MTK:n jäsen vaikuttaa paikallisesti, keskusliitto valtakunnallisesti

Maa- ja metsätalous tarvitsee tulevaisuudessakin osaavia yrittäjiä, työntekijöitä ja asiantuntijoita. Alan toimintaympäristö muuttuu nopeasti: teknologia kehittyy, ilmasto- ja ympäristökysymykset korostuvat, tilojen johtaminen vaatii yhä laajempaa osaamista ja huoltovarmuuden merkitys on kasvanut.

Siksi koulutus ei ole vain oppilaitosten asia. Se on koko alan tulevaisuuskysymys. Koulutuksen kautta ratkaistaan, millaista osaamista alalle syntyy, kuinka hyvin nuoret tuntevat maa- ja metsätalouden mahdollisuudet ja löytyykö eri puolille Suomea tekijöitä myös tulevina vuosina.

Edunvalvontaa kahdella tasolla

MTK edunvalvontatyö koulutusjärjestelmässä jakautuu kahdelle tasolle. Kansallisella tasolla MTK keskusliitto toimii järjestön äänenä lainsäädäntövalmistelussa, tutkintorakenteiden uudistamisessa, opetus- ja kulttuuriministeriön budjettineuvotteluissa ja hallitusohjelmavaikuttamisessa. Toimihenkilöt edustavat jäsenistöä lausuntokierroksilla, kuulemisissa ja poliittisissa neuvotteluissa.

Yksittäisen jäsenen merkitys korostuu paikallisella ja alueellisella tasolla. Juuri siellä tehdään päätöksiä, jotka vaikuttavat lähimpään oppilaitokseen, paikalliseen opetustarjontaan ja alueellisen ammattioppilaitoksen toimintaan. Kuntalainen, luottamushenkilö tai oppilaitosyhteistyöhön osallistuva tilan isäntä tai emäntä voi olla vaikuttaja, jonka työtä ei voi korvata valtakunnallisilla toimenpiteillä.

Maa- ja metsätalous on laaja kokonaisuus, joka ulottuu ruoantuotannosta metsätalouteen, puutarha-alaan, kalatalouteen, porotalouteen ja monialaiseen maaseutuyrittäjyyteen.

Maa- ja metsätalousala on huomattavasti laajempi kokonaisuus kuin arjessa usein ymmärretään. MTK jäsenistö edustaa Suomen ruokaketjun ja metsäsektorin perustaa sekä kansallisen huoltovarmuuden ydintä. Alan monimuotoisuus on tärkeä viesti, jota tulee toistaa päättäjille, virkamiehille ja kaikille, joille ala ei ole käytännön tasolla tuttu.

Maa- ja metsätalousala kattaa muun muassa:

• Kasvintuotannon: vilja, öljykasvit, peruna, sokerijuurikas, vihannekset, marjat ja hedelmät.
• Kotieläintalouden: lypsykarja, naudanliha, sianliha, siipikarja, lampaat, vuohet ja hevoset.
• Puutarhatalouden: avomaaviljely, kasvihuonetuotanto, taimistoala ja viherrakentaminen.
• Metsätalouden: metsänhoito, puunkorjuu, metsäsuunnittelu, energiapuu ja metsäomaisuuden hallinta.
• Kalatalouden: ammattikalastus, kalanviljely ja vesiviljely
• Porotalouden ja luontaiselinkeinot.
• Maaseutuyrittäjyyden: maatilamatkailu, luomutuotanto, suoramyynti, bioenergia ja monialaiset tilat.

Jokaisella näistä aloista on omat osaamistarpeensa, tuotantoympäristönsä ja koulutuspolkunsa. Yhteistä on uusiutuviin luonnonvaroihin perustuva tuotanto, jossa tarvitaan sekä biologista osaamista että liiketoimintaosaamista. Tämä kokonaisuus on suomalaisen ruokaturvan, metsäteollisuuden raaka-ainehuollon ja maaseudun elinvoiman perusta.

Maa- ja metsätalousalan koulutus on opiskelijamääriltään pieni osa koulutusjärjestelmää, mutta sen varassa ovat ruokaturva, metsien kestävä käyttö, huoltovarmuus ja maaseudun elinvoima.

Maa- ja metsätalousalan koulutus on määrällisesti pieni osa suomalaista koulutusjärjestelmää. Se ei kuitenkaan kerro alan merkityksestä. Suhteellisen pienen kouluttajajoukon varaan nojaavat suomalainen ruokaketju, metsäteollisuus ja luonnonvarojen kestävä käyttö. Siksi koulutuksen laatu, riittävyys ja alueellinen saavutettavuus ovat strategisesti tärkeitä kysymyksiä.

Ammatillinen koulutus

Ammatillisessa koulutuksessa opiskeli vuonna 2024 noin 353 000 opiskelijaa. Luonnonvara- ja ympäristöalan opiskelijoita oli noin 10 000–12 000 eli 3–4 prosenttia kaikista opiskelijoista. Maa- ja metsätalousalan koulutusta tarjoaa noin 30 ammattioppilaitosta eri puolilla Suomea.

Ammatillisen koulutuksen opiskelijamäärä on kasvanut viime vuosina, mutta maa- ja metsätalousalan on huolehdittava siitä, ettei sen osuus pienene kilpailun kiristyessä opiskelijoista ja resursseista.

Ammattikorkeakoulutus

Ammattikorkeakouluissa opiskeli vuonna 2023 yhteensä noin 170 800 opiskelijaa. Luonnonvara-alan koulutus, josta valmistuu muun muassa agrologeja, hortonomeja ja metsätalousinsinöörejä, kattaa noin 4–5 prosenttia opiskelijoista. Alan koulutusta tarjoaa yhdeksän ammattikorkeakoulua eri puolilla Suomea.

Yliopistokoulutus

Maa- ja metsätaloustieteitä voi opiskella Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa sekä Itä-Suomen yliopiston metsätieteiden yksikössä. Helsingin yliopiston tiedekunnassa oli vuonna 2024 noin 2 600 opiskelijaa.

