Lausunto

Lausunto Suomen ennallistamissuunnitelmaluonnoksesta

26.08.2026

Ympäristöministeriö

Asia:  VN/25123/2024-YM-313 

Lausuntopyyntö Suomen ennallistamissuunnitelmaluonnoksesta 

Lausunnonantajan lausunto 

Yleiset kommentit ennallistamissuunnitelmaluonnoksesta 

MTK kiittää mahdollisuudesta lausua Suomen ennallistamissuunnitelmaluonnoksesta. MTK pitää luonnon monimuotoisuuden tilan parantamiseen tähtääviä tavoitteita tärkeinä. Tätä osoittaa myös MTK:n ja SLC:n vuonna 2024 julkaisema Luonnon monimuotoisuuden tiekartta maa- ja metsätaloudelle (https://www.mtk.fi/luonnon-monimuotoisuus), jossa järjestöt sitoutuvat edistämään luonnon monimuotoisuuden vahvistamista käytännön toimenpitein osana kannattavaa maa- ja metsätaloutta.    

MTK katsoo, että Suomessa ennallistamista voidaan edistää vaikuttavasti maanomistajien, elinkeinojen ja julkisen vallan yhteistyöllä. Lausunnolla oleva suunnitelmaluonnos vielä kuitenkaan täytä niitä edellytyksiä, joiden perusteella Suomi voi uskottavasti sitoutua sen toimeenpanoon. Suunnitelma ei muodosta riittävän täsmällistä, rahoitettua eikä oikeudellisesti ennakoitavaa toimeenpanokokonaisuutta. Keskeiset luontotyyppien määritelmät, metsäisiä luontotyyppejä koskevat pinta-alat, yksityismaihin kohdistuvien toimien oikeudellinen asema sekä rahoitus jäävät olennaisilta osin avoimiksi. Suunnitelmaa on täydennettävä ennen sen toimittamista komissiolle siten, että kansalliset joustot hyödynnetään täysimääräisesti, yksityismaiden toimet perustuvat aidosti vapaaehtoisuuteen ja täysimääräisiin korvauksiin, eikä suunnitelmasta tai siihen liittyvästä tietopohjasta muodostu välitöntä tai välillistä perustetta maan käytön rajoittamiselle.   

 

Erityisesti metsäluontotyyppien määritelmät, pinta-alatavoitteet, kohdentaminen sekä vaikutusarviot ovat monin paikoin puutteellisia tai vielä avoimia. Tämä vaikeuttaa lausunnonantajien mahdollisuuksia arvioida suunnitelman todellisia vaikutuksia ja heikentää päätöksenteon tietopohjaa. Määrittelemättä olevat luontotyyppien pinta-alat ja rajaukset ratkaisevat käytännössä ennallistettavan pinta-alan, kustannusten tason sekä vaikutukset maanomistajille ja elinkeinoille, ja MTK vaatii, että luontotyyppien määritelmät, pinta-alat ja vaikutusarviot ratkaistaan ennen suunnitelman toimittamista komissiolle. Niiden määrittelyä ei voida jättää myöhempään valmisteluun.  

 

Kansallista suunnitelmaa laadittaessa on tärkeää huomioida, että eduskunnan keväällä 2026 ilmaisema tahtotila muodostaa ennallistamissuunnitelman valmistelulle keskeisen oikeudellis-poliittisen lähtökohdan. Oikeudellinen reunaehto perustuu luonnonsuojelulain 13 a §:ään, jonka mukaan suunnitelma ei sellaisenaan vaikuta yksityisten maanomistajien oikeuksiin tai velvollisuuksiin. Tätä täydentää eduskuntakäsittelyssä ilmaistu poliittinen ohjaus, jonka mukaan kansallinen liikkumavara on hyödynnettävä täysimääräisesti, kustannusvaikutukset on minimoitava, määritelmien on oltava selkeitä ja ennakoitavia sekä toimeenpanon on perustuttava mahdollisimman laajasti vapaaehtoisiin ja kannustaviin keinoihin. Näitä linjauksia tulee pitää koko suunnitelman valmistelua, tavoitteenasettelua ja toimeenpanoa ohjaavina periaatteina.   

