Toimintopainikkeet

« Blogiarkisto

Kaupungistuminen lisää maaseudun merkitystä

22.3.2017

Teiden ja liikenneverkkojen tila herättää suuria tunteita. Liikennepoliittisessa keskustelussa laineet ovat lyöneet korkealla tänä vuonna. Tämän saanut huomata etenkin ministeri Berner. Ministerin ajatukset liikenneverkon kehittämisestä ja omistajuudesta ammuttiin laajalti alas. Olo taisi olla sama, kuin moottoritiellä ajaisi isoon kuoppaan. Hyvä tarkoitus oli nopeasti päästä eteenpäin, mutta yllättävä kuoppa rikkoi koko menopelin. Valitettavasti samalla jäi vähälle keskustelu siitä, miten liikenneverkko laitetaan kuntoon. Onneksi puolueet päätyivät pian perustamaan parlamentaarisen työryhmän.

Vaikka ryhmällä on käytössään paljon aiempaa tietoa, todellinen helmi työryhmän käyttöön julkaistiin tänään. WSP:n raportin http://www.rakennusteollisuus.fi/INFRA/Ajankohtaista/tiedotteet2-kansio/2017/inframahdollistaa/ mukaan Suomen liikenneinfran kehittämisessä piilee merkittäviä talouden kasvumahdollisuuksia. Raportti tarkastelee pitkän aikavälin tavoitteita toimialoittain sekä myös kaupunki-maaseutunäkökulmasta. Selvityksessä nousee esille esimerkiksi, että Suomen on oltava saavutettavissa ja infran tulee parantaa elinkeinoelämän kilpailukykyä.

WSP:n raportti vahvistaa ajatusta, että maaseutu tulee olemaan entistä merkittävässä asemassa tulevaisuudessa. Metsäsektori, maatalous, elintarviketeollisuus ovat entistäkin tärkeämpiä, mutta rinnalle nousee myös kiertotalous. Lisäksi matkailussa on hurjia mahdollisuuksia myös maaseudulla.

Kaikki nämä toimialat tarvitsevat toimivia liikenneyhteyksiä. Selvityksessä todetaan osuvasti, että: ” Kokonaisuuden on toimittava: raaka-ainetta ja lopputuotetta ei voi asettaa vastakkain.”

Liikenneverkkoa on ajateltava kuin ihmisen verisuonistoa. Vartalosta löytyy suurempia pääverisuonia, jotka ovat kokonaisuudelle merkittäviä. Kokonaisuus ei kuitenkaan toimi ilman pienempiä hiussuonia. Metsäteollisuuden tuotteet lähtevät maailmalle muutamien satamien kautta. Tuotanto saa kuitenkin alkunsa satojen tuhansien metsänomistajien metsistä, kaikkien pienempien teiden varsilta. Aivan vastaavasti elintarviketuotannon pohja on maaseudun yksityisteiden varsilla.

Jokainen voi mieltää sen, miltä tuntuu, jos jokin osa vartalosta puutuu verenkierron ongelman takia. Puhumattakaan siitä, että raaja ajautuisi kuolioon verenkierron tukoksesta johtuen. Tämän jälkeen koko ihmisen toimintakyky heikkenee olennaisesti. Aivan sama periaate on liikenneverkossamme. Pienen puutumisen voi parantaa hoitamalla korjausvelan kuntoon. Amputoinnin jälkeen kilpailukyvyn saavuttaminen vaikeampaa.

Viime aikoina julkisuudessakin on taas keskusteltu kaupunkien ja maaseudun suhteista. Kuka elättää ja ketä. Keskustelu on kaikkiaan tarpeetonta. WSP:n raportti nostaa rohkeasti esille sen, miltä tulevaisuus näyttää:  ”Kaupunkien ja maaseudun vuorovaikutus tulee vahvistumaan. Väestön keskittyessä kaupunkeihin voidaan äkkiä vetää väärä johtopäätös, että maaseudun merkitys olisi vähenemässä. Tulevaisuudessa käy juuri päinvastoin. Kaupunkien energiatalous, uuden ajan kiertotalous ja biotalous edellyttävät maaseudun vahvaa läsnäoloa kaupunkielämässä.”

Kaupungit ja maaseutu muodostavat entistä tiiviimmän symbioosiin. Kaupungeissa voisi tulla nälkä ja kylmä jos tieverkko ei ole kunnossa. Eikä aivan vähäinen ole sekään autojen määrä, joka vaikkapa Helsingistä lähtee viikonloppuisin kohti maaseutua. Toivottavasti parlamentaarinen työryhmä löytää eväät koko maan infran kehittämiseksi.

Kommentteja: 0


Kommentoi blogia
Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.

(Voit käyttää omaa nimeä tai nimimerkkiä)
(ei tule näkyviin)

Kirjoita luku viisi numerona*

* merkityt kentät ovat pakollisia
Tulosta Sähköposti Facebook Twitter Google+ Lisää
Sivu päivitetty: 22.3.2017