Alan opiskelijoiden osuus yliopistojen kokonaisopiskelijamäärästä on pieni, mutta merkitys yhteiskunnalle on suuri. Koulutus tuottaa tutkimusta, asiantuntijoita ja osaamista, joita tarvitaan muun muassa ruokajärjestelmän, metsätalouden, huoltovarmuuden ja päätöksenteon kehittämisessä.

Alan eläkepoistuma, muuttuvat osaamistarpeet ja pienenevät ikäluokat lisäävät painetta varmistaa, että maa- ja metsätalousalan koulutus säilyy laadukkaana, vetovoimaisena ja alueellisesti saavutettavana.

Opetushallituksen ennakointitietojen mukaan maa- ja metsätalousalalla on tulevan kymmenen vuoden aikana yksi suurimmista suhteellisista eläkepoistumista kaikista aloista. Vuoteen 2028 mennessä arviolta viidennes luonnonvara-alan työvoimasta poistuu eläkkeelle. Luonnonvara-ala on nimetty Opetushallituksen kohtaantotarkasteluissa alitarjonta-alaksi, jolla avautuviin työpaikkoihin ei riitä koulutettua työvoimaa nykyisillä koulutusmäärillä.

Opetushallituksen pitkän aikavälin ennakointiraportissa vuosille 2019–2040 todetaan lisäksi, että maa- ja metsätalousala tarvitsee lisää koulutusta kaikilla koulutusasteilla. Tähän vaikuttavat eläköitymisen lisäksi alan kasvavat asiantuntijatarpeet: ilmastoviisas maatalous, metsien hiilensidontaan liittyvä osaaminen, digitalisaatio sekä EU-sääntelyn edellyttämä dokumentointi- ja raportointiosaaminen vaativat entistä korkeammin koulutettuja ammattilaisia.

Ikäluokkien pieneneminen haastaa koko koulutusjärjestelmää

Suomessa peruskoulussa olevien lasten määrä vähenee noin 80 000 henkilöllä vuoteen 2030 mennessä. Kyse on peruskoulun historian suurimmasta oppilasmäärän supistumisesta, joka johtuu 2010-luvun laskeneesta syntyvyydestä. Voimakkain supistuminen ajoittuu vuosille 2024–2027. Vuonna 2030 alakouluikäisiä on arviolta 62 300 vähemmän kuin nyt.

Pienenevät ikäluokat lisäävät kilpailua opiskelijoista eri koulutusalojen välillä. Maa- ja metsätalousalan on oltava näkyvä, houkutteleva ja hyvin tunnettu jo peruskouluikäisten lasten ja nuorten silmissä, jotta se pystyy houkuttelemaan riittävästi uusia opiskelijoita. Siksi alakouluyhteistyö ja nuorten tietoisuuden lisääminen eivät ole vain kasvatuksellinen kysymys, vaan alan työvoimahuollon perusta.

Kunnilla on suuri rooli varhaiskasvatuksessa, perusopetuksessa, koulutusverkossa ja paikallisissa painotuksissa. Kuntapäättäjät vaikuttavat siihen, miten ruoka, metsä, luonto ja yrittäjyys näkyvät lasten ja nuorten arjessa.

Kuntia voidaan kutsua sivistyskunniksi, sillä sivistystoimi on niiden suurin toimiala. Varhaiskasvatus sekä esi- ja perusopetus kattavat kuntien budjetista lähes puolet, ja ammatillisen koulutuksen osuus on noin 12 prosenttia.

Paikallisella päätöksenteolla on suuri merkitys siihen, miten kuntien sivistystoimea kehitetään. Kuntapäättäjät määrittävät paikalliset tavoitteet ja suuntaviivat esimerkiksi sivistysstrategian, taloudellisten resurssien ja oppilaitosverkon kautta.

Väestön kehitys on yksi merkittävimmistä haasteista, joita kuntapäättäjät joutuvat ratkomaan koulutuksen näkökulmasta. Eri kunnat kohtaavat erilaisia haasteita koulutuksen järjestäjinä.

Väestöä menettävissä kunnissa haasteita ovat esimerkiksi:

• oppilasmäärien lasku
• koulujen yhdistäminen ja palveluverkon keskittäminen
• pitkät koulumatkat
• pätevien opettajien saatavuus.

Maantieteellisesti haastavilla alueilla:

• pitkät välimatkat, saaristo ja vesistöalueet
• laajat alueet ja pieni väestöpohja.

Kasvukeskuksissa:

• oppilasmäärien kasvu ja monikulttuuristuminen
• tilatarpeet sekä henkilöstön lisätarve
• pula kelpoisista opettajista.

Peruskoululaisten määrä vähenee Suomessa noin 80 000 henkilöllä vuoteen 2030 mennessä. Kyse on peruskoulun historian suurimmasta oppilasmäärän supistumisesta, joka johtuu pääosin 2010-luvulla laskeneesta syntyvyydestä. Voimakkain supistuminen ajoittuu vuosille 2024–2027. Vuonna 2030 alakouluikäisiä on arviolta 62 300 vähemmän kuin nykyisin. Yläkouluikäisten määrän väheneminen alkaa 2020-luvun puolivälissä.

Vaikka harvaan asutuilla alueilla koululaisten määrä vähenee, perusopetusta tarvitaan myös tulevaisuudessa kaikilla etäisyysvyöhykkeillä. Nykyisen kouluverkon perusteella vuonna 2030 yli viiden kilometrin päässä koulusta asuu arviolta yli 48 000 lasta.

Kuntapäättäjät ratkaisevat muun muassa:

• koulujen sijainnit, opetustunnit, opetusryhmien muodostamisen ja henkilöstörakenteen
• palveluverkkopäätökset sekä koulujen perustamiset ja lakkauttamiset
• opetusryhmien koon, jolla on merkittävä vaikutus kustannuksiin.