 

MTK korostaa, että ennallistamissuunnitelma on strateginen asiakirja, jolla ei luonnonsuojelulain mukaan ole välittömiä oikeusvaikutuksia yksityisten maanomistajien oikeuksiin tai velvollisuuksiin. Tästä huolimatta kyse ei ole tavanomaisesta suunnitteluasiakirjasta, vaan kansallisesta pitkän aikavälin toimeenpanokehikosta, joka ohjaa viranomaistoimintaa, julkisen rahoituksen kohdentamista, tiedontuotantoa, ohjelmia sekä tulevaa säädösvalmistelua vähintään vuoteen 2050 saakka. Tämän vuoksi suunnitelman tavoitteilla, määritelmillä, kartoituksilla ja tietopohjalla voi olla merkittäviä välillisiä vaikutuksia maanomistajiin, elinkeinoihin ja alueiden käyttöön. Tästä syystä suunnitelman tietopohjan, vaikutusarvioiden ja määritelmien tulee olla poikkeuksellisen huolellisesti valmisteltuja.   

 

MTK korostaa lisäksi, ettei ennallistamissuunnitelmaa, sen karttoja, tietopohjaa tai luontotyyppimääritelmiä saa käyttää välittömästi tai välillisesti lupaharkinnan, kaavoituksen, lunastusten, käyttörajoitusten tai muun viranomaispäätöksenteon perusteena ilman erillistä laissa säädettyä oikeusperustaa, asianmukaista päätöksentekoa ja täysimääräisiä korvauksia. Kyse ei ole ainoastaan valmistelun yleisestä periaatteesta, vaan eduskunnan hyväksymästä laintasoisesta rajauksesta. MTK edellyttää, että tämä rajaus kirjataan ja toimeenpannaan tavalla, joka estää ennallistamissuunnitelman tietopohjan, karttojen ja luontotyyppimääritelmien välillisen käytön kaavoituksen, lupaharkinnan tai muun viranomaistoiminnan perusteena.  

 

MTK painottaa, että vapaaehtoisuuden tulee säilyä keskeisenä lähtökohtana kansallisessa toimeenpanossa koko suunnitelmakauden ajan vuoteen 2050 asti. Myös ennallistamisasetuksen lähtökohtana on, että erityisesti yksityismailla ennallistamistavoitteita edistetään maanomistajille suunnattujen vapaaehtoisten ja houkuttelevien kannustimien avulla. Luottamus vapaaehtoisiin toimintamalleihin heikkenee nopeasti, mikäli maanomistajille syntyy epäilys siitä, että vapaaehtoiset toimet voivat myöhemmin muuttua velvoitteiksi tai johtaa uusiin käyttörajoituksiin. Tästä syystä vapaaehtoisuuden tulee näkyä johdonmukaisesti sekä suunnitelman sisällössä että sen myöhemmässä toimeenpanossa.   

 

MTK edellyttää, että vapaaehtoisuus turvataan hallituskaudet ylittävänä toimeenpanomallina koko suunnitelmakauden ajan. Pelkkä yleinen vapaaehtoisuutta koskeva linjaus ei ole riittävä näin pitkällä aikajänteellä. Yksityismailla toteutettavien toimien tulee perustua maanomistajan aloitteeseen tai nimenomaiseen suostumukseen. Sopimusten sisällön, keston, päättämisehtojen ja oikeusvaikutusten tulee olla ennakolta selviä, ja toimenpiteistä aiheutuvat kustannukset, tulonmenetykset sekä riskit tulee korvata täysimääräisesti. Maanomistajille tulee olla tarjolla sekä määräaikaisia että pysyviä sopimusvaihtoehtoja, eikä sovittuja korvauksia, rahoitusta tai sopimusehtoja tule heikentää hallitus- tai ohjelmakausien vaihtuessa. Lisäksi sopimuksilla ei tule synnyttää velvoitteita naapurikiinteistöille.   

