Uudistuksen alkumetreillä MTK asetti tavoitteiksi mm. yksinkertaisempaa politiikkaa, joka vahvalla budjetilla tukee vastuullista tuotantoa, maataloustuotannon jatkumisen kaikilla alueilla, maataloustuottajien markkina-aseman parantamisen sekä hallitun rakennemuutoksen, joka kannustaisi nuoria alalle. Komission viimevuotinen tiedonanto oli hyvin linjassa näiden tavoitteiden kanssa.

Nyt julkaistu lainsäädäntöpaketti EU:n yhteiseksi maatalouspolitiikaksi 2021-2027 näyttää kuitenkin johtavan päinvastaiseen tulokseen. EU:n komissio esittää pitkän listan uusia vaatimuksia viljelijöille maataloustukien saamiseksi. Samaan aikaan komissio esittää myös merkittäviä leikkauksia maatalousbudjettiin ja erityisesti maaseudun kehittämisvaroihin, jotka ovat erityisen tärkeitä suomalaisviljelijöille. Tämä johtaa siihen, että pitkän jatkunut työ ympäristönsuojelun ja eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi ja kotimaisen ruoan turvaamiseksi uhkaa valua hukkaan. Ellei maatalouden kannattavuus ole kestävällä tasolla, panostaminen ruoantuotannon vastuullisuuden parantamiseen käy mahdottomaksi. Samaan aikaan EU neuvottelee myös erittäin kunnianhimoisista vapaakauppasopimuksista, jotka uhkaavat lisätä kilpailua maista, jotka eivät noudata yhtä tiukkoja tuotantovaatimuksia.

Komission esitys sisältää uusia tukielementtejä

Ehdollisuuden järjestelmä korvaisi nykyiset täydentävät ehdot ja viherryttämistuen. Kaikkien EU- ja osarahoitteisten tukien saamisen ehtona olisi ehdollisuuden vaatimusten noudattaminen. Kuten täydentävät ehdot, myös ehdollisuus sisältäisi hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksia ja lakisääteisiä hoitovaatimuksia, jotka ovat ympäristöä, kansanterveyttä, kasvien terveyttä sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevan unionin lainsäädännön vaatimuksia. Ehdollisuus sisältäisi enemmän vaatimuksia kuin täydentävät ehdot ja viherryttämistuki yhteensä. Osa olisi täysin uusia vaatimuksia, joita asetettaisiin erityisesti ympäristö- ilmastotavoitteiden edistämiseksi. Näitä olisivat muun muassa kosteikkojen ja turvemaiden tarkoituksenmukainen suojelu, kielto pitää maaperää paljaana herkimpinä ajanjaksoina, viljelykierto sekä ravinteiden käytön suunnittelu.

Asetusehdotuksen mukaan viljelijälle myönnettävien suorien tukien määrää on alennettava prosentuaalisesti silloin kun myönnettävien suorien tukin määrä on 60 000-100 000 euroa. Yli 100 000 euron suoria tukia ei enää maksettaisi ollenkaan.

- 25 %: 60 - 75 000 eur

- 50 %: 75 - 90 000 eur

- 75 %: 90 - 100 000 eur

Asetusehdotuksen mukaan maatilalla työskentelevien palkallinen ja palkaton työ otetaan huomioon vähentävänä tekijänä ennen tukien alentamista. Tämä olisi sinänsä hyvä lievennys, mutta monimutkaistaisi tukijärjestelmää.

Tuotantosidonnaisen tulotuen myöntö vuosittain olisi mahdollista samoille tuotteille kuin kuluvalla kaudella. Tuotantoon sidotun tuen osuus voisi olla lähtökohtaisesti 10 % jäsenmaakohtaisesta suorien tukien määrästä ja lisäksi sitä voisi korottaa 2 %, jos tuki kohdistuu valkuaiskasveille. Suomi ja muutamat muut jäsenmaat voisivat lisäksi nostaa tuotantoon sidottujen tukien osuutta nykyisin käytössä olevaan osuuteen asti. Suomen osalta tämä tarkoittaisi 19,6 %. Tässä yhteydessä on kuitenkin muistettava, että Suomen suorat tuet kokonaisuudessaan alenevat budjettiehdotuksen mukaan, joten euromääräisesti ei ole mahdollista maksaa tuotantosidonnaisia tukia ihan nykyisessä laajuudessa.

Uudeksi suorien tukien tukimuodoksi säädettäisiin ilmasto- ja ympäristöjärjestelmä, ns. ekojärjestelmä. Se olisi jäsenvaltioille pakollinen ja viljelijöille vapaaehtoinen. Jäsenvaltion olisi laadittava luettelo tähän järjestelmään sisältyvistä ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisista maatalouskäytännöistä. Tuki voitaisiin myöntää sitoumuksista, jotka menevät pidemmälle kuin ehdollisuuden vaatimukset, lannoitteiden ja kasvisuojeluaineiden käyttöä sekä eläinten hyvinvointia koskevat vähimmäisvaatimukset. Tuki myönnettäisiin pääsääntöisesti korvauksena lisäkustannuksista ja tulonmenetyksistä. Käytännössä se olisi hyvin samankaltainen järjestelmä kuin meidän nykyinen ympäristökorvaus.