Perusopetuksen paikallinen opetussuunnitelma määrittää, miten valtakunnalliset tavoitteet toteutuvat käytännössä. MTK jäsenet ja paikallisyhdistykset voivat vaikuttaa siihen, että ruoantuotanto, metsät, luonto ja paikallinen yrittäjyys näkyvät opetuksessa.

Miten MTK jäsen voi vaikuttaa perusopetuksen paikalliseen opetussuunnitelmaan?

Perusopetuksen sisällöstä ja tavoitteista määrätään valtakunnallisissa opetussuunnitelman perusteissa, jotka laatii Opetushallitus. Voimassa olevat perusopetuksen perusteet ovat vuodelta 2014, ja niitä on täydennetty useita kertoja.

Valtakunnallisten perusteiden pohjalta kunnat ja muut koulutuksen järjestäjät laativat omat paikalliset opetussuunnitelmansa. Perusopetuksen opetussuunnitelma (OPS) ohjaa sitä, mitä ja miten lapsille ja nuorille opetetaan. Se vaikuttaa myös siihen, millainen ymmärrys oppilaille syntyy ruoantuotannosta, metsistä, luonnosta, yrittäjyydestä ja maaseudusta.

Vaikka opetuksen valtakunnalliset tavoitteet määritellään keskitetysti, paikallisesti laadittava opetussuunnitelma tarjoaa todellisia mahdollisuuksia vaikuttaa sisältöihin ja painotuksiin. Juuri tässä vaiheessa MTK jäsenillä ja paikallisyhdistyksillä on mahdollisuus vaikuttaa.

Paikallisessa opetussuunnitelmassa päätetään muun muassa:

• opetuksen arvojen ja tavoitteiden paikallisista painotuksista
• tuntijaosta ja opetuksen järjestelyistä
• oppiaineita yhdistävistä teemoista ja oppimiskokonaisuuksista
• kodin ja koulun yhteistyöstä
• oppilaanohjauksen, tuen ja arvioinnin käytännöistä
• paikallisten erityispiirteiden huomioimisesta opetuksessa

Paikallisessa opetussuunnitelmassa voidaan tarkentaa valtakunnallisia tavoitteita alueen tarpeiden ja vahvuuksien pohjalta. Tämä tarjoaa mahdollisuuden tuoda opetukseen esimerkiksi ruoantuotantoa, metsätaloutta, luonnon monimuotoisuutta, huoltovarmuutta ja paikallista yrittäjyyttä.

​
 

Opetussuunnitelmatyö ei ole kertaluonteinen prosessi, vaan OPSia päivitetään ja täsmennetään säännöllisesti. Kunnat tiedottavat työstä esimerkiksi verkkosivuillaan, sivistyslautakuntien esityslistoissa ja koulujen kautta. MTK jäsenen tai paikallisyhdistyksen kannattaa seurata aktiivisesti, milloin opetussuunnitelmaa valmistellaan tai uudistetaan.

Keskeinen vaikuttamiskeino on osallistuminen kuulemisiin ja lausuntokierroksille. Kun OPS-luonnos asetetaan kommentoitavaksi, yksittäinen jäsen, paikallisyhdistys tai useamman toimijan ryhmä voi antaa kirjallisen lausunnon. Lausunnossa voidaan esittää konkreettisia ehdotuksia esimerkiksi maa- ja metsätalouden tuntemuksen, ruoan alkuperän, huoltovarmuuden, luonnon monimuotoisuuden tai paikallisen yrittäjyyden huomioimiseksi opetuksessa.

Paikallisen opetussuunnitelman hyväksyminen kuuluu luottamushenkilöille. Sivistyslautakunnat, kasvatus- ja opetuslautakunnat sekä kunnanvaltuusto ovat keskeisiä päätöksentekijöitä. MTK jäsen voi vaikuttaa toimimalla itse luottamustehtävissä tai käymällä keskustelua päättäjien kanssa.

Vaikuttaminen ei rajoitu asiakirjoihin. Opetussuunnitelma toteutuu koulujen arjessa, joten yhteistyö opettajien ja koulujen kanssa on tärkeää. Maatila- ja yritysvierailut, asiantuntijavierailut kouluissa sekä paikallisiin teemoihin liittyvät oppimiskokonaisuudet tuovat opetussuunnitelman tavoitteet käytäntöön. Toimivasta yhteistyöstä voi parhaimmillaan tulla pysyvä osa paikallista opetusta.

Myös MTK verkosto tarjoaa tukea vaikuttamistyöhön. Paikallisyhdistykset voivat toimia yhteisenä äänenä kunnissa, ja alueelliset liitot tukevat jäseniä opetukseen liittyvässä edunvalvonnassa.

Paikalliseen opetussuunnitelmaan kirjatut painotukset vaikuttavat opetukseen vuosiksi eteenpäin. Ne muovaavat lasten ja nuorten käsityksiä maaseudusta, ruoantuotannosta ja luonnon merkityksestä sekä tukevat alueellista elinvoimaa. Siksi OPS-työhön osallistuminen on pitkäjänteistä tulevaisuusvaikuttamista.

Mitä sinä voit tehdä? Paikallinen OPS-vaikuttaminen

1. Selvitä kunnan verkkosivuilta tai MTK paikallisyhdistykseltä, onko OPS-uudistus käynnissä tai tulossa.
2. Anna kirjallinen lausunto OPS-luonnokseen ja ehdota, että ruoantuotanto, metsät, luonto ja paikallinen yrittäjyys näkyvät opetuksessa.
3. Ota yhteyttä sivistyslautakunnan jäseniin ennen päätöksentekoa.
4. Harkitse hakeutumista sivistyslautakuntaan, kouluneuvostoon tai kunnanvaltuustoon.
5. Tee vaikuttamistyötä yhdessä paikallisyhdistyksen kanssa.

Kouluvierailut, maatilaretket, metsäretket ja paikalliset oppimiskokonaisuudet auttavat lapsia ymmärtämään, mistä ruoka tulee, miten metsiä hoidetaan ja millaista yrittäjyyttä maaseudulla on.