 

Tätä taustaa vasten MTK pitää ongelmallisena sitä, että eduskunnan ja valmistelun ohjausryhmän asettamat kansalliset reunaehdot, kuten vapaaehtoisuus, omaisuudensuoja ja kansallisen liikkumavaran hyödyntäminen, on tuotu selvästi esiin lausuntopyynnön saatekirjeessä, mutta ne eivät näy yhtä selkeästi varsinaisessa suunnitelmaluonnoksessa. Lopullisen suunnitelman tulee olla tältä osin johdonmukainen ja vastata valmistelulle asetettuja reunaehtoja.   

 

MTK vaatii, että kaikki ennallistamisasetuksen mahdollistamat kansalliset joustot arvioidaan ja hyödynnetään täysimääräisesti, ellei niiden käyttämättä jättämiselle esitetä avointa ja perusteltua syytä. Luonnoksesta ei kuitenkaan riittävän selvästi käy ilmi, missä joustomahdollisuuksia aiotaan hyödyntää, missä niitä ei hyödynnetä ja millä perusteilla ratkaisut tehdään. Kansallisten valintojen perusteet tulee kuvata nykyistä läpinäkyvämmin. Tämä on tärkeää myös suunnitelman vaikutusten, kustannusten ja toteuttamiskelpoisuuden arvioinnin kannalta.   

 

MTK kiinnittää huomiota siihen, että ennallistamissuunnitelmassa esitetään useita lainsäädännön muutostarpeita. MTK ei hyväksy sitä, että ennallistamissuunnitelmassa ennakoidaan tai käytännössä ratkaistaan lainsäädäntömuutoksia ennen erillistä lainvalmistelua ja vaikutusarviointeja. Mahdolliset lainsäädäntömuutokset tulee arvioida ja valmistella erillisissä lainvalmisteluprosesseissa, joissa niiden tarpeellisuus, vaikutukset maanomistajien oikeuksiin, omaisuudensuojaan, elinkeinojen toimintaedellytyksiin sekä julkiseen talouteen arvioidaan asianmukaisesti. Ennallistamissuunnitelmassa ei tule ennakoida tai ratkaista tällaisten lainsäädäntömuutoshankkeiden lopullista tarpeellisuutta, sisältöä tai lopputuloksia. Tämä on ongelmallista myös siksi, että ennallistamissuunnitelma ei eduskunnan tekemän linjauksen mukaisesti voi toimia väylänä yksityisiä maanomistajia sitovien velvoitteiden käyttöönotolle. On huomattava, että lainsäädännön muuttaminen on vain yksi keino tehokkaaseen toiminnanohjaukseen. Ilman asianmukaista valmistelua, ei voida tietää, onko se paras keino haluttuun lopputulokseen pääsemiseksi.   

 

MTK pitää myönteisenä sitä, että suunnitelman valmistelun yhteydessä on laadittu ympäristö-, talous- ja yhteiskuntavaikutuksia koskevia arvioita. Arvioinnit tunnistavat perustellusti ennallistamisen mahdollisia hyötyjä luonnon monimuotoisuudelle, vesien tilalle, ilmastonmuutokseen sopeutumiselle sekä ihmisten hyvinvoinnille. Samalla MTK edellyttää, että vaikutusarvioita tulee täydentää erityisesti maa- ja metsätalouden, elintarviketuotannon, metsäsektorin, huoltovarmuuden, työllisyyden ja alueiden elinvoiman näkökulmista. Erityistä huomiota tulee kiinnittää eri toimenpiteiden yhteis- ja kumulatiivisiin vaikutuksiin.   

 

Nyt tehtyjen vaikutusarvioiden perusteella MTK toteaa, että ennallistamisen hyödyt ja kustannukset eivät kohdistu samoille toimijoille. Vaikka ennallistamisella voidaan pitkällä aikavälillä saavuttaa merkittäviä yhteiskunnallisia hyötyjä, eivät nämä hyödyt automaattisesti realisoidu niiden maanomistajien tai elinkeinonharjoittajien hyväksi, joiden mailla tai toiminnassa toimenpiteet toteutetaan. Myös tästä syystä korvausjärjestelmien toimivuuteen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Yhteiskunnallisten hyötyjen saavuttaminen ei poista tarvetta korvata yksittäisille maanomistajille tai elinkeinonharjoittajille aiheutuvia kustannuksia, tulonmenetyksiä tai käyttörajoituksia. Hyväksyttävyys edellyttää vapaaehtoisuutta, toimivia kannustimia sekä oikeudenmukaisia ja riittäviä korvauksia.   

