Ennallistamissuunnitelma luo suunnan vuosikymmeniksi eteenpäin
Blogi – Maaseudun edunvalvonta
Ennallistamissuunnitelma luo suunnan vuosikymmeniksi eteenpäin
16.10.2026
EU:n ennallistamisasetus on yksi viime vuosien suurimmista jäsenvaltioita velvoittavista poliittisista kokonaisuuksista. Suomessa valmistellaan parhaillaan kansallista ennallistamissuunnitelmaa. Jo suunnitelman ensimmäinen versio määrittää pitkälti, miten asetuksen tavoitteita toteutetaan Suomessa aina vuoteen 2050 saakka, MTK:n juristi Vilma Holkko kirjoittaa.
Vuonna 2024 voimaan tulleen ennallistamisasetuksen tavoitteena on turvata luonnon monimuotoisuutta ja parantaa luonnon tilaa koko EU:ssa. Vaikka tavoitteet on päätetty EU-tasolla, jäsenvaltiot voivat itse valita, millä keinoilla ne toteutetaan käytännössä. Aihe on nyt hyvin ajankohtainen, sillä jäsenvaltioille asetettu kahden vuoden määräaika kansallisten ennallistamissuunnitelmien luonnosten toimittamiseen komissiolle päättyi syyskuun alussa. Suomi ei ole kuitenkaan lokakuun puoliväliin mennessä lähettänyt kansallista suunnitelmaa komissiolle.
Kansallisella suunnitelmalla on valtava merkitys. Vaikka lopullinen päätös jää tuleville hallituksille, komissiolle pian lähtevä ensimmäinen versio viitoittaa pitkälti sitä, miten asetuksen tavoitteita Suomessa toteutetaan tulevina vuosikymmeninä.
Suunnitelmaa voidaan myöhemmin päivittää, mutta nyt tehtävät ratkaisut luovat pohjan koko kansalliselle toimeenpanolle. Virheellisiä, ylimalkaisia tai väärin kohdennettuja ratkaisuja voi olla myöhemmin vaikea korjata.
Maanomistajia ei voi sivuuttaa valmistelussa
Terve ja hyvinvoiva ympäristö on jokaisen perusoikeus. Perusoikeuksiin kuuluu myös omaisuudensuoja, eikä sitä voi sivuuttaa ennallistamisasetuksen toimeenpanossa. Luonnon tilaa voidaan parantaa vain, jos maanomistajien luottamus säilyy ja käytettävät keinot ovat oikein mitoitettuja, vaikuttavia ja perusteltuja.
MTK on korostanut koko valmistelun ajan, että toimeenpanon pitää perustua vapaaehtoisuuteen. Suomessa on jo toimivia ympäristöohjelmia ja maanomistajia, jotka ovat kiinnostuneita osallistumaan. Lähihistoria osoittaa, että luonnon tilaa voidaan parantaa, kun korvaukset ovat riittäviä ja pelisäännöt selkeitä ja ennakoitavia.
Ennallistamisen lopulliset kustannukset selviävät vasta vuosien päästä. Yhden arvion mukaan ne voivat nousta Suomessa jopa 1,2 miljardiin euroon vuodessa. Siksi rajalliset resurssit on suunnattava tehokkaisiin ja jo toimiviksi todettuihin keinoihin. Tällaisia laajasti hyväksyttyjä ja kustannustehokkaita toimintamalleja ovat esimerkiksi METSO- ja Helmi-ohjelmat. Maanomistajat ovat vahvasti sitoutuneita luonnonhoitoon. Yksi vaikuttava tapa on talousmetsien luonnonhoidon tehostaminen ja kohdentaminen arvokkaille luontokohteille.
Määritelmien on oltava selkeitä
Kansallisen ennallistamissuunnitelman tärkeimmät kirjaukset koskevat luontomääritelmiä ja niiden pohjalta valittavia toimia. Suomen ei pidä sitoutua määritelmiin, joiden tietopohja on puutteellinen tai sisältö epäselvä. Muuten riskinä on, että maankäyttöön kohdistuu rajoituksia ilman varsinaisia päätöksiä ja korvauksia. Tätä kutsutaan harmaaksi suojeluksi.
Suomen on erityisen tärkeää löytää selkeä kansallinen ratkaisu boreaalisen luonnonmetsän määritelmään. Määritelmästä riippuen boreaalisten luonnonmetsien pinta-ala Suomessa voi vaihdella 62 000 hehtaarista jopa 274 000 hehtaariin.
Suomi on lykännyt ennallistamissuunnitelmansa lähettämistä komissiolle jo useilla viikoilla. Lisäajalle on varmasti ollut tarvetta. Toimeenpanon onnistumisen kannalta olennaista kuitenkin on, että suunnitelman puutteet ja vielä avoinna olevat yksityiskohdat tuodaan siinä rehellisesti esiin.
Esimerkiksi Ruotsi toteaa omassa suunnitelmassaan suoraan, ettei tietopohja ole kaikilta osin vielä riittävä yksityiskohtaisiin toimiin sitoutumiseksi. Suomella on sama mahdollisuus. Suunnitelman pitää perustua selkeään tietoon ja näkemykseen siitä, millaisia vaikutuksia ratkaisuilla on aina vuoteen 2050 saakka.
Mitä tapahtuu suunnitelman jättämisen jälkeen?
Kun Suomi on toimittanut kansallisen ennallistamissuunnitelmansa komissiolle, komissio arvioi sen ja pyytää tarvittaessa täydennyksiä. Arvioinnin tarkka sisältö ja käytännöt ovat vielä osin auki. Komission palautteen jälkeen jäsenvaltioilla on kuitenkin vain rajallisesti aikaa täydentää suunnitelmiaan. Siksi Suomen keskeisten linjausten, määritelmien ja toimeenpanon lähtökohtien on oltava selkeitä jo ennen suunnitelman lähettämistä komissiolle.
Maa- ja metsätalouden toimijoille kyse on yhdestä lähihistorian merkittävimmistä suunnitelmista. Sen ratkaisut vaikuttavat vuosikymmenten ajan siihen, miten luonnon tilaa parannetaan ja millaiset toimintaedellytykset suomalaisella maa- ja metsätaloudella, ruoantuotannolla ja teollisuudella tulevaisuudessa on.
Metsätalous, ruoantuotanto, teollisuuden kilpailukyky ja luonnon monimuotoisuuden vahvistaminen voidaan sovittaa yhteen. Se onnistuu, kun toimet valitaan niiden vaikuttavuuden perusteella, kansallinen liikkumavara hyödynnetään täysimääräisesti ja samalla pidetään huolta suomalaisen tuotannon toimintaedellytyksistä.
