Toimintopainikkeet

Ilmastonmuutos

Ilmastonmuutos on yksi vaikeimpia globaaleja ympäristöongelmia. Sen hillitseminen ja väistämättömiin muutoksiin sopeutuminen tulee olemaan nykyiselle ja tuleville sukupolville hyvin haastava tehtävä. Maataloudella ja metsillä on omat ratkaisevan tärkeät osansa sekä ongelmien ratkaisemisessa, että niihin sopeutumisessa.

Ilmastonmuutoksen taustalla on maapallon lämpötilaa säätelevän kasvihuoneilmiön voimistuminen, joka on johtanut maapallon keskilämpötilan nopeaan nousuun. Jokainen kolmekymmenvuotiskausi on arvioitu olleen edellistä lämpimämpi. Ilmiön voimistumisen pääasiallisena syynä on kasvihuonekaasujen vapautuminen ilmakehään ihmisen toimesta. Suurin päästöjen lähde on fossiilisten polttoaineiden käyttö, mutta myös metsien raivaus, ruuantuotanto, jätteiden käsittely ja luonnonvarojen kulutus lisäävät kasvihuonekaasujen määrää ilmakehässä.

Maapallon keskilämpötilan on arvioitu nousseen jo lähes asteen verran vuodesta 1880. Hallitusten välinen ilmastopaneeli (IPCC) on arvioinut, että ilman merkittäviä päästövähennyksiä, maapallon keskilämpötila voi nousta tämän vuosisadan loppuun mennessä 1,1-6,4 astetta. Yli kahden asteen nousu tarkoittaisi vakavia riskejä ekosysteemeiden ja ihmisten kykyyn sopeutua muutokseen.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat arvaamattomia ja vaikeasti ennustettavia. Jo nykyinen yhden asteen nousu on muokannut veden kiertokulkua, aiheuttanut sekä kuivuutta että tulvia, vähentänyt lumipeitteisyyttä ja muuttanut merivirtoja. Tulevaisuudessa vaikutukset voimistuvat entisestään ja kohdistuvat yhä enemmän ruuantuotantoon, luonnon monimuotoisuuteen sekä ihmisten elinolosuhteisiin lähinnä heikentävästi.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset kohdistuvat myös Suomeen, mutta eivät yhtä voimakkaasti kuin esimerkiksi päiväntasaajaa lähempänä oleviin maihin. Ilmastonmuutos voi parhaimmillaan pidentää kasvukautta ja mahdollistaa kasvinviljelyn yhä pohjoisempana, mutta pahimmillaan myös lisätä vieraslajien ja kasvitautien tuhoa metsissä ja maataloudessa, voimistaa sään ääri-ilmiöitä, tulvia, kuivuutta, myrskyjä ja niiden aiheuttamia tuhoja.

Ilmastonmuutoksen hillintä ja sopeutuminen

Mahdollisuudet hillitä ilmastonmuutosta riippuvat siitä, kuinka pystymme maailmanlaajuisesti vähentämään ilmakehän kasvihuonekaasujen määrää. Tällä hetkellä päästöt ovat suuremmat kuin koskaan. Ilmaston lämpenemisen pysäyttäminen kahteen asteeseen vaatii 40–70% vähennyksen kasvihuonekaasupäästöihin vuoteen 2050 mennessä vuoden 2010 tasosta, sekä päästöneutraaliuden vuoteen 2100 mennessä. Teollisuusmaille tämä tarkoittaa vielä nopeampia päästövähennyksiä, ja esimerkiksi Suomelle asetettu tavoite on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 80 % vuoteen 2050 mennessä.

Ilmastopolitiikka

Tärkeimpänä ilmastopolitiikan tavoitteiden määrittäjänä toimii YK:n ilmastosopimus sekä sitä täydentävä Kioton pöytäkirja, jotka koostuvat päätöksistä ja toimista, joilla globaalit kasvihuonekaasupäästöt rajoitettaisiin turvalliselle tasolle. Suomen ilmastopolitiikkaan vaikuttaa myös Euroopan unionin ilmastopolitiikka, joka sisältää päästövähennystavoitteiden lisäksi mm. päästövähennysmekanismeja, kuten päästökauppadirektiivin ja kansallista taakanjakoa koskevan päätöksen. Suomen päästövähennystavoitteet määräytyvät pitkälle EU:n lainsäädännön ja YK:n puitesopimusten kautta. Kansallisia toimintasuunnitelmia käsitellään kansallisessa ilmasto- ja energiastrategiassa sekä ilmastolaissa.


Lähteet

Tulosta Sähköposti Facebook Twitter Google+ Lisää
Sivu päivitetty: 24.8.2017