Alakoulu on tärkeä vaihe, jossa lasten käsitykset ruoasta, luonnosta, maaseudusta ja yrittäjyydestä alkavat muotoutua. MTK jäsenillä on ainutlaatuinen mahdollisuus tuoda koulujen arkeen aitoa, paikallista ja kokemuksellista tietoa. Yhteistyö alakoulujen kanssa tukee opetussuunnitelman tavoitteita ja vahvistaa lasten ymmärrystä siitä, mistä ruoka tulee ja miten luontoa käytetään kestävästi.

MTK tarjoaa koululaissivuillaan valmiita sisältöjä ja ideoita, joita jäsenet voivat hyödyntää koulujen kanssa tehtävässä yhteistyössä. Niiden pohjalta yhteistyötä voi rakentaa matalalla kynnyksellä.

Yhteistyö alkaa usein yhteydenotosta paikalliseen kouluun. Opettajat ja rehtorit vastaavat opetuksen suunnittelusta, mutta he arvostavat ulkopuolista asiantuntemusta, joka tukee opetussuunnitelmaa. MTK jäsen voi tarjoutua mukaan opetukseen esimerkiksi kertomalla omasta työstään, elinkeinostaan tai arjestaan maatilalla tai metsässä. Kun yhteistyöehdotus liitetään opetuksen tavoitteisiin, se on koululle helppo ottaa vastaan.

MTK koululaissivujen sisältöjä voidaan käyttää yhteistyön pohjana. Sivuilta löytyy tietoa ruoantuotannosta, metsistä, maaseudusta ja luonnonvaroista lapsille sopivassa muodossa. Jäsen voi ehdottaa opettajalle, että materiaaleja täydennetään paikallisilla esimerkeillä tai käytännön kokemuksilla. Näin oppilaat saavat yhdistettyä oppikirjatiedon todelliseen elämään.

Yhteistyö voi tarkoittaa vierailua koulussa, maatila- tai metsäretkeä tai pidempikestoista oppimiskokonaisuutta lukuvuoden aikana. Tärkeää on, että toiminta on ikätasolle sopivaa, turvallista ja opetussuunnitelmaa tukevaa.

Yhteistyö tukee myös paikallista opetussuunnitelmaa. Kun koulut tekevät yhteistyötä MTK jäsenten kanssa, syntyy toimintamalleja, jotka voidaan kirjata osaksi koulun ja kunnan opetussuunnitelmaa. Tämä vahvistaa maaseudun, ruoantuotannon ja luonnon merkityksen näkyvyyttä opetuksessa pitkällä aikavälillä.

MTK paikallisyhdistykset voivat toimia yhteistyön kokoajina ja tukijoina. Yhdistys voi koota kouluyhteistyöstä kiinnostuneet jäsenet yhteen ja olla yhteydessä kouluihin yhteisenä toimijana. Yhdistyksen kautta toimiminen helpottaa koulujen työtä ja tekee yhteistyöstä pitkäjänteisempää. Alueelliset MTK-liitot tukevat tarvittaessa toimintaa ja auttavat hyvien käytäntöjen jakamisessa.

Alakouluyhteistyö ei ole vain yksittäisiä vierailuja, vaan osa laajempaa vaikuttamista. Kun lapset oppivat jo varhain ymmärtämään ruoan alkuperää, luonnon merkitystä ja yrittäjyyttä, syntyy pohja vastuullisille valinnoille tulevaisuudessa. MTK jäsenen osallistuminen kouluyhteistyöhön on samalla vaikuttamista asenteisiin, tietoon ja yhteiskunnalliseen ymmärrykseen.

Mitä sinä voit tehdä? Alakouluyhteistyö

1. Ota yhteyttä lähimmän koulun rehtoriin ennen lukuvuoden alkua elokuussa. Tarjoa maatilavierailua tai asiantuntijakäyntiä luokkaan. Kynnys on matala, kun tarjous on konkreettinen ja opetussuunnitelmaan linkitetty. MTK Keskusliitto maksaa bussikuljetukset maatiloille.
2. Hyödynnä MTK koululaissivujen materiaaleja yhteistyön pohjana. Ehdota opettajalle, miten paikallinen tieto täydentää materiaaleja käytännön esimerkein.
3. Pyydä, että toimiva yhteistyö kirjataan koulun vuosisuunnitelmaan tai paikalliseen opetussuunnitelmaan pysyväksi käytännöksi.
4. Kokoa paikallisyhdistyksen kautta kiinnostuneet jäsenet yhteen. Yhteinen kouluyhteistyötiimi on pitkäjänteisempi kuin yksittäisen tilan panos.

Koska oppimateriaaleja ei ennakkotarkasteta, kouluyhteistyö on tärkeä tapa tarjota opettajille ja oppilaille ajantasaista, tasapainoista ja kokemukseen perustuvaa tietoa maa- ja metsätaloudesta.

Suomessa oppikirjoja ja oppimateriaaleja ei ennakkotarkasteta viranomaisten toimesta. Opettajat ja koulut valitsevat käyttämänsä materiaalit opetussuunnitelman perusteiden pohjalta. Siksi opetuksessa käytettävän tiedon laatu, ajantasaisuus ja monipuolisuus riippuvat pitkälti lähteistä, joita opettajilla on käytössään.

Koululaisyhteistyö tuo opetukseen todellista, paikallista ja kokemukseen perustuvaa sisältöä, joka täydentää oppikirjoja. MTK jäsenten asiantuntemus ruoantuotannosta, metsistä, luonnonvaroista ja yrittäjyydestä auttaa varmistamaan, että oppilaat saavat tasapainoisen ja todenmukaisen kuvan arjen elinkeinoista ja luonnon käytöstä.

Kouluyhteistyö on tärkeä keino varmistaa, että oppimateriaaleihin liittyvä tieto ei jää yksipuoliseksi, vaan rakentuu todelliseen elämään kytkeytyväksi ja ymmärrettäväksi kokonaisuudeksi.

