Yksityisteiden periaatteet säilyvät tulevaisuudessakin ennallaan eli tiekunnan osakkuus perustuu maanomistukseen ja kustannukset jaetaan tiestä osakkaille saatavan hyödyn mukaisesti. Hyvin hoidettu tiekunta voikin jatkaa toimintaansa lähes entiseen tapaansa.

Tielautakuntien lakkauttamisen myötä valitustienä ovat maaoikeudet, jolloin kustannukset ovat nopeasti tuhansia euroja. Lainsäätäjä on lieventänyt tätä riskiä tuomalla lakiin oikaisumenettelyn, jossa tiekunnan päätökseen tyytymätön voi saattaa sen uudelleen tiekunnan käsiteltäväksi. Näin toimien voidaan toivottavasti karsia mahdolliset ylilyönnit tai esimerkiksi selvästi väärään lain soveltamiseen liittyvät tapaukset pois ennen maaoikeutta. Toisaalta uusi laki mahdollistaa esimerkiksi tiekunnan perustamisen tai lakkauttamisen sopimuksella ilman toimitusmenettelyä eli byrokratia vähenee kiitettävästi.

Uusi laki tuo mahdollisuuden sähköiseen toimintaan eli kokouskutsut voidaan lähettää myös sähköpostitse ja kokouksiinkin on mahdollista osallistua etäyhteydellä. Tiekunnille tulee myös oikeus poistaa pihapiirin ulkopuolella näkymää haittaavan luonnontilaisen kasvuston. Mistään yleisestä oikeudesta sähkölinjoihin tai rautateihin verrattavaan parturointiin ei kuitenkaan ole kyse.

Omaisuudensuojan kannalta merkittävä kysymys ovat tiealueelle sijoitettavien kaapeleiden lupa-asiat, joiden osalta tiekunnille tulee oikeus lupien myöntämiseen. Kyse on periaatteellisesti tärkeästä asiasta, koska yksityistienkin alla olevan tiepohjan omistusoikeus säilyy edelleen maanomistajalla. Kysymystä on työstetty valmistelun aikana laajasti ja lakiin päätyi malli, jossa hoitokunnan tulee ilmoittaa maanomistajille kaapeliasian vireille tulosta. Jos maanomistaja vastustaa asiaa siirtyy asia tiekunnan kokouksen päätettäväksi tai järjestäytymättömän tien tapauksessa osakkaiden yhteisesti päätettäväksi.

Ympäristölakimies Simo Takalammi, 0400 765 277