Toimintopainikkeet

« Blogiarkisto

Aktiivinen huolenpito

12.10.2017

MTK on nyt sitten virallisesti 100 vuotta vanha. Varsinainen syntymäpäivä oli jo, kuten toimittaja Heikki Vuorela kirjoittaa. 100 vuoden ikä on pitkä mutta maatalouslaskennan mukaan se on vain kolme sukupolvea. Nuo sukupolvet olisivat tehneet runsaasti enemmän yhteiskuntamme hyväksi, jos olisivat saaneet työrauhan. Jos ei olisi ollut sotia, yhteiskunnallista eripuraa, lamakausia tai katovuosia.

Onhan niin, että vakauden aikakautena tuloksellisuus on tuottavaa. Häiriöitä – kaikkia – ei voida poistaa tai ehkäistä. Niitä voidaan kuitenkin loiventaa ja hallita, jos halutaan.

Suomen maatalouden kilpailukyky ja kannattavuus on ollut alhainen jo pitkään. Tämä kehitys korostuu nyt katovuoden vaikutuksista. Heijastuma näkyy kaikessa maaseudun ja sen sidosten tuloksessa ja toiminnassa. Mahdollisuudet vaikuttaa kehityssuuntaan ovat hyvin rajalliset. On aivan selvää, että kun Suomella menee hyvin tai huonosti se heijastuu suoraan maatalouden/ maaseudunkin menestymiseen. Tämä suhde toimii täysin reaaliajassa.
Mielenkiintoista on kuitenkin, että maatalouden/ maaseudun ongelmia suree hyvin laaja joukko ihmisiä. Paljon suurempi osa kuin maaseudulla asuvat ja työskentelevät ihmiset.

Menneinä aikoina MTK olisi jo moneen kertaan ”jyrähtänyt”. Sen on voinut havaita, kun on seurannut mtk-laista historiaa. Vaikeita aikoja kun ollut ennenkin ja reagointi on aina auttanut.

Nykyisin yleinen mielipide reagoi, mutta varsinaiset toimenpiteet jäävät puheiden tasolle. Voitaisiinko jo ennakolta itse vaikuttaa alamäkiin / ylämäkiin, on aina unohtunut. Olemme varmaankin sitä mieltä, että ongelmat menevät yrittäjäriskin piikkiin. Kannattasiko riskiä koittaa jakaa.  

Ei tarvitse olla hyväkään ennustaja, kun voi nähdä, että nyt katovuoden puskurit ovat hyvin vähäiset. Hyvin moni menestyväkin tila/yritys on suurissa ongelmissa. Toivottavasti MTK:n asiantuntijakammareissa nyt pohditaan sitä todellista konkretiaa. Viesti lienee kentältä kuitenkin tullut ja se on selvä.
Ratkaisut vaativat nyt myös omaa panosta; se panostus maksaisi itsensä takaisin.

Tämän kaiken kirjoittamani voi tietysti kuitata jälkipuheeksi, sivustakatsojan viisaudeksi jne? On kuitenkin niin, että rakennemuutoksen myötä maaseutu toimii yhä enemmän omien voimavarojensa varassa. Omia voimavaroja on, mutta niiden käyttö vaatii suurta yhteisvastuuta. Se voisi olla, vaikka sitä uutta paljon puhuttua ja parjattua ”osuustoimintaa”. Se taas vaatii johtajuutta, joka tuottaa; kuten yli 100 vuoden historia todistaa.

Eteenpäin kaikesta huolimatta.

Markku Vuorensola
mvuorens@welho.com


Kommentteja: 0


Kommentoi blogia
Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.

(Voit käyttää omaa nimeä tai nimimerkkiä)
(ei tule näkyviin)

Kirjoita luku viisi numerona*

* merkityt kentät ovat pakollisia
Tulosta Sähköposti Facebook Twitter Google+ Lisää
Sivu päivitetty: 12.10.2017