Uusiutuvan energian direktiivin mukaisten kestävyyskriteerien kansallisesta toimeenpanosta
Lausunto
Uusiutuvan energian direktiivin mukaisten kestävyyskriteerien kansallisesta toimeenpanosta
11.03.2020
Työ- ja elinkeinoministeriö
Työ- ja elinkeinoministeriössä on valmisteltu luonnos hallituksen esitykseksi laiksi biopolttoaineista ja bionesteistä annetun lain muuttamisesta. MTK kiittää mahdollisuudesta lausua Uusiutuvan energian direktiivin mukaisten kestävyyskriteerien kansallisesta toimeenpanosta.
Hallituksen esityksen 2§ todetaan seuraavasti:
”Tätä lakia sovelletaan myös biopolttoaineisiin, bionesteisiin ja biomassapolttoaineisiin, joiden käyttöä tai tuotantoa koskevaan investointihankkeeseen on valtionavustuslain (688/2001) tai muun lain nojalla myönnetty valtionavustusta.”
sekä edelleen: ”… ja tuen saajan velvollisuudesta selvittää tuen myöntäjälle, miten kestävyyskriteerien täyttyminen on osoitettu.”
Hallituksen esityksen 2a§ todetaan velvollisuudesta osoittaa kestävyys seuraavasti:
”Mikäli toiminnanharjoittajalla ei ole 2 §:n nojalla velvollisuutta osoittaa biomassapolttoaineiden kestävyyttä, on sen osoitettava, että biomassapolttoaineet täyttävät tässä laissa säädetyt kestävyyskriteerit, jos se käyttää niitä sähköä, lämmitystä ja jäähdytystä tuottavassa laitoksessa, jonka kokonaislämpöteho on vähintään:
1) 20 megawattia kiinteiden biomassapolttoaineiden tapauksessa; ja
2) 2 megawattia kaasumaisten biomassapolttoaineiden tapauksessa.”
MTK:n näkemyksen mukaan 2§ muotoilu ei voi johtaa lopputulokseen, että tuottaessaan puuta tai metsäbiomassaa, joka on saanut esimerkiksi kestävän metsätalouden rahoituslain mukaista tukea puun kasvatukseen tai maataloustukea maatalousbiomassan kasvatukseen tai tuotantoon, katsottaisiin sen perusteella velvolliseksi osoittamaan kestävyys, vaikka kyseisillä valtionavustuksilla ei ole lainkaan tekemistä Uusiutuvan energian direktiivin soveltamisalan kanssa. MTK:n näkemyksen mukaan Uusiutuvan energian direktiivin johtoajatus on rajata hallinnollista taakkaa laitosten kokoluokan perusteella ja siten soveltamisalaa ja velvollisuutta osoittaa kestävyys tulee tarkastella ensisijaisesti suhteessa 2 a §:ssä määriteltyyn laitoksen kokoluokkaan.
Hallituksen esityksen 4§ määritelmissä todetaan:
”13) toiminnanharjoittajalla oikeushenkilöä tai luonnollista henkilöä, joka tuottaa, valmistaa, hankkii, tuo maahan, luovuttaa kulutukseen tai käyttää raaka-ainetta, biopolttoainetta, bionestettä, biomassapolttoainetta tai niitä sisältäviä polttoaineita tai tosiasiallisesti määrää toiminnasta ja johon lakia sovelletaan 2, 2 a tai b §:n nojalla;”
MTK:n näkemyksen mukaan toiminnanharjoittajalla tarkoitetaan kaikissa tapauksissa laitosta, joka tosiasiallisesti määrää toiminnasta ja joka tuottaa, valmistaa, hankkii, tuo maahan tai luovuttaa kulutukseen energiaa biopolttoaineena, bionesteenä tai biomassapolttoaineena. Kyseisiin energiatuotteisiin raaka-ainetta tuottavaa alkutuottajaa ei voida pitää tässä laissa määriteltynä toiminnanharjoittajana, jota koskisi velvollisuus osoittaa kestävyys. Em. huomioiden alkutuottajan normaaliin, Uusiutuvan energian direktiivin soveltamisalan ulkopuoliseen, toimintaan saamia valtion tukia ei voida myöskään katsoa tässä laissa tarkoitetuiksi muun lain nojalla myönnetyiksi valtion avustuksiksi.
