Toimintopainikkeet

« Blogiarkisto

Kello käy ja brexit-epävarmuus jatkuu

6.7.2018

Juhannuksena tuli kuluneeksi kaksi vuotta Britannian brexit-kansanäänestyksestä. Oma juhannuksenviettoni poikkesi tuolloin normaalista, kun jo varhain aattoaamuna oli noustava seuraamaan tiukan vaalin ratkeamista ja lopputulokseen liittyviä ensimmäisiä arvioita. Murheista pienimpiä taisi olla se, että hävisin edellisenä iltana Brysselin lentokoneessa lyödyn vedon Liisa Jaakonsaarelle ja Heidi Hautalalle. Myös kyseiset MEPit erehtyivät kansanäänestyksen lopputuloksesta, mutta olivat arvioissaan lähempänä oikeaa tulosta.

Britannia jätti EU:lle eroilmoituksensa kymmenkunta kuukautta kansanäänestyksen jälkeen. Tuosta hetkestä käynnistyi kahden vuoden määräaika, jonka jälkeen ero astuu voimaan 29.3.2019. Tuohon mennessä eron ehdoista ja Britannian ja EU:n tulevista suhteista olisi sovittava. Ero astuu voimaan, ilman sopimustakin, ellei määräaikaa pidennetä.

Varsinaiset Brexit-neuvottelut käynnistyivät vuosi sitten. EU nimesi pääneuvottelijakseen kokeneen Michael Barnier’n, jolle EU:n 27 valtionpäämiestä antavat Eurooppa-neuvostossa neuvottelumandaattinsa. EU:n neuvottelutavoitteena on ollut se, että ennen kuin neuvottelut tulevasta suhteesta aloitetaan, on sovittava eron ehdoista. Viimemainitussa keskeisimmät asiat ovat EU-kansalaisten asema, Brexitin rahalliset seuraamukset sekä Pohjois-Irlannin ja Irlannin välinen rajakysymys. EU:n rivit brexit-kannoissaan ovat olleet tähän saakka täysin suorat.

Runsas viikko sitten Brysselissä Eurooppa-neuvosto käsitteli jälleen brexit-asiaa. Kokouksen päätelmissä EU:n valtionpäämiehet toteavat mm., että Irlannin rajakysymyksessä ei ole edistytty. Valtionpäämiehet haluavat myös kiihdyttää neuvottelutahtia, jotta sopimus voidaan saada aikaiseksi ennen eropäivää. Tavoitteena on saada neuvottelut päätökseen ensi lokakuuhun mennessä, jotta myös Euroopan parlamentille ja Britannian parlamentille jäisi aikaa käsitellä sopimusta. Eurooppa-neuvosto hyväksyy valmiin sopimuksen määräenemmistöpäätöksellä. Euroopan parlamentti voi hyväksyä tai hylätä sopimuksen, mutta se ei voi muuttaa sitä. Jäsenmaat ratifioivat vielä sopimuksen kukin erikseen.

Neuvotteluja on viivästyttänyt Britannian konservatiivihallituksen epäselvä linja asiassa. Britannian hallitus ei tunnu itsekään tietävän, millaista eroa EU:sta maa lopulta haluaa. Theresa Mayn hallituksessa istuu sekä kovan brexitin kannattajia, että myös EU-myönteisiä ministereitä. Aikaisemmin May itse on puhunut, että Britannia eroaa sekä sisämarkkinoilta että tulliliitosta. Britannian hallitus yrittää parhaillaan linjata asiaa ja uutta brexit-suunnitelmaa odotetaan ensi viikolla. Jos Brittihallitus ei kykene realistisiin linjauksiin asiassa, lisääntyy todennäköisyys koko ajan sille, että erosopimusta ei synny määräajassa. Kello käy.

Paitsi maatalouspolitiikalle, niin myös maatalous- ja elintarvikemarkkinoille brexit on jo aiheuttanut ja tulee vielä aiheuttamaan suurta epävarmuutta. Parisen viikkoa sitten Euroopan meijeriteollisuuden yhdistys EDA julkaisi huolensa siitä, että häiriöt alan kaupankäynnissä EU:n ja Britannian välillä voisivat pahimmillaan johtaa suurempaan markkinakriisiin kuin mitä koettiin Venäjä-ongelmien seurauksena neljä vuotta sitten.

Jos neuvottelut Britannian ja EU:n tulevasta kauppasuhteesta kriisiytyisivät ja pitkittyisivät ja ajautuisimme tilanteeseen, että kaupankäynnissä sovellettaisiin WTO:n tullisääntöjä, olisivat seuraukset erityisesti liha- ja maitomarkkinoilla suorastaan dramaattisia. Keskimäärin tullitaso WTO:ssa on suhteellisen alhainen, mutta maito- ja lihatuotteilla ne ovat korkeat. Näin tuskin käy. Uskon, että vähintäänkin siirtymäajoista kyetään sopimaan. Epävarmuus kuitenkin jatkuu.

Positiivinen näkökulma brexit-prosessiin löytyy siitä, että prosessi on opettanut ymmärtämään syvällisemmin EU-jäsenyyden merkityksen ja jäsenmaan oman roolin EU:ssa. Kuuluminen unioniin tuo kiistämättä etuja, mutta jäsenyydestä aiheutuu myös velvollisuuksia. Jäsenmaa ei voi poimia pelkästään ”rusinoita pullasta” ja jättää velvollisuudet muille. Tämä on käynyt selväksi myös Britannialle, joka joutuu jatkossakin maksamaan kuulumisestaan sisämarkkinoille tai vaikkapa osallistumisestaan EU:n tutkimusohjelmiin.

Olen aina suhtautunut epäilevästi siihen, onko suora kansanäänestys välttämättä paras mahdollinen demokratian väline. Edustuksellisessa demokratiassa valitsemme vaaleilla osaavat ja luotettavat edustajamme. Kun kansanedustajilla taataan riittävät mahdollisuudet ja resurssit perehtyä vaikeisiin ja monisäikeisiin asioihin, voi edustuksellinen demokratia olla suoraa kansanäänestystä toimivampi malli. EU-asioihin liittyvät kansanäänestykset ovat hyvä esimerkki monisäikeisistä asioista. Britanniassa puidaan edelleen kahden vuoden takaisen EU-kansanäänestyksen jälkipyykkiä. Brexitiä ajaneita kampanjoita syytetään lainrikkomuksista ja myös epäilyjä rahoittajien Venäjä-yhteyksistä tutkitaan. Joka tapauksessa on selvää, että brexit kampanjoinnissa äänestäjiin vedottiin löysillä puheilla ja suoranaisilla valheilla. Selvää on myös se, että Britannian brexit-kansanäänestyksen junaillut edellinen pääministeri David Cameron jää historiaan. Eikä erityisen myönteisessä valossa.

Meillä olisi paljon muutakin tekemistä kuin brexit.

Kommentteja: 0


Kommentoi blogia
Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.

(Voit käyttää omaa nimeä tai nimimerkkiä)
(ei tule näkyviin)

Kirjoita luku viisi numerona*

* merkityt kentät ovat pakollisia
Tulosta Sähköposti Facebook Twitter Google+ Lisää
Sivu päivitetty: 6.7.2018