Julkaisimme Maatilan hiililaskurin jäsentemme käyttöön – tavoitteena lisätä peltojen hiilensidontaa 

Maatalouskaasupäästöjen (dityppioksidi ja metaani) suhteellinen osuus on kansallisissa päästölaskelmissa suuri, ja osuus tulee kasvamaan, kun muiden sektoreiden ja erityisesti energian päästöt vähenevät. Yksi päästölaskennan haaste on, että tuotantokasvien sitomaa hiiltä ei juurikaan huomioida, mikä vaikeuttaa hiilensidonnan merkityksen todentamista laskelmissa. Vaikka laskelmissa maatalouden päästöt näyttäytyvät yhä suurempina, ilmastotekoja tehdään maatiloilla yhä enemmän.

Käytännössä ilmastoteot tarkoittavat usein satotasojen kasvattamista paikkakohtaisilla viljelymenetelmillä. Satotasoja nostamalla pystymme pienentämään kilokohtaisia ilmastovaikutuksia sitomalla enemmän hiilidioksidia maahan suhteessa päästöihin ja tuottamalla enemmän ruokaa pienemmällä alalla.  

Niinpä me MTK:lla päätimme julkaista Maatilan hiililaskurin, jotta saamme satotasojen yhteyden hiilensidontaan paremmin esille. Laskurin avulla teemme maatilojen hiilivirrat näkyviksi, lisäämme hiilensidontaan liittyvää asiantuntijuuttamme ja vauhditamme maatilojen hiilensidontaan liittyvää keskustelua erityisesti kannustimien, päästöraportoinnin ja tutkimuksen kehittämisen osalta.

Laskuri on nyt julkaistu ja se on kaikkien jäsentemme käytettävissä jäsenportaalissamme eli Oivassa.  

Tilasimme laskurin toimeksiantona ProAgria Keskusten Liitolta. Laskuri mahdollistaa ProAgrian Ilmastoviisas maatilayritys -kirjan (2019) sivun 6 kuvan mukaisen maitotilan hiilivirtojen tilakohtaisen tarkastelun.  

Peltojen hiilensidonta näkyväksi laskurin avulla

Laskuri arvioi maaperään sitoutuvan hiilen lisäksi lyhytaikaisiin varastoihin eli kasvintähteisiin ja satoon sitoutuvan hiilen määrää. Tämä on laskurin erityisominaisuus, sillä tätä ei ole aiemmin päästy laskurien avulla tarkastelemaan tilatasolla. Laskurin tärkein ominaisuus on sen viljelijälle tuottama kokonaiskuva: mistä maatilan hiilensidonta ja päästöt (hiilidioksidiekvivalentteina) koostuvat ja mitkä ovat niiden suhteet toisiinsa. Syöttämällä erilaisia satotasoja viljelijä voi kokeilla, miten ne muuttavat hiilensidontaa. Kehotammekin “leikkimään” laskurilla ja kokeilemaan erilaisia kokonaisuuksia.  

Laskuri soveltuu parhaiten vilja- ja lypsykarjatilojen käyttöön, mutta on osin sovellettavissa myös muille tiloille. Laskuria on myöhemmin tarkoitus päivittää useammille kasvilajeille.

Nykyisten laskentamenetelmien haasteena on maaperän päästöjen tarkentaminen viljelymenetelmän mukaisesti, sillä niistä ei ole olemassa tarpeeksi tutkimustietoa. Kasvintähteiden ja sadon hiilisisältö pystytään laskemaan tutkimustietoon perustuen hyvin. Viljelijä voi saada tarkkojakin lukemia sadon sitomasta hiilestä, kun tuotettu määrä eli tarkka satotaso ja hehtaarit tiedetään.  

Sadon kuivamassassa on 45 % hiiltä (C), joka voidaan muuttaa hiilidioksidiekvivalenteiksi (CO2) hiilen (12) ja hapen (16) atomipainojen avulla (12+(2*16))/12. Näin kasvien hiilensidonta fotosynteesin avulla perustuu biologian ja kemian perusteisiin. Tämä ei kuitenkaan riitä vaan fotosynteesituotteiden eli kasvuston kuivamassan käyttäytyminen maaperässä vaatii vielä lisää tutkimusta. Viljelymenetelmät vaikuttavat eloperäisen aineksen pysyvyyteen maaperässä sekä myös dityppioksidi- ja metaanipäästöihin.

