Toimintopainikkeet

Vilkas kevätkokous keskusteli maatalouspolitiikasta, maidosta ja kehittämisestä


7.5.2018

MTK-Lapin kevätkokousväki kuuli MTK:n puheenjohtajan, oman poikamme Juha Marttilan ansiokkaan ja laajan alustuksen maatalouspolitiikasta. Alustuksesta poiki hyvä keskustelu väkeä askarruttaneista kysymyksistä.

Lapin tuottajaliiton kevätkokousta vietettiin Rovaniemellä toukokuun alussa. MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila sai kokouksen aluksi MTK:n kultaisen ansiomerkin, joka oli myönnetty jo viime vuoden puolella. Syyskokoukseen saapumasta estynyt Marttila odotti ansiomerkin luovutusta ilomielin tälle keväälle, jotta sai vastaanottaa sen omiensa, lappilaiskollegoiden edessä.

MTK-Lapin puheenjohtajana ensimmäistä kertaa kokouksen avannut Marko Repo piti kokousväelle hiljaisen hetken vast'ikään ajasta ikuisuuteen siirtyneiden kahden pitkäaikaisen tuottajayhdistysaktiivin, MTK-Tunturi-Lapin sihteeri Sari Keskitalon ja MTK-Alakemijoen puheenjohtajan Veli-Matti Sunnarin muistolle.

Avauspuheessaan Repo mainitsi, kuinka paljon mukavampaa olisi aloittaa kokous esittelemällä tilastoja ja ennusteita siitä, kuinka maataloustulo on nousussa ja kuinka hyvin viljelijöiden palkka kehittyy muuhun työväestöön nähden.

”Näin ei käy tälläkään kertaa. Maidon hinnan 2,5 sentin alennus iskee erityisesti lappilaisiin tuottajiin, onhan maito Lapissa erityisen merkittävässä asemassa, kun puhutaan meidän maataloustulomme muutoksesta. Alennus vie 2,3 miljoonaa euroa pois lappilaisilta tiloilta, joka on suoraan pois investoinneista, lainan lyhennyksistä ja yksityistalouden kulutuksesta. Hetken jatkunut positiivinen vire kääntyi uudelleen mollisoinnuksi”, Repo puhui.

Mollisoinnun syyksi Repo nimesi taannoisen Euroopan unionin päätöksen luopua maitokiintiöistä. Jo ennestään suuret tuottajamaat ovat lisänneet tuotantoaan entisestään, joten Eurooppa kelluu maidossa.

”Kuinka voisimme kilpailla esimerkiksi Saksan maidontuotantoa vastaan, kun se työntää maitoa bioenergiatukien pönkittämänä markkinoille kiihtyvällä tahdilla. Tai Irlantia vastaan, jossa laidunkausi on 365 päivää vuodessa. Suurien tuottajamaiden on nyt nähtävä vastuunsa asiassa ja alettava suitsia tuotantoaan”, MTK-Lapin puheenjohtaja jyrähti.

”Ei voi olla niin, että maailman puhtainta ja eettisintä maitoa kuivatetaan jauheeksi ja viedään interventiovarastoihin, josta saatava hinta on olematon. Siksi suomalaisille huipputuotteille, myös muille kuin maidolle, on saatava auki uusia markkinoita”.

Näistä markkinointiponnistuksista loistavana esimerkkinä Marko Repo mainitsi Gryne Wochen, maailman suurimmat ruokamessut, jonne MTK on osallistumassa pääyhteistyökumppanina ensi vuoden tammikuussa.

”Tämä on todella merkittävä vienninedistämispanos suomalaiselle ruoalle. Kukaan ei voi enää sanoa, etteikö MTK tekisi merkittävää työtä suomalaisen ruoan markkinoinnin eteen”.

IMG_9355.JPG


MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila sivusi laajassa maatalouspoliittisessa katsauksessaan metsää, ruokamarkkinoita, halpuuttamista, epäreilua kauppapolitiikkaa ja maatalouspolitiikkaa.

”Lapissakin on hyviä metsähankkeita meneillään ja niitä on luvassa lisää. Puuta täällä riittää, ja hoitorästejäkin on. Ilman kovaa työtä tätä metsäbuumia ei olisi syntynyt. Infra on kohtaloisessa kunnossa. Nyt ei riitä, että itse tiedämme, miten metsiä hoidetaan. Viestiä on vietävä eteenpäin vastuullisesta metsänhoidosta”, Marttila kertoi.

Ruokamarkkinoista puhuessaan Marttila pohti, onko järkeä varastoida maitotuotteita tällä tavalla maitojauheeksi kuivattamalla. Brysselissä ei hänen mielestään ole vieläkään ymmärretty sen merkitystä, että Venäjä laittoi syksyllä 2014 rajat kiinni.