MTK huomauttaa, että jollei määritelmiä ja soveltamisalaa saada määriteltyä MTK:n esittämien rajausten mukaisesti, muodostuu raaka-aineiden tuotantoketjujen hallinnollinen taakka käytännössä mahdottomaksi hallita niin metsä- kuin erityisesti maatalousbiomassojenkin osalta ja vieläpä riippumatta siitä mihin käyttötarkoitukseen biomassoja on alun perin ollut ajatus tuottaa. Alkutuottajan olisi mahdotonta tietää mihin kestävyyden näyttötaakka tai kestävyyden todentajien toimivalta rajautuisi vai rajautuisiko se mihinkään? Tämä ei täyttäisi lainsäädännöltä perustuslaissa vaadittua tarkkarajaisuuden vaatimusta. Tämä ei ole voinut olla myöskään hallituksen esityksen laatijan tarkoitus, koska kestävyysvaatimukset ja niiden hallinta mm. kasvihuonekaasupäästösäästöjen ja ainetasehallinnan osalta koskevat energiantuotantoa ja tosiasiallisesti toiminnasta määräävää raaka-aineen vastaanottavaa laitosta tai sen määräysvallassa olevaa tuotantoketjua. Rajausten tulkitseminen toisin kuin MTK esittää vesittäisi täysin myös direktiivissä määritellyn tavoitteen rajata hallinnollista taakkaa laitosten kokoluokan perusteella.
Hallituksen esityksen 5a§ Maaperän seuranta- ja hallintasuunnitelmista:
MTK huomauttaa, että direktiivin englanninkielisessä versiossa velvoitetaan, että toiminnanharjoittajalla tai viranomaisella on oltava ”monitoring or management plan” ja direktiivin suomennoksessa edellytetään joko ” seuranta- tai hallintasuunnitelmat”. Esitysluonnoksessa sen sijaan edellytetään molemmat ”seuranta- ja hallintasuunnitelmat maan laatuun ja maaperän hiileen kohdistuviin vaikutuksiin puuttumiseksi. Luonnoksen perusteluosassa myös käytetään sanaa ”tai”. Esityksessä teksti tulisi korjata direktiivin mukaiseksi.
MTK:n näkemyksen mukaan seuranta- tai hallintasuunnitelma tulee ymmärtää toiminnanohjausjärjestelmänä, joka varmistaa, että maataloustähteiden ja/tai jätteiden käytön vaikutukset maan laatuun tai maaperän hiileen ovat selvillä ja toiminnanharjoittaja ymmärtää, minkälaisia vaikutuksia mahdollisesti tehdyllä hankinnalla maahan on. Puuttuminen taas puolestaan tarkoittaa puuttumista ainoastaan toiminnanharjoittajan omaan toimintaan, eikä anna toiminnanharjoittajalle oikeuksia tai velvollisuuksia kolmannen osapuolen harjoittamaan käytännön maatalouden toimintaan puuttumiseksi. Tämä reaalimaailman tosiasia tulisi selventää lain perusteluosassa, jotta se ohjaisi myös viranomaisen toimintaa.
Hallituksen esityksen 23§ on olennainen erityisesti pykälän toisen momentin osalta, mikä mahdollistaa ennen kestävyysjärjestelmän hyväksymistä tai muutoshakemuksen hyväksymistä toiminnanharjoittajan seurantajärjestelmässä mukana olevien luotettavasti hankittujen erien katsomisen kestäviksi. Tämä on ensiarvoisen tärkeää lain ensimmäisten 1-2 vuoden aikana, jolloin kestävyysjärjestelmät hyväksytään.
Jyrki Wallin
toiminnanjohtaja
Anssi Kainulainen
energia-asiantuntija
Anssi Kainulainen
asiantuntija, energia
energiapolitiikka, energiamarkkinat, bioenergia, kansainvälinen ilmastopolitiikka
+358 50 596 1541