerien mahdollistamaan rahoitus tai olemaan jatkossa tavarantoimittajana ketjussa.  

Metsänomistajat ovat samassa asemassa pk-yritysten kanssa myydessään puuta. Yhdestä hakkuusta raaka-aine jakautuu usealle käyttäjälle prosessoijien tarpeen mukaan. Prosessoijista suurin osa on jatkossa CSRD-mukaisen raportointivelvoitteen piirissä. Elinkaarimallin mukaisessa tarkastelussa valtaosa ympäristövaikutuksista syntyy raaka-aineen tuotantovaiheessa. Raportointivelvoitteen piirissä olevat yritykset voivat pitää kestävyysraportointia kaupan ehtona. Käytännössä laajat raportointivelvoitteet kohdistuisivat kaikille metsänomistajille, vaikka metsäalaa olisi vain muutama hehtaari. Ns. alle 13 hehtaarin poikkeus ilmastoanalyysin tekemisvelvoitteesta jää komission poliittiseksi lupaukseksi asetukseen.  

Kestävä rakentaminen ei saa aiheuttaa maankäytön muutosta 

Metsien käsittelyä koskevat kriteerit ovat osin vaikeasti ymmärrettäviä ja tulkinnanvaraisia. Yksi selkeä vaatimus on metsähoidon kestävyysmäärittelyissä. Metsänomistajan on sitouduttava säilyttämään metsä metsänä ilman purkuehtoa. Maankäytön muutos rakentamiseen, infrastruktuurin parantamiseen tai esimerkiksi pellonraivaukseen on kriteereissä kiellettyä. Sama kriteeristö toistuu rakentamisen kriteereissä, joissa kestävän rakentamisen perustana on, että se ei aiheuta metsiksi tai arvokkaiden peltoalueiksi luokiteltujen alueiden häviämistä.  

Tämä merkitsee myös sitä, että lähtökohtaisesti ilmastokestäviksi todettujen tuulivoima- ja aurinkopuistojen rakentaminen metsäalueille tai pelloille ei täytä DNSH-kriteeriä eikä niillä tuotettua sähköä voida todeta kestävän rahoituksen kriteerien mukaisiksi. Tuulivoima- ja aurinkopuistojen haasteena on myös sähkönsiirron ja huoltoteiden rakentamisen aiheuttama metsän käyttömuodon muuttuminen. Tämä kriteerien epäjohdonmukaisuus vaarantaa koko kestävän rahoituksen uskottavuuden. 

Johtaja Juha Ruippo, +358 40 55 33 232 

aiheet: ilmasto, kestävyys, taksonomia