Komission esitys hyvä pohja metsille mutta tuo uhkakuvia maatalouteen

Komission antama RED II-esitys päivittää uusiutuvan energian direktiivin kestävyyskriteereitä. Komission esitys on pääosin hyvä metsäbiomassojen osalta, sillä arviointi perustuisi riskiperusteiseen maakohtaiseen arviointiin. Kestävyyskriteerien avulla suomalaiset metsänomistajat voisivat saada tunnustuksen kansainvälisesti kestävälle metsänhoidolleen, mutta kriteerien luomisessa tulee huomioida pohjoisen metsätalouden erityispiirteet.

Turvemailla tuotettujen maatalousbiomassojen kestävyyden direktiiviehdotus kyseenalaistaa eikä ole siten linjassa Pariisin ilmastosopimuksen kanssa. Ilmastosopimuksen tavoitteena oli turvata ruuantuotannon edellytykset, toisin kuin komission kestävyyskriteeriehdotus. Energiakäyttöön menevän biomassan kestämättömyys vie pohjan turvepeltojen viljelyltä ja sitä myötä ruuantuotannolta. Tämä on vastoin kestävän kehityksen kaikkia kolmea ulottuvuutta. Maataloudesta energiantuotantoon menevät biomassat ovat merkittäviltä osin sivuvirtoja joiden käyttöä ei ole perusteltua rajoittaa, pellon maapohjasta riippumatta.

Parlamentin ympäristövaliokunnan linja lisäisi byrokratiaa ja veisi pohjan biotalousinvestoinneilta

EU:n parlamentin ympäristövaliokunta on antanut mietintöluonnoksensa komission esitykseen, mutta valitettavasti luonnos jättää huomioimatta kestävän metsätalouden monipuolisen roolin ilmastonmuutoksen hillinnässä. Toteutuessaan ympäristövaliokunnan näkökanta lisäisi byrokratiaa tarpeettomasti ja veisi pohjan investoinneilta biotalouteen ja EU:n pitkän aikavälin strategialta kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa.

Kestävyyskriteereissä tulee huomioida seuraavat asiat:

1. Tulevien kestävyyskriteerien tulee sallia bioenergian tuotanto myös kestävästi hoidetuista suometsistä peräisin olevilla raaka-aineilta.

Nykyinen ympäristövaliokunnan esitys kestävyyskriteereistä ei huomioi Suomen metsien erityispiirteitä, sillä se leimaisi kaikki suometsät kestämättömäksi raaka-aineen lähteeksi. Tämä lisäisi tarpeetonta byrokratiaa ja epävarmuutta metsäsektorille. Pitkällä aikavälillä suometsien rooli biotalouden raaka-aineen lähteenä korostuu, sillä Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan ojitusalueiden osuuden Suomen metsien hakkuumahdollisuuksista ennakoidaan nousevan noin viidennekseen.

2. Puutavaralle ja muille raaka-aineille ei voida eikä tarvitse soveltaa kaskadiperiaatetta, sillä markkinat ohjaavat raaka-aineen käyttöä joustavasti parhaimpiin käyttökohteisiin.

Kaskadiperiaatteen mukaan materiaali hyödynnetään jalostuksen lisäksi uudelleenkäytön ja kierrätyksen muodostamissa ketjuissa. Keinotekoiset rajoitukset esimerkiksi pieniläpimittaisen runkopuun ja mäntyöljyn hyödyntämiseen bioenergiantuotannossa häiritsisivät metsäsektoria kokonaisuudessaan ja estäisivät uusien innovaatioiden syntyä. Komissiokin on linjannut, ettei se tule luomaan kaskadiperiaatteelle direktiiviä vaan yleisenohjeistuksen, joten olisi johdonmukaista olla sisällyttämästä kaskadiperiaatetta muihinkaan direktiiveihin.

3. Kestävyyskriteerien arvioinnin perusteena tulee käyttää maakohtaista riskiperusteista arviointia, jotta voitaisiin välttyä tarpeettomalta byrokratialta.
Kestävyyskriteerien tarkastelussa tulee hyödyntää jo olemassa olevaa kansallista lainsäädäntöä sekä tutkimustietoa ja asiantuntijoita. Metsäsertifikaatit todistavat kestävyyden markkinalähtöisesti, mutta sertifikaatteja ei saa asettaa oletukseksi kestävyyskriteerien täyttämiseksi.

4. Turvepeltojen biomassojen käyttöä ei pidä estää. Esityksen mukaan turvemaiden biomassat olisivat kestämättömiä. Tästä on lyhyt matka turvepelloilla kasvavan ruuan ja rehun kestämättömyyteen. Turvepellot tarvitsevat kasvintuotantoa ja kasvipeitteisyyttä, jotta hiilidioksidipäästöjä voidaan vähentää. Siksi direktiivi ei saa estää maatalousbiomassojen käyttöä bioenergiaksi.

5. Maatalouden turvemaan määritelmä tarvitsee selkeät kriteerit ja mittavan maaperäkartoituksen yhtenäisillä kriteereillä.  Suomessa hyvin ohuetkin turve- tai multamaat on luokiteltu eloperäisiksi (hiilirikkaiksi).

Lisätietoja:
energia-asiantuntija Anssi Kainulainen, 050 596 1541
ympäristöjohtaja Liisa Pietola, 050 438 4014