Toimintopainikkeet

Luonnonmukainen kasvinviljely

Luonnonmukainen kasvinviljely perustuu vuoroviljelyyn ja eläinperäisten lannoitteiden käyttöön. Kemiallisten ravinteiden tai torjunta-aineiden käyttö on kiellettyä.

Viljelyssä on käytettävä luomusiemeniä ja -taimia, mutta poikkeustapauksessa ja luvanvaraisesti voidaan käyttää myös tavanomaista lisäysaineistoa. Luomukasvihuoneissa noudatetaan samoja luonnonmukaisen viljelyn periaatteita kuin peltoviljelyssä.

Viljelykierto parantaa maaperää ja ehkäisee kasvitauteja

Luomuviljelyssä toteutetaan monivuotista viljelykiertoa, jossa eri kasvilajit vuorottelevat. Viljelykierron avulla parannetaan maan rakennetta ja viljavuutta sekä nostetaan maan humuspitoisuutta. Syväjuuristen kasvien käyttö nostaa ravinteet muokkauskerrokseen ja kuohkeuttaa maata syvältä.

Luonnonmukaisessa viljelyssä ei saa käyttää kemiallisia torjunta-aineita. Rikkakasveja, kasvitauteja ja -tuholaisia voidaan ehkäistä viljelykierrolla, viljelytekniikoilla sekä tuhoojien luonnollisilla vihollisilla. Tautien tai tuholaisten vioittamat kasvit kitketään tai poistetaan muulla tavalla terveen kasvuston seasta.

Luomukasvit saavat eloperäisiä lannoitteita

Luomuviljelmien lannoitus perustuu ravinteiden kierrättämiseen ja maaperän ekosysteemin hyväksikäyttöön. Luomukasvit saavat tarvitsemansa ravinteet eloperäisessä muodossa eli karjanlantana, kompostina tai viherlannoituksena.

Viherlannoitus tarkoittaa palkokasvien - kuten herneiden, papujen ja apilan -käyttämistä viljelyssä, jolloin maahan vapautuu typpeä seuraaville satokasveille. Kompostin avulla kasviperäiset ravinteet palaavat takaisin maahan. Viherlannoitusta ja kompostia käyttämällä myös maaperän humuspitoisuus lisääntyy, jolloin maaperä pystyy varastoimaan paremmin vettä.


Lisää aiheesta

Lisää aiheesta muualla


Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti

  • Hyvinvoivasta maasta puhtaasti hyvää

    www.luomu.fi

Tulosta Sähköposti Facebook Twitter Google+ Lisää
Sivu päivitetty: 23.5.2016