Toimintopainikkeet

Vesilaki

Yleistä vesilaista

Vesilaki (587/2011) on vesiin kohdistuvia oikeuksia ja vesien käyttöä määrittelevä laki. Vaikka vesiasioista säädetään myös useissa muissa laeissa, nimenomaan vesilain voi sanoa olevan vesiä koskevan oikeudellisen sääntelyn ydin. Vesilain tavoitteena on varmistaa vesien käytön kestävyys, ehkäistä ja vähentää vesiin kohdistuvia haittoja sekä parantaa vesien tilaa. Vesilaki koostuu sekä yleisistä että hankekohtaisista säännöksistä. Omissa luvuissaan on säädetty mm. veden ottamisesta, ojituksesta, vesivoiman hyödyntämisestä ja puutavaran uittamisesta.

Yleiset periaatteet

Vesilaissa on useita toimintaa ohjaavia yleisiä periaatteita. Yksi keskeisimmistä on velvoite haittojen ennaltaehkäisyyn ja minimointiin. Velvoite koskee kaikkia vesitaloushankkeita, eli haitattomuuteen liittyvä periaate on huomioitava riippumatta siitä, vaatiiko vesitaloushanke lupaa vai ei. Velvoitteen täyttäminen edellyttää vesitaloushankkeen toteuttamista ja vesien käyttöä sellaisella tavalla, että siitä ei aiheudu vältettävissä olevaa yleisen tai yksityisen edun loukkausta, jos hankkeen tai käytön tarkoitus voidaan saavuttaa ilman kustannusten kohtuutonta lisääntymistä kokonaiskustannuksiin ja aiheutettavaan vahingolliseen seuraukseen verrattuna.

Mikäli ennaltaehkäisystä ja minimoinnista huolimatta vesitaloushankkeesta aiheutuu edunmenetyksiä, vesilain lähtökohtana on, että ne korvataan täysimääräisesti. Vesilain korvausjärjestelmä mahdollistaa korvausten määräämisen esimerkiksi käyttöoikeuksien perustamisesta, virkistyskäyttömahdollisuuksien heikentymisestä ja vettymisvahingoista. Korvauksista voidaan joko sopia tai niitä koskevat asiat voidaan saattaa viranomaisen ratkaistavaksi.

Lisätietoja: anna-rosa.asikainen@mtk.fi, hannu.ripatti@mtk.fi



Tulosta Sähköposti Facebook Twitter Google+ Lisää
Sivu päivitetty: 12.7.2017