 

MTK pitää yhtenä suunnitelmaluonnoksen merkittävimmistä puutteista sitä, että useille toimenpiteille ei ole osoitettu uskottavaa ja pitkäjänteistä rahoituspolkua. Toimenpiteitä esitetään enemmän kuin niiden toteuttamiseen on tällä hetkellä osoitettu rahoitusta. Luonnoksessa esitettyjen ennallistamistoimien vuosittainen kokonaisrahoitustarve on noin 1,2 miljardia euroa, kun nykyiseen rahoitustasoon nähden tunnistettu rahoitusvaje on noin 400 miljoonaa euroa vuodessa. Ilman uskottavaa rahoitusta suunnitelman toteuttamiskelpoisuus jää epävarmaksi. Suunnitelmaan ei tule sisällyttää sellaisia tavoitteita tai toimenpiteitä, joille ei ole tunnistettavissa realistista rahoituslähdettä. Rahoituksen lähteet, vastuut ja pitkäjänteisyys tulee määrittää ennen lopullisen suunnitelman hyväksymistä. Muutoin vaarana on, että tavoitteita pyritään edistämään ilman riittäviä kannustimia ja korvausjärjestelmiä, mikä heikentäisi toimeenpanon hyväksyttävyyttä ja loisi epävarmuutta maanomistajille. Varsinaisten ennallistamistoimien rahoituksen lisäksi tulee huolehtia viranomaisten, tutkimuslaitosten sekä tietojärjestelmien riittävästä resursoinnista.   

 

MTK esittää, että hyödyntääkseen ennallistamisasetuksen kansallisen liikkumavaran täysimääräisesti, Suomi ottaa mallia Ruotsin toimintatavoista. Ruotsissa ennallistamissuunnitelman valmistelua on tehty lähtökohdasta, jonka mukaan suunnitelmaluonnos toimenpiteineen ei saa mennä pidemmälle kuin ennallistamisasetus edellyttää.    

 

MTK pitää Ruotsin lähestymistapaa hyvänä esimerkkinä oikeudellisesti hyväksyttävästä kansallisen liikkumavaran hyödyntämisestä. Viranomaisten tulee etsiä EU-oikeuden sallimaa vähimmäistasoa, kun luontotyyppien ekologinen ydinsisältö säilyy habitaattimanuaalin ja luontodirektiivin mukaisena. Mikäli useampi tieteellisesti perusteltu tulkintavaihtoehto on mahdollinen, tulee kansallisissa valinnoissa huomioida myös kilpailukykyyn, kustannuksiin, hallinnolliseen toteutettavuuteen sekä maa- ja metsätalouden toimintaedellytyksiin liittyvät näkökohdat.    

 

Esimerkiksi Ruotsin ympäristönsuojeluviraston (Naturvårdsverket) yleisohje ja luontotyyppikohtaiset ohjeet muodostavat kaksitasoisen järjestelmän, jossa luontotyyppien tunnistamista ja rajaamista ohjataan johdonmukaisesti kansallisella tasolla.  Luontotyyppikohtaisissa ohjeissa esitetään habitaattimanuaalin kuvaus, ruotsalainen tulkinta, vertailu muihin jäsenmaihin, rajanveto muihin tyyppeihin, rakenteet ja toiminnot sekä tyypilliset ja luonteenomaiset lajit.  Lisäksi Ruotsissa hyödynnetään tulkintaetusijasääntöjä, joiden avulla ratkaistaan tilanteet, joissa sama kohde voisi kuulua useaan luontotyyppiin.   

 

Ruotsi käyttää manuaalia yleisenä lähtökohtana, mutta täsmentää sitä kansallisilla kynnysarvoilla, etusijasäännöillä ja maantieteellisillä rajauksilla. Tämä osoittaa, että jäsenvaltioilla on käytettävissään merkittävää tieteelliseen arviointiin perustuvaa kansallista liikkumavaraa. Samalla Ruotsi hyödyntää ennallistamisasetuksen nimenomaisia joustomahdollisuuