Toimintopainikkeet

Lannan käytön tehostaminen

Lannan käyttö kasvien ravinnelähteenä vaatii erityistä tarkkuutta, jotta kasvit pystyvät hyödyntämään sen sisältämät ravinteet (erit. fosfori ja typpi) sadontuotantoon mahdollisimman hyvin. Tällöin riski ravinteiden päätymiseen vesistöihin jää vähäiseksi. 

Kaikki lannan ravinteet eivät heti käyttökelpoisia

Vaikka lannan ravinnepitoisuus mitataan ja sen levitysmäärä perustuu kasvien ravinnetarpeeseen ja maan ominaisuuksiin, osa ravinteista jää helposti hyödyntämättä. Osa lannan typestä ja fosforista on eloperäisessä muodossa eli kiinni hajoavassa kasvikuidussa. Jotta juuret voivat ottaa typen ja fosforin, maan pieneliöstön pitää ensin hajottaa lanta ja muuttaa typpi ja fosfori kasville käyttökelpoiseen muotoon. Hajotuksen nopeus riippuu maan lämpötilasta ja kosteusoloista, joita peltoviljelyssä ei voida ennakoida.

Ravinnesuhteet eivät optimaaliset

Lannassa on enemmän fosforia kuin typpeä suhteessa kasvin tarpeisiin. Eli pelkällä lannalla lannoittaminen johtaa riittämättömään typen saantiin tai fosforin ylilannoitukseen. Jotta kasvi saa ravinteensa eikä maahan kerry ylimääräistä fosforia, lannoituksen tulee perustua lannan ohella sellaisiin typen lähteisiin, joissa ei ole fosforia mukana.

Kaikki alkaa rehusta

Lannan hyötykäytön tehostaminen alkaa jo eläinten ravitsemuksen optimoinnista. Eläimille on turha antaa mm. fosforia yli tarpeen, sillä liika fosfori erittyy lantaan. Fosforin käyttökelpoisuutta yksimahaisilla voidaan lisäksi parantaa lisäämällä rehuun fosforia hajottavaa fytiiniä. 

Seuraavaksi tulee huolehtia kunnollisesta lannan varastoinnista, jonka aikana typpi ei saa haihtua ammoniakkina eivätkä ravinteet huuhtoutua. Samoin levitys tulisi ajoittua kasvukaudelle ja maan pintakerroksen alle, joko välittömästi mullaten tai erikoisvantailla sijoittaen. Myös lietteen letkulevitys kasvustoon vähentää ravinnehäviöitä hajalevitykseen verrattuna.

Tulosta Sähköposti Facebook Twitter Google+ Lisää
Sivu päivitetty: 27.9.2013