Maa- ja metsätalouden ammatillinen koulutus perustuu käytännön oppimisympäristöihin, kuten opetusmaatiloihin, -metsiin, -puutarhoihin ja -talleihin. Alan erityisluonne on tehtävä näkyväksi päättäjille ja koulutuksen järjestäjille.

Ammatillinen tutkintojärjestelmä Suomessa

Suomen ammatillinen tutkintojärjestelmä on osa kansallista koulutusjärjestelmää, ja sitä ohjaa laki ammatillisesta koulutuksesta (531/2017). Järjestelmän tavoitteena on vastata työ- ja elinkeinoelämän muuttuviin osaamistarpeisiin, edistää työllisyyttä ja yrittäjyyttä sekä tukea elinikäistä oppimista ja ammatillista kasvua.

Tutkintorakenne

Ammatillinen tutkintojärjestelmä koostuu kolmesta tutkintotyypistä:

• ammatilliset perustutkinnot
• ammattitutkinnot
• erikoisammattitutkinnot.

Kaikki tutkinnot muodostuvat tutkinnon osista. Tutkinto katsotaan suoritetuksi, kun opiskelija on suorittanut tutkinnon perusteissa määritellyt pakolliset ja valinnaiset osat. Tutkinnon osia voidaan suorittaa myös erillisinä työelämän tarpeiden mukaan.

Ammatilliset perustutkinnot on tarkoitettu erityisesti työelämään siirtyville nuorille ja alanvaihtajille. Ammatti- ja erikoisammattitutkinnot painottuvat osaamisen syventämiseen, päivittämiseen ja erikoistumiseen, ja ne soveltuvat erityisesti työelämässä jo toimiville aikuisille.

Opiskelumuodot ja joustavuus

Ammatillista koulutusta voidaan järjestää oppilaitoksessa tai työpaikalla tapahtuvana koulutuksena oppisopimuksen tai koulutussopimuksen kautta.

Opiskelijan aikaisempi osaaminen tunnistetaan ja tunnustetaan, ja opintopolut rakennetaan yksilöllisesti. Järjestelmä mahdollistaa tutkintojen ja tutkinnon osien joustavan yhdistelyn elämäntilanteen ja osaamistarpeiden mukaan.

Tutkintojen ohjaus ja kehittäminen

Ammatillisen tutkintorakenteen vahvistaa opetus- ja kulttuuriministeriö, ja Opetushallitus vastaa tutkintojen perusteiden valmistelusta, uudistamisesta ja määräyksistä. Tutkintorakennetta ja tutkinnon perusteita päivitetään jatkuvasti vastaamaan työelämän ja yhteiskunnan muutoksia.

Kehittämistyö perustuu:

• ennakointitietoon ja tilastoihin
• opiskelija- ja työelämäpalautteeseen
• tutkimustietoon
• sidosryhmien ja työelämän edustajien näkemyksiin.

Työelämän rooli ja laadunvarmistus

Työelämälähtöisyys on ammatillisen tutkintojärjestelmän keskeinen periaate. Työelämätoimikuntien lakkauttaminen muuttaa työelämän osallistumisen rakenteita ammatillisessa koulutuksessa. Muutoksen jälkeen on entistä tärkeämpää, että työelämän edustajat, kuten MTK ja sen jäsenistö, pitävät aktiivisesti yhteyttä alueensa ammattioppilaitoksiin ja muihin koulutuksen järjestäjiin.

Vaikuttaminen tapahtuu yhä enemmän suorassa yhteistyössä oppilaitosten johdon, opettajien, työelämäverkostojen, neuvottelukuntien ja muiden alueellisten yhteistyörakenteiden kanssa.

Järjestelmän tavoitteena on varmistaa, että:

• tutkinnot vastaavat työelämän osaamistarpeita
• osaamisen arviointi on luotettavaa ja yhdenvertaista
• tutkintojen laatuun voidaan luottaa valtakunnallisesti

Maa- ja metsätalousala ammatillisessa koulutuksessa

Kuntien rahoitusosuus ammatillisesta koulutuksesta on noin puolet, ja toinen puoli tulee valtiolta. Maa- ja metsätalousalan ammatillista koulutusta järjestetään noin 30 ammattioppilaitoksessa eri puolilla Suomea.

Alan koulutuksen erityispiirre ovat opetusmaatilat, opetusmetsät, opetuspuutarhat ja opetustallit. Niiden ylläpito on kallista, mutta välttämätöntä käytännön taitojen oppimiselle. Vasta perustaitojen hankkimisen jälkeen opiskelija voi siirtyä työssäoppimaan maa- ja metsätalousyrityksiin.

Maa- ja metsätalousalan oppilaitoksilla on pitkät perinteet, eikä koulutusta sen luonteen vuoksi voida siirtää osaksi suuria kampuskokonaisuuksia samalla tavalla kuin monilla muilla aloilla. Tämä on tärkeä viesti päättäjille ja niille, joille alan koulutuksen erityisluonne ei ole tuttu.

Maa- ja metsätalousalan ammattilaisista tulee olemaan pula jo lähivuosina. Alan eläkepoistuma on suhteellisesti yksi suurimmista koulutusaloista. Siksi koulutuksen laadusta ja osaamisen jatkuvasta kehittämisestä on huolehdittava, jotta ala pystyy houkuttelemaan riittävästi uusia opiskelijoita.

Kuntapäättäjillä ja oppilaitosten luottamushenkilöillä on merkittävä rooli alueensa elinkeinojen koulutuksen kehittämisessä. Koulutuksen järjestäjät päättävät itse, mitä koulutusta alueella tarjotaan. Maa- ja metsätalousalan koulutus tarvitsee tuekseen päättäjiä, jotka ymmärtävät ruokaketjun, puuntuotannon ja huoltovarmuuden merkityksen suomalaiselle yhteiskunnalle.

Työelämätoimikuntien lakkauttamisen jälkeen korostuvat suora yhteys oppilaitoksiin, työssäoppimispaikat, oppisopimukset, neuvottelukunnat, lausunnot ja paikallinen yhteistyö.

Työelämän edustajien vaikuttamismahdollisuudet ammatillisessa koulutuksessa

Suomalaisessa ammatillisessa koulutuksessa työelämän edustajilla on monipuoliset mahdollisuudet osallistua koulutuksen suunnitteluun, toteuttamiseen ja kehittämiseen sekä vaikuttaa koulutuspolitiikkaan. Näin varmistetaan, että koulutus vastaa muuttuvan työelämän osaamistarpeita ja tukee elinkeinoelämän uudistumista.

Työelämä osallistuu ammatillisten tutkintojen ja koulutusten perusteiden kehittämiseen sekä valtakunnallisten ja alueellisten yhteistyörakenteiden toimintaan. Koska työelämätoimikunnat lakkautetaan, vaikutusmahdollisuuksien merkitys ei vähene, mutta painopiste siirtyy entistä vahvemmin suoraan vuoropuheluun koulutuksen järjestäjien ja alueen alan ammattioppilaitosten kanssa. Tämä edellyttää MTK, jäseniltä ja muilta työelämän toimijoilta aktiivista, jatkuvaa ja ennakoivaa yhteydenpitoa oppilaitoksiin.

Oppilaitostasolla työelämän edustajat voivat vaikuttaa koulutuksen järjestämiseen osallistumalla koulutuksen järjestäjien hallituksiin, johtokuntiin ja neuvottelukuntiin. Näissä toimielimissä työelämän näkökulmat huomioidaan koulutuksen linjauksissa, resursoinnissa ja työelämäyhteistyön rakentamisessa.

Työelämän rooli on merkittävä myös työelämässä oppimisen kautta. Työpaikat tarjoavat opiskelijoille työssäoppimis- ja oppisopimuspaikkoja, joissa osaamista hankitaan käytännön työtehtävissä. Työpaikkaohjaajat ohjaavat opiskelijoita, arvioivat oppimista ja antavat palautetta koulutuksen sisällöistä ja laadusta. Palautetta hyödynnetään koulutuksen järjestäjien laadunhallinnassa ja kehittämisessä.

Koulutuspolitiikkaan työelämä voi vaikuttaa lausuntojen ja kuulemisten kautta. Työelämäjärjestöt, kuten MTK, osallistuvat lausuntokierroksille, kun valmistellaan lainsäädäntömuutoksia, rahoitusmalleja tai tutkintorakenteen muutoksia. Työelämän ääni pääsee näin mukaan poliittiseen valmisteluun.

Työelämä osallistuu myös koulutuksen kehittämishankkeisiin ja strategisiin ohjelmiin. Esimerkiksi opetus- ja kulttuuriministeriön sekä Opetushallituksen koordinoimissa ohjelmissa työelämän edustajat voivat tuoda esiin osaamistarpeita vihreän siirtymän, digitalisaation ja jatkuvan oppimisen näkökulmasta. Osaamisen ennakointifoorumi kerää ja analysoi työelämän näkemyksiä tulevaisuuden osaamisvaatimuksista, ja tieto ohjaa koulutuksen sisältöjä ja suuntaa.

Kansallinen koulutuksen arviointikeskus Karvi hyödyntää työelämän palautetta ammatillisen koulutuksen arvioinneissaan. Työelämän edustajien näkemykset koulutuksen työelämävastaavuudesta, laadusta ja vaikuttavuudesta auttavat tunnistamaan kehittämiskohteita ja vahvistamaan koulutuksen laatua.

Maa- ja metsätalouden työelämän edustajien vaikutusmahdollisuudet ammatillisessa koulutuksessa

Maa- ja metsätalouden työelämän edustajilla on useita tapoja vaikuttaa ammatilliseen koulutukseen ja sen kehittämiseen. Näin varmistetaan, että koulutus vastaa alan tarpeita, tukee huoltovarmuutta ja tarjoaa opiskelijoille realistisen kuvan työelämästä.

1. Osallistuminen tutkintojen ja koulutusten kehittämiseen

Työelämän asiantuntijat voivat osallistua ammatillisten tutkintojen perusteiden uudistamiseen Opetushallituksen valmistelun, lausuntomenettelyjen ja oppilaitosyhteistyön kautta. Koska työelämätoimikunnat lakkautetaan, alan vaikuttamisen painopiste siirtyy entistä enemmän suoraan yhteistyöhön alueen alan ammattioppilaitosten kanssa.

Maa- ja metsätalousalalla tämä tarkoittaa, että MTK ja alan yritysten on tärkeää ylläpitää aktiivisia suhteita oppilaitoksiin, tuoda esiin osaamistarpeita, kommentoida tutkintojen sisältöjä ja osallistua käytännön koulutusratkaisujen kehittämiseen.

2. Vaikuttaminen koulutuspolitiikkaan ja rahoitusratkaisuihin

Maa- ja metsätalousalan edunvalvontajärjestöt, kuten MTK, osallistuvat koulutuspoliittiseen valmisteluun antamalla lausuntoja esimerkiksi hallituksen esityksistä, rahoitusmalleista ja koulutuksen ohjaukseen liittyvistä asetuksista. Vuoden 2024 lausuntokierroksella MTK vaikutti muun muassa siihen, että alan kiinteistökustannukset ja ruokailukulut huomioitiin tarkemmin rahoitusperusteasetuksessa. Näillä muutoksilla on suora vaikutus koulutuksen laatuun ja alueelliseen saavutettavuuteen.

3. Yhteistyö työelämässä oppimisen toteutuksessa

Maa- ja metsätalousalan yritykset ovat keskeisiä kumppaneita ammatillisessa koulutuksessa tarjoamalla opiskelijoille työssäoppimisjaksoja ja oppisopimuspaikkoja. Työnantajat eivät toimi vain koulutuksen suorituspaikkoina, vaan myös oppimisen ohjaajina ja arvioijina. He tukevat opiskelijoiden ammatillista kasvua, antavat palautetta koulutuksen sisällöistä ja osallistuvat osaamisen arviointiin.

4. Osallistuminen koulutuksen järjestäjien hallintoon ja ohjausryhmiin

Työelämän edustajat voivat osallistua koulutuksen järjestäjien hallintoelimiin, johtokuntiin ja koulutusalakohtaisiin neuvottelukuntiin. Näissä rakenteissa voidaan vaikuttaa oppilaitoksen koulutustarjontaan, kehittämislinjauksiin, resursointiin ja yhteistyön suuntaviivoihin.

5. Ennakointityö ja kehittämishankkeet

Maa- ja metsätalousalan edustajat voivat osallistua osaamistarpeiden ennakointityöhön, jota koordinoivat muun muassa Osaamisen ennakointifoorumi ja Opetushallitus. Lisäksi alan toimijat voivat osallistua kehittämishankkeisiin ja TKI-yhteistyöhön eli tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan, joissa kehitetään esimerkiksi uusia oppimisympäristöjä, digitaalista osaamista ja kestävän kehityksen koulutussisältöjä.

Mitä sinä voit tehdä? Ammatillinen koulutus

1. Ota yhteyttä alueesi maa- ja metsätalousalan ammattioppilaitokseen. Tarjoa työssäoppimispaikkaa, oppisopimuspaikkaa tai asiantuntijavierailua. Suora yhteys oppilaitokseen korvaa osaltaan lakkautettujen työelämätoimikuntien roolia.
2. Hae oppilaitoksen johtokuntaan tai neuvottelukuntaan. Niissä tehdään päätöksiä koulutustarjonnasta, resursseista ja oppilaitoksen suunnasta.
3. Muistuta kuntapäättäjiä opetusmaatilojen ja opetusmetsien erityisasemasta. Ne ovat välttämättömiä käytännön opetukselle, eikä niitä voi korvata kampusratkaisulla.
4. Osallistu lausuntokierroksille, kun ammatillisen koulutuksen tutkintojen perusteita tai rahoitusmallia uudistetaan. MTK Keskusliitto koordinoi valtakunnalliset lausunnot, mutta paikallinen kokemus vahvistaa argumentteja. Kerro näkemyksesi oman alueesi liiton kautta.

Ammattikorkeakoulut ja yliopistot kouluttavat maa- ja metsätalouden asiantuntijoita, tuottavat tutkimusta ja kehittävät ratkaisuja ruokajärjestelmän, metsätalouden, biotalouden ja huoltovarmuuden tarpeisiin.

Ammattikorkeakoulut, yliopistot ja sidosryhmien vaikuttamismahdollisuudet

1. Korkeakoulut maa- ja metsätalouden osaamisen rakentajina

Suomalainen maa- ja metsätalous sekä laajempi biotalous nojaavat vahvasti korkeakoulutettuun osaamiseen. Ammattikorkeakoulut ja yliopistot muodostavat duaalimallin, jossa koulutuksilla on erilaiset mutta toisiaan täydentävät tehtävät. Molemmilla on keskeinen rooli alkutuotannon, metsätalouden, ruokajärjestelmän, huoltovarmuuden ja kestävän luonnonvarojen käytön kehittämisessä.

Korkeakoulut eivät ainoastaan kouluta asiantuntijoita, vaan toimivat myös alueellisina kehittäjinä, tutkimus- ja innovaatiotoiminnan alustoina sekä yhteiskunnallisen keskustelun asiantuntijoina. Maa- ja metsätalouden kannalta tämä tarkoittaa suoraa vaikutusta elinkeinojen uusiutumiskykyyn, kilpailukykyyn ja hyväksyttävyyteen.

2. Ammattikorkeakoulut: työelämälähtöinen osaaminen ja alueellinen vaikuttavuus

Luonnonvara-alan ammattikorkeakoulut kouluttavat käytännönläheisiä asiantuntijoita maa- ja metsätalouden, maaseutuelinkeinojen, bio- ja elintarviketekniikan, puutarhatalouden, ympäristösuunnittelun sekä biotalouden kehittämisen tehtäviin.

Koulutusten vahvuuksia ovat:

• tiivis yhteys yrityksiin, maatiloihin ja metsäsektoriin
• opetus- ja tutkimusmaatiloihin sekä muihin kehittämisympäristöihin tukeutuva oppiminen
• soveltava tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta
• vahva alueellinen rooli elinkeinojen uudistajana.

Ammattikorkeakoulut reagoivat nopeasti työelämän muuttuviin osaamistarpeisiin. Ne ovat keskeisiä toimijoita muun muassa ilmastoviisaan maatalouden, kestävien ruokaketjujen, metsätalouden digitalisaation ja maaseutuyrittäjyyden kehittämisessä.

Ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot ja jatkuvan oppimisen koulutukset tarjoavat työelämässä oleville mahdollisuuksia syventää osaamistaan työn ohessa.

3. Yliopistot: tutkimus, järjestelmätason osaaminen ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus

Yliopistojen maa- ja metsätalousalan koulutus keskittyy tieteelliseen osaamiseen, tutkimukseen ja pitkäjänteiseen kehittämiseen. Yliopistollinen koulutus tuottaa valmiuksia:

• tutkimukseen ja asiantuntijatehtäviin
• hallintoon, politiikkavalmisteluun ja sääntelyyn
• kansainväliseen yhteistyöhön ja tiedepohjaiseen vaikuttamiseen.

Yliopistot ovat keskeisiä toimijoita esimerkiksi kestävyyssiirtymän, ruokajärjestelmän murroksen, metsäpolitiikan, ilmastoratkaisujen ja luonnonvaratalouden tutkimuksessa. Ne tuottavat tietopohjaa, jota hyödynnetään lainsäädännössä, strategioissa ja julkisessa päätöksenteossa.

Yliopistojen vahvuus on kyvyssä tarkastella maa- ja metsätaloutta osana laajempia taloudellisia, ekologisia ja yhteiskunnallisia järjestelmiä.

EU-sääntely, digitalisaatio, ilmastonmuutos, täsmäviljely, metsien hiililaskenta ja uudet markkinat muuttavat osaamistarpeita nopeasti. Siksi täydennyskoulutus, mikro-osaamiset ja työn ohessa oppiminen ovat yhä tärkeämpiä.

Jatkuva oppiminen ja korkeakoulujen välinen yhteistyö

Sekä ammattikorkeakouluissa että yliopistoissa jatkuva oppiminen on noussut keskeiseen rooliin. Maa- ja metsätalouden toimialoilla osaamistarpeet muuttuvat nopeasti ilmastonmuutoksen, digitalisaation, EU-sääntelyn ja markkinamuutosten seurauksena.

Korkeakoulujen välinen yhteistyö, kuten yhteiset opintokokonaisuudet, avoimet opinnot ja mikro-osaamiset, mahdollistaa joustavan osaamisen kehittämisen. Tämä on erityisen tärkeää yrittäjille, tilallisille ja metsänomistajille, joiden on päivitettävä osaamistaan työn ohessa.

Sidosryhmien vaikuttamismahdollisuudet korkeakoulutuksessa

Maa- ja metsätalouden sidosryhmillä, kuten MTK ja sen jäsenorganisaatioilla, on useita vaikuttamiskanavia korkeakoulutukseen.

Koulutusten kehittäminen

• osallistuminen ohjaus- ja neuvottelukuntiin
• työelämäedustajien osallistuminen opetussuunnitelmatyöhön
• palautteen antaminen osaamistarpeista ja koulutusten sisällöistä

Tutkimus- ja kehittämisyhteistyö

• yhteiset hankkeet ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen kanssa
• pilotit, kokeilut ja demonstraatiot maatiloilla ja metsäympäristöissä
• tutkimustiedon hyödyntäminen edunvalvonnassa

Yhteiskunnallinen vaikuttaminen

• tutkimukseen perustuvan tiedon nostaminen julkiseen keskusteluun
• yhteistyö korkeakoulujen kanssa kannanottojen ja selvitysten taustaksi
• asiantuntijaroolit lainsäädäntö- ja strategiaprosesseissa

Jatkuva oppiminen ja osaamisen kehittäminen

• jäsenistön osaamistarpeiden välittäminen korkeakouluille
• täydennyskoulutusten kehittäminen
• uusien koulutusmuotojen, kuten mikro-osaamisten, edistäminen

MTK rooli korkeakoulutuksen kumppanina

MTK on vahva rooli sillanrakentajana elinkeinojen ja korkeakoulujen välillä. Järjestö voi toimia:

• työelämän äänenä koulutuksen kehittämisessä
• tutkimustiedon tulkitsijana ja välittäjänä päätöksentekoon
• aloitteentekijänä uusissa koulutus- ja tutkimusavauksissa.

Tiivis ja systemaattinen yhteistyö ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen kanssa vahvistaa maa- ja metsätalouden osaamispohjaa ja tukee koko biotalousalan kestävää tulevaisuutta.

Jatkuva oppiminen maa- ja metsätalousalan mahdollisuutena

Maa- ja metsätalousalan osaamistarpeet muuttuvat nopeasti. EU ympäristö- ja ilmastosääntely, digitalisaatio, täsmäviljely, metsien hiililaskenta ja uudet markkinat edellyttävät aktiivista osaamisen päivittämistä. Tämä koskee erityisesti työelämässä olevia yrittäjiä, tilallisia ja metsänomistajia, jotka eivät voi irrottautua pitkiksi ajoiksi päätoimiseen opiskeluun.

Ammatilliset oppilaitokset tarjoavat ammatti- ja erikoisammattitutkintoja, jotka on suunniteltu erityisesti jo alalla toimiville. Ammattikorkeakoulut tarjoavat ylempiä AMK-tutkintoja ja täydennyskoulutuksia, joita voi suorittaa työn ohessa. Yliopistot kehittävät avoimia opintoja ja mikro-osaamisia, jotka mahdollistavat osaamisen päivittämisen ilman koko tutkinnon suorittamista.

MTK jäsenillä on mahdollisuus vaikuttaa siihen, millaisia jatkuvan oppimisen polkuja kehitetään. Kun oppilaitokset kuulevat suoraan yrittäjiltä, mitkä osaamiset puuttuvat tai vanhenevat nopeimmin, koulutustarjontaa voidaan suunnata käytännön tarpeisiin. Tämä on konkreettinen vaikuttamisen muoto, johon ei tarvita luottamusasemaa.

Mitä sinä voit tehdä? Korkeakouluvaikuttaminen

1. Jos alueellasi on luonnonvara-alan koulutusta tarjoava ammattikorkeakoulu tai yliopisto, selvitä sen neuvottelukunta- tai ohjausryhmärakenne. Kysy MTK alueelliselta liitolta tai oppilaitokselta, miten alan edustaja voi osallistua.
2. Tarjoa tilaasi tai metsääsi tutkimus-, kehittämis- tai innovaatiohankkeen kohteeksi. Käytännön toimintaympäristö on arvokas oppimis- ja tutkimusresurssi korkeakouluille.
3. Anna palautetta koulutusten sisällöistä ja tulevaisuuden osaamistarpeista. Tämä auttaa kehittämään opetussuunnitelmia.
4. Selvitä, tarjoaako lähin ammattikorkeakoulu tai yliopisto työn ohessa suoritettavia täydennyskoulutuksia tai mikro-osaamiskokonaisuuksia, joita voit hyödyntää oman tai työntekijöidesi osaamisen kehittämisessä.

Konkreettisia vaikuttamiskeinoja on monia:

• Vaikuta paikalliseen opetussuunnitelmaan.
• Tarjoa yhteistyötä kouluille.
• Osallistu oppilaitosten neuvottelukuntiin.
• Tarjoa työssäoppimis- ja oppisopimuspaikkoja.
• Vaikuta kuntapäättäjiin.
• Osallistu lausuntokierroksille.
• Tee yhteistyötä korkeakoulujen kanssa.
• Kerro oppilaitoksille alan osaamistarpeista.
• Hyödynnä jatkuvan oppimisen mahdollisuuksia.