Komission lainsäädäntöehdotus sisältää myös erilaisia, mahdollisesti päänvaivaa aiheuttavia prosenttivaatimuksia liittyen tukijärjestelmien rahankäyttöön. Vähintään 30 % maaseutohjelman rahoituksesta on käytettävä ilmasto- ja ympäristötoimiin. Luonnonhaittakorvausta ei lasketa mukaan tähän osuuteen kuten nykyään. Toinen vaatimus on se, että vähintään 40 % koko CAP-rahasta olisi käytettävä ilmastotoimiin. Alustavan analyysin perusteella näyttäisi siltä, että meidän nykyinen tukikokonaisuus mahtuisi näiden rajoitteiden sisälle juuri ja juuri. Edessä oleva leikkaus ympäristökorvaukseen muuttaa kuitenkin tilannetta.

Asia josta on ollut paljon puhetta, on se, että maaseutuohjelman korvauksia jatkossa olisi mahdollista edes osittain maksaa tulosten perusteella tai nykyisen hyvän tilanteen ylläpitämiseksi. Jopa maatalouskomissaari on esittänyt tämän suuntaisia puheenvuoroja. Asetusehdotuksen perusteella tilanne olisi jatkossakin kuitenkin se, että kaikki korvaukset maksettaisiin lisäkustannusten ja tulonmenetysten perusteella. Laskennan pohjana olisi edelleen käytettävä kansallisen lainsäädännön taso, eikä EU:n minimivaatimuksia.

Enemmän töitä ja vähemmän rahaa?

Komission tavoite yksinkertaistamisesta näyttää siis unohtuneen jälleen kerran. Komissio antaisi jäsenmaille periaatteessa aiempaa enemmän liikkumavaraa ja päätösvaltaa oman strategian ja ohjelman tekemiseen, mutta lainsäädäntöehdotus sisältää kuitenkin erittäin tiukkoja sääntöjä kansalliselle toimeenpanolle. Kun vaatimuslista on aiempaa pidempi ja yksityiskohtainen, on suurena vaarana, että viljelijän näkökulmasta seuraavan ohjelmakauden tukikokonaisuus on entistä monimutkaisempi. Valvontojen ja sanktioiden määrä uhkaa kasvaa myös merkittävästi. Ainoa yksinkertaistaminen näyttää koskevan EU-komission omaa työskentelyä.

Komission aiemmin julkaistun budjettiesityksen perusteella arvioitiin Suomen olevan yksi niistä maista, joilta EU-rahoitus alenee suhteellisesti eniten. Tänään julkaistujen maakohtaisten lukujen perusteella tuo arvio voidaan vahvistaa. EU:n kokonaan maksama suora tuki alenee kuluvaan vuoteen verrattuna 13 miljoonaa euroa vuodessa ja maaseudun kehittämisohjelma rahoitus 48 miljoonaa euroa vuodessa. Näyttää siis siltä, että suomalaisviljelijät joutuvat Brexitin aiheuttaman budjettivajeen maksajiksi.

Hyvä tässä kurjuudessa on kuitenkin muistaa se tosiasia, että komission esitys on vasta pohjaesitys josta ministerineuvosto ja EU-parlamentti lähtevät neuvottelemaan. Lähtökohdat näille ns. trilogineuvotteluille ovat itse asiassa paremmat kuin viime uudistuksen kynnyksellä. Silloin komissio esitti vielä suuremmat leikkaukset rahoitukseen ja politiikan sisällössä oli enemmän korjattavaa kuin tässä esityksessä. Hyvällä taustavaikuttamisella ja taitavalla neuvottelutaktiikalla Suomella on siis kaikki mahdollisuudet luoda toimivaa ja kotimaista ruoantuotantoa tukevaa tukijärjestelmää seuraavalle vuosikymmenelle.

Viljelijöiden markkina-aseman parantaminen on olennainen osa EU:n tulevaa maatalouspolitiikkaa. Tähän liittyen positiivinen signaali Brysselistä tällä hetkellä on se, että EU:ssa ollaan vihdoin puuttumassa vähittäiskaupan ylivaltaan ruokaketjussa ehdottamalla direktiiviä epäreilujen kaupankäyntitapojen kieltämiseksi. Nyt tarvitaan nopeita päätöksiä direktiivin voimaan saattamiseksi, jotta viljelijöillä olisi paremmat mahdollisuudet kompensoida tukimenetykset korkeammalla markkinahinnalla.

Johan Åberg, maatalousjohtaja, 040 5233 864