”Olisi vihdoinkin myönnettävä, että me emme pysty kilpailemaan maailmalla teollisuustuotteilla. Meidän on panostettava hyviin ja laadukkaisiin kuluttajatuotteisiin. Tätä tuotekehitystä on onneksi tuettu”.

Marttila mainitsi myös halpuuttamiskampanjan, jota ei ole syytä kehua. Hän kuitenkin korosti, että siitä ja sen olemassa olosta on päästävä eteenpäin.

”Kauppa sahaa sillä omaa jalkaansa pitkällä tähtäimellä. Jos suomalainen ruuantuotanto tipahtaa alaspäin, ovat kotimaisen kaupan jättiläisten tarut lopussa. Suomessa kaupanteko vaatii sen, että meillä on vahva kotimainen ruuantuotanto”.

Marttila toivoo, että Lapin maatalous saadaan mukaan kasvavaan turismiin. Paikallinen ruoka on keskeinen osa matkailua. Aasialaiset turistit ovat tuomassa tähän parannusta.

Maatalouspolitiikassa tapahtuu Marttilan mukaan paljon. EU-maatalousbudjetin kannalta ei ole toivoa vielä menetetty, sillä pahempaakin on sen osalta pelätty. Viiden prosentin tukisupistusten vaikutukset tiedetään toukokuussa.

”Seuraavissa hallitusneuvotteluissa on löydettävä maataloudelle lisää kansallista rahaa. Saamme hyvän kysymyksen eduskuntavaalikampanjaan siitä, haluaako seuraava hallitus ajaa alas maatalouden kehittämistä”.

Yleiskeskustelussa Juha Marttila pääsi vastaamaan tuottajia askarruttaviin kysymyksiin. Terho Tennilä Pelkosenniemeltä kysyi, mitä tuottajat muualla Euroopassa ajattelevat maidon tuottajahinnasta. Marttilan mukaan he ovat kohtalaisen tyytyväisiä. Syynä tähän on se, että muilla kuin suomalaistuottajilla maidon tuottajahinta ei ole syöksynyt tällä tavalla kuin meillä.

Juhani Lampela Tervolasta kysyi, onko mahdollista, että palataan taas turvemaiden käyttökieltoon. Marttilan arvion mukaan näin voi hyvinkin käydä.

”Maatalousvirkamiehet Brysselissä ovat kyllä turhaantuneita käsittelemään turvemaakysymystä. Käsitykseni mukaan heillä ei mitään hinkua ole lähteä viemään eteenpäin. Vaikka komissaarilla ei ole mitään halua aloittaa tappelua uudelleen, niin ympäristöpuoli painaa vahvasti päälle”, Marttila sanoi.

Matti Pöykkö Rovaniemeltä sanoi katselevansa huolestuneena lappilaista maataloutta. Hänen mielestään täällä ollaan juurruttu maidontuotantoon, mutta tänne kaivataan jotain korvaavaa tuotantoa niille, jotka eivät maitoa jaksa tuottaa.

”Miten voidaan alkaa tuottaa meidän pelloilla sellaista, joka vaikkapa estäisi ilmastonmuutosta? Pöykkö pohti.

Esa Kiviniemi Ylitorniolta puolestaan pohti uuden ohjelmakauden uhkia ja mahdollisuuksia. Häntä mietitytti myös lomituslaki ja se, kuinka kauan yhteiskuntamme pärjää ilman maitoa ja lihaa.

Markku Matti Pellosta toi esille sen, että tuotantopanokset karkaavat ulkomaille, rehufirmoja myydään ja millä tavalla uskotaan juuri suomalaisen maatalouden kannattelevan niitä.

Ari-Pekka Juuso Torniosta peräänkuulutti paikallisten tuotteiden markkinointia ja apuja sille. Tuotteille olisi kysyntää, ja ilahduttavasti paikallistuotteiden kysyntä kasvaa koko ajan.

Juhani Lampela kysyi, voisiko seuraava laajennusaskel tilakoon suurentamisen sijaan ollakin omaan toimintaan panostaminen, kuten jalostaminen.

”Kaikkien ei tarvitse tehdä tuotteiden jalostamista, mutta siinä on monelle saumaa”.

Eeva-Kaisa Lahti korosti, että kaikenlainen laajentaminen ja kehittäminen toimivat maatilalla. Aina kehittäminen ei tarvitse olla fyysinen tuote, vaan voi vaikka hoitaa omaa jaksamistaan. 

 
Sivun alkuun
 
Tulosta Sähköposti Facebook Twitter Google+ Lisää