Toimintopainikkeet

EU:n maatalouspolitiikan uudistus vuosille 2014–2020

Euroopan unionin instituutiot pääsivät kesäkuussa 2013 sopuun EU:n maatalouspolitiikan uudistuksesta. CAP-neuvotteluissa päätettiin viherryttämisestä, tuotantoon sidottujen tukien osuuksista sekä maaseudun kehittämispolitiikasta.

CAP-uudistus tulee voimaan vuoden 2015 alussa. Siihen menneessä tarvitaan paljon päätöksiä maatalouspolitiikan toimeenpanosta Suomessa.

Erittäin tärkeä kysymys on Etelä-Suomen kansallisen 141-tuen kohtalo. Tuki on toistaiseksi voimassa vuoteen 2013 saakka. Valtio ja tuottajajärjestöt neuvottelevat tuen jatkosta komission kanssa syksyn 2013 aikana.

Maataloutta viherrytetään

Keskeinen muutos CAP-uudistuksessa ovat maataloustuotannon uudet ympäristövaatimukset eli niin kutsuttu viherryttäminen. Viljelijöiden saaman tuen edellytyksenä on viherryttämistoimenpiteiden noudattaminen. 

Käydyissä neuvotteluissa saatiin joustoa viherryttämisvaatimuksiin, jotka ottavat huomioon Suomen pohjoisen maataloustuotannon erityispiirteet sekä suuren metsäalan suhteessa maataloustuotantoon. 

Pohjoinen poikkeusaluetta

Ympäristövaatimuksiin kuuluu muun muassa viljelyn monipuolistaminen siten, että yli 30 hehtaarin tiloilla on viljeltävä vähintään kolmea kasvilajia. Kuitenkin 62. leveyspiirin pohjoispuolella olevissa tiloissa riittää kahden kasvilajin viljely. Suomessa 62. leveyspiiri kulkee Joensuun korkeudella.

Lisäksi viljelijöiden on pidettävä viisi prosenttia tilastaan luonnonmukaisena alueena eli esimerkiksi nurmena tai kesantona. Ekologisen alan vaatimusta ei kuitenkaan tarvitse noudattaa, jos kunnassa on runsaasti metsää suhteessa peltoalaan. Käytännössä siten ainakin Itä- ja Pohjois-Suomen viljelijät saavat vapautuksen tästä viherryttämisvaatimuksesta

Tukia sidotaan tuotantomääriin

Edellinen maatalouspolitiikan uudistus siirsi tukijärjestelmää tuotannosta irrotettujen tukien suuntaan, jolloin viljelijä saa samanlaisen korvauksen riippumatta siitä, mitä hän tuottaa.

Nyt useiden tuotantosuuntien tukia sidottiin jälleen tuotantomääriin. Lisäksi tuotantoon sidottuja tukia voidaan jatkossa maksaa hieman nykyistä enemmän. Tämä osoittaa, että EU:ssa on huomattu, ettei ruuantuotantoa voi jättää pelkästään markkinoiden armoille.

Etelä-Suomen tuottajat tarvitsevat 141-tuen

Tällä hetkellä tuotantosidonnaisia tukia maksetaan Etelä-Suomen maidolle, naudanlihalle, lampaanlihalle, valkuais- ja öljykasveille sekä tärkkelysperunalle. Näiden lisäksi tukea voidaan jatkossa maksaa muun muassa sokerijuurikkaalle, hedelmille ja vihanneksille sekä viljoille.

Sika- ja siipikarjasektori jäivät edelleen tuotantosidonnaisten tukien ulkopuolelle. Tämän vuoksi Etelä-Suomen viljelijät tarvitsevat kipeästi jatkon 141-tuelle. Lisäksi maito- ja sokerikiintiöjärjestelmien poistuminen voi lisätä kansallisten tukien tarvetta nykyisestä. 

Suomi säilyy luonnonhaitta-alueena

Luonnonhaittakorvauksen eli LFA-tuen kriteerit muuttuvat vuonna 2018. Koko Suomi säilyy jatkossakin luonnonhaitta-alueena.

Muilta osin maaseudun kehittämistoimenpiteet, kuten ympäristökorvaus, eläinten hyvinvointikorvaus, investointituet, luonnonhaittakorvauksen tarkemmat ehdot ja muu maaseudun kehittäminen, riippuvat Suomen omasta maaseudun kehittämisohjelmasta.

Paljon vielä ratkaistavaa

Neuvottelutulos tehtiin ensimmäistä kertaa yhteispäätösmenettelyllä komission, jäsenvaltioiden ja Euroopan parlamentin kesken. EU-parlamentin ansiosta saavutettiin Suomen kannalta lähtötilannetta parempi lopputulos suomalaisten viljelijöiden, elintarviketeollisuuden ja kuluttajien kannalta.

Työ on kuitenkin vielä puolitiessä, ja moni kysymys vaatii ratkaisuja. Kokonaisratkaisusta jäivät muun muassa puuttumaan toimet, joilla viljelijöiden neuvotteluasemaa elintarvikeketjussa olisi parannettu. Elintarvikeketjun toimivuuden parantamiseen on panostettava entistä enemmän jatkossa.

Tulosta Sähköposti Facebook Twitter Google+ Lisää
Sivu päivitetty: 16.7.2013