Toimintopainikkeet

Ravinteiden käyttö ja maan kasvukunnon hoito

Kierrätys tai ravinteiden käytölle asetetut rajat eivät ratkaise vesien tilaa. Ratkaisevaa on, miten ravinteita käytetään ja maan kasvukuntoa hoidetaan.

1. Kasvit ottavat ravinteet maanesteestä ioneina, jotka vapautuvat orgaanisista ja epäorgaanisista lähteistä. Kasville välttämättömiä ravinteita on 16 eri alkuainetta, jotka eivät ole korvattavissa esimerkiksi toisella ravinteella. Ravinteiden käyttö määräytyy heikoimman kasvutekijän mukaan (minimitekijän laki).

2. Juuret eivät tunnista, mistä lähteestä ravinneioni on peräisin. Juuret tarvitsevat eri ravinteita oikeassa suhteessa aktiivisen kasvun aikaan. Oikea ajoitus ja tasapuolinen ravinteiden saanti ovat a ja o kasvinravitsemuksessa. Esimerkiksi fosforin niukkuus vähentää myös typen ottoa ja lisää siten typen huuhtoutumisriskiä.  

3. Ravinteiden otto vaatii juurihengitystä eli juurilla tulee olla happea käytettävissä. Jotta maassa olisi ilmaa, tulee maan rakennetta hoitaa: liiallisen muokkauksen ja tiivistämisen välttäminen, riittävä ojitus, maan multavuudesta huolehtiminen sekä sopiva maan happamuus (kalkitus). Esimerkiksi märissä oloissa kasvi tarvitsee normaalia enemmän fosforia, samoin kylmissä oloissa. 

4. Resurssitehokkuuden ja vesien suojelun kannalta on oleellista saada ravinteet perille kasviin aktiivisen kasvun aikana ja turvata ravinteiden säilyminen maassa muuna aikana. Tämä tarkoittaa mm. eroosion torjuntaa, sillä niukkaliukoiset ravinteet voivat päätyä vesistöön eroosiossa. Liukoisten ravinteiden huuhtoutumisriskiä voi vähentää mm. kerääjäkasveja viljelemällä.

5. Mitä enemmän maassa on ravinteita sitä helpommin siitä vapautuu ravinteita huuhtoutuvaan muotoon. Maan ravinnevarantojen vapautuminen ei ole lineaarista kuten monet huuhtoutumismallit olettavat. Tämä on johtanut maassamme peltojen ravinnetilan tarpeettomaan köyhdyttämiseen. 

6. Orgaanisia ravinnelähteitä ja ravinteiden vapautumista niistä on haasteellisempaa hallita kuin helppoliukoisten epäorgaanisten, koska vapautuminen on enemmän riippuvaista maan mikrobiologiasta.

7. Kierrätysravinteiden on oltava vapaita haitta-aineista. Puhdas maaperä on Suomen valtti, jota emme saa kierrätyksen nimissä menettää. 

8. Kaikkien ravinnelähteistä, myös kierrätysravinteista, peräisin olevien ravinteiden tulee olla kasveille käyttökelpoisessa muodossa ja lannoitteiden sopia moderniin lannoitusteknologiaan

9. Lannoittamisen tehokkuudessa oleellista on lannoitteen oikea määrä, ajoitus, paikka (sijoituslannoitus), jotka kaikki vaativat tarkkaa maaperän ravinteisuuden ja sadon seurantaa sekä monipuolisten viljelymenetelmien soveltamista. 

10. Käytettävien ravinnemäärien tulee perustua ravinnetaelaskelmiin siten, että maa säilyy tuottavana. Esimerkiksi fosforin on pysyttävä viljavuusluokassa  tyydyttävä - hyvä. 

Lisätietoja: Liisa Pietola

Tulosta Sähköposti Facebook Twitter Google+ Lisää
Sivu päivitetty: 20.7.2017