Kuva on poimittu laskurin yhteenvetosivulta. Sen kuvaamat hiilensidonnan ja päästöjen määrät on ilmoitettu hiilidioksidiekvivalentteina. Laskuri suhteuttaa peltoon sidotun hiilen maatilan peltojen ja mahdollisen karjan päästöihin sekä puuston kasvun sitomaan hiileen. Laskuri ottaa huomioon maatilojen kaikki kolme kasvihuonekaasua eli hiilidioksidin, metaanin ja dityppioksidin.

Tuomme hiililaskurin nyt ensimmäistä kertaa jäsentemme käyttöön. Laskuri on kokonaisuutena yhä karkea ja siihen tarvitaan vielä monia tarkennuksia, jotta se pystyy huomioimaan tilojen hiilivirtoja entistä täsmällisemmin ja monipuolisemmin. Erityisesti maaperäpäästöjen laskenta vaatii tarkennusta maalajin ja viljelymenetelmien mukaiseksi. Myös sänki, korjaamaton heinä tai esimerkiksi viherlannoitusnurmi tulisi saada tarkemmin kokonaiskuvaan siten, että niiden vaikutukset sidontaan ja päästöihin saataisiin lohkotasolla kartoitetuksi.

Maatilan hiililaskurin päästölukemat perustuvat Luonnonvarakeskuksen (Luke) ylläpitämän Taloustohtori-sivuston keskimääräisiin pellon päästökertoimiin.

Vahvistamme hiilensidontaan liittyvää asiantuntijuuttamme

Maataloustuottajat haluavat olla osa ratkaisua Suomen ilmastokysymyksissä. Haluamme tietää lisää ja vahvistaa omaa asiantuntijuuttamme. Tieto omien maittemme hiilivirroista auttaa hahmottamaan, millainen pellonkäyttö on sadon ja maaperän kannalta edullinen.  

Vauhditamme keskustelua peltojen hiilensidonnan mahdollisuuksista

Laskuri on tärkeä edunvalvonnan työkalu, jonka avulla vauhditamme keskustelua sidosryhmissämme. Tulevat kannustimet tulee kehittää siten, että ne ohjaavat maahan ja satoon sitoutuvan hiilen määrän lisäämiseen, kasvattaen sidonnan määrää suhteessa päästöihin. Lisäksi ilmasto- ja ruuantuotantoratkaisujen löytämistä edistäisi laskentamallien uudelleensovittaminen siten, että korjatun sadon päästöt kohdennettaisiin maatalouden sijaan sinne, missä ruoka käytetään. Parhaillaan ruokaa tuottaville kunnille kohdennetaan paljon päästöjä, joita ei synny kaupunkialueilla, joilla kuitenkin kulutetaan suuri osa ruuasta. Tämä käy ilmi hiilineutraalisuutta tavoittelevien kuntien vertailuissa.

Maaperä on erilaista eri puolilla Suomea, eivätkä samat toimenpiteet sovi kaikille viljelijöille. Pystymme kehittämään tuotantoa tarkentamalla ja kohdentamalla pellonkäyttöä ja menetelmiä kunkin peltolohkon tarpeiden ja mahdollisuuksien mukaan. Tarvitaan siis myös peltolohkokohtaista laskentaa, joka ottaa huomioon maalajien ja peltotoimien vaikutukset. Tämä mahdollistaa sen, että päästöjä ja sidontaa voidaan seurata ja niihin myös pystytään vaikuttamaan läpi Suomen.  

Me MTK:lla olemme täällä tukemassa, jakamassa tietoa, antamassa vinkkejä ja tutkimassa hiilensidonnan mahdollisuuksia, jotka kehittyvät koko ajan. Sen lisäksi käymme jatkuvaa poliittista keskustelua, jotta löydämme ratkaisuja ja kannustimia maatalouden ilmastopäästöjen vähentämiseksi. Tällöin keskustelussa tulee olla mukana kaikki maatalouden kolme kasvihuonekaasua eli hiilidioksidi, metaani ja dityppioksidi, joista kahta jälkimmäistä kutsutaan varsinaisiksi maatalouskaasuiksi.

Suomalaiset viljelijät haluavat kuitenkin nyt ja jatkossa keskittyä tärkeimpään tehtäväänsä: tuottamaan kotimaista puhdasta ruokaa, kestävällä tavalla.