Sovi tekopökkelöiden tekemisestä

Tekopökkelöt ovat parin-kolmen metrin korkeudelta katkaistavia, pystyyn jätettäviä puita, jotka jätetään lahoamaan ja muodostamaan esimerkiksi sopivia pesäpuita kolopesijöille. Lehtipuut sopivat tekopökkelöiksi oikein hyvin. Myös tekopökkelön latvuksen voi jättää maalahopuuksi.

Sovi lahopuiden jättämisestä maastoon

Puunkorjuun yhteydessä jo maahan kaatunut tai pystylahopuu kannattaa jättää metsään. Lahoilla puilla elää tuhansia eliölajeja, jotka turvaavat metsäluonnon toimintaa osallistumalla hajotukseen ja ravinteiden kiertoon. Lahonneen puun puute on tärkein yksittäinen syy metsälajien vähentymiseen. Noin 500 uhanalaista tai silmälläpidettävää lajia on riippuvaisia lahopuusta. Lahopuun jättäminen on metsänomistajalle kustannustehokkain tapa edistää luonnon monimuotoisuutta.

Säästä säästöpuuryhmiä

Säästöpuuryhmässä kasvaa metsikön säästöpuusto. Säästöpuut ovat eläviä puita, jotka maanomistaja säästää pysyvästi. Säästöpuiden annetaan kasvaa, kuolla ja lahota metsään.

Ilman säästöpuita metsäluonto köyhtyisi nopeasti. Säästöpuilla ylläpidetään talousmetsissä vanhoja eläviä puita ja metsätaloudellisesti vähämerkityksellisiä puulajeja. Säästöpuut muuttuvat aikanaan järeiksi lahopuiksi ja ovat myös maiseman kannalta tärkeitä.

Haapa on monimuotoisuuden aarreaitta. Järeät haavat kannattaa jättää säästöpuiksi, sillä niillä viihtyvät monet vain haavalla kasvavat sammalet ja monet muut eliöt.

Jätä sopiva alikasvoskuusiryhmä riistatiheiköksi

Riistaeläimet ja kanalinnut tarvitsevat suojaisia tiheiköitä ruokailu- ja piilopaikoiksi. Hehtaarille sopii 4-5 alikasvostiheikköä, jotka jätetään raivaamatta ja uudistamatta. Hakkuussa tiheikköjen alueelta korjataan järeä puusto, ellei kyseessä ole säästöpuuryhmä. Jätä myös aurinkoiset pellonreunat raivaamatta ja säästä erityisesti marjovia pensaita, jos haluat edistää metsäkanalintujen ravinnonsaantia. Riistatiheiköitä voi jättää kaikenikäisiin metsiin.

Raivaa pellonreunat paikoitellen ja jätä marjovia pensaita ja puita

Pellonreunat tarjoavat ravintoa, suojaa ja pesimäpaikkoja riistaeläimille, viljelysten ja niiden reuna-alueiden linnuille, pölyttäville hyönteisille ja hyötykasvien tuholaisia syöville pedoille. Etelään suuntautuvien reunametsien avoimilla ja paahteisilla laikuilla viihtyvät myös monet ketokasvit ja päiväperhoset.

Pellon reunan hakkuissa kannattaa säästää matalakasvuiset pensaat ja puut. Erityisen tärkeitä ovat marjoja tai pähkinöitä tuottavan lajit, kuten pihlaja, tuomi, paatsama, tammi ja pähkinäpensas.

Lähde: Metsäkeskus, Monimetsä -tarkistuslista