Todellisuus ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen, ja tutkimus antaa myös viitteitä siitä, että kyseisellä ajanjaksolla kaupan osuus ruuan hinnasta itse asiassa kasvoi, halpuutuksesta huolimatta. Koko elintarvikesektorin rahavirtojen tarkastelu osoittaa, että kaupan ja ravintoloiden osuus reaalisista rahavirroista kasvoi vuodesta 2012 vuoteen 2016. Samaan aikaan myös tuonnin rahavirrat kasvoivat. Lisäksi vuonna 2016 päivittäistavarakaupan kilpailu kiristyi Ruokakeskon ostettua Suomen Lähikaupan. Kotimaisen maatalouden ja kotimaisen elintarviketeollisuuden rahavirrat puolestaan laskivat. Kaupan ja ravintoloiden rahavirtojen kasvu tarkoittaa sitä, että niiden toiminnasta muodostuu aikaisempaa suurempi osa koko elintarvikesektorin volyymista ja lisäarvosta. Tätä kehitystä tukevat esimerkiksi kaupan omien merkkien määrän ja suhteellisen osuuden kasvu.

Voidaan oikeutetusti kysyä, onko kauppa oikeasti tinkinyt katteistaan, jos osuus elintarvikemarkkinoiden rahavirroista kasvaa samaan aikaan kuin ruuan hinta alenee ja markkinoiden kokonaisarvo pysyy ennallaan. Täytyy myös muistaa, että kaupan tuloskehitys on ollut hyvää verrattuna muihin ruokaketjun toimijoihin, maataloustuottajiin ja elintarviketeollisuuteen. Elintarviketeollisuus pysyy juuri ja juuri pinnalla, maataloustuottajat tekevät tappiota, mutta kauppa on vahvasti voitollinen vuodesta toiseen. Millaista tinkimistä katteista se on, jos se ei vaikuta tulokseen? Näyttää siis edelleen siltä, että halpuutuskampanjat on rahoitettu tuottajien ja teollisuuden selkänahasta.

Tässä tutkimuksessa hintamarginaaleilla tarkoitetaan tuottajien (alkutuotannon), teollisuuden (jalostus, pakkaus), kaupan (sis. vähittäis- ja tukkukaupan) ja valtion (arvonlisävero) osuuksia tuotteen tai tuotekimpun kuluttajahinnasta. Kun tutkimuksen otsikko on ”Elintarvikkeiden hintamarginaalit”, harva ymmärtää, että kyseessä ovatkin kotimaisen vilja-, maitotalous- ja lihatuotteiden hintamarginaalit lokakuussa 2016. Eli käytännössä on vain vertailtu yhden kuukauden hintoja, eivätkä tulokset siinä mielessä mitenkään kuvaa koko vuoden keskiarvoa.

Tutkimusta varten teollisuusyrityksiltä pyydettiin valittujen maito-, liha- ja viljatuotteiden myyntihintoja ja -määriä. Kaupalta pyydettiin tuotteiden ostohintoja ja -määriä sekä kuluttajahintoja. Selvitykseen pyydettiin yksityiskohtaisia hintatietoja 15 yritykseltä. Kaikki eivät suostuneet luovuttamaan tietojaan eivätkä tutkijat kerro, kuinka moni lopulta vastasi.Tutkittavana oli 13 eri maitotalous-, liha- sekä leipomotuoteryhmän tuoteryhmää. Merkittävänä ongelmana yksittäisten tuotteiden seurannassa on se, että näiden seurattavien tuotteiden hintoja pyritään kaupassa painamaan alas. Tutkimus osoittaakin, että osa maitorasvatuotteista on kaupassa myyty tappiolla. Tämä tuskin kuvaa kaupan hinnoittelua yleisesti. Näyttää vahvasti siltä, että seurattavista peruselintarvikkeista on entistä enemmän tehty halpoja sisäänheittotuotteita.

Parasta antia on selvitys rahavirroista. Sillä, mihin suuntaan elintarvikeketjun rahavirrat kehittyvät, on merkitystä paitsi koko elintarvikeketjulle, myös kuluttajalle ja koko kansantaloudelle. Tutkimus teki näkyväksi sen, miten paljon kauppa voi hinnoittelupäätöksillään vaikuttaa ketjuun virtaavaan rahamäärään. Tulokset osoittavat myös elintarviketeollisuuden maksukyvyn ja mahdollisuuksien lisäarvotuotteiden kehittämiseen heikentyneen rahavirran tyrehtymisen myötä.

Maatalouden kannattavuuden ja kilpailun toimivuuden parantamiseksi olisi huomattavasti tärkeämpää saada aikaan Suomeen kaikille avoin, kuluttajatietoon perustuva järjestelmä markkinoiden seurantaan. Se tasapainottaisi voimasuhteita, edistäisi kilpailua sekä mahdollistaisi elintarvikeketjun arvonlisän kasvun ja näkyvyyden paranemisen koko yhteiskunnassa. Rahavirtoja kannattaa edelleen tutkia lisää.

Tutkimus on osa Maatilatalouden kehittämisrahaston (MAKERA) rahoittamaa tutkimushanketta ”Ruokamarkkinoiden muuttuvat rakenteet ja kilpailun toimivuus”. Siinä Luke, Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskus ja PTT tutkivat suomalaisten elintarvikemarkkinoiden rakennetta, toimivuutta ja kilpailullisuutta. 

maatalousjohtaja Johan Åberg, johan.aberg(a)mtk.fi, puh. 040 5233 864

aiheet: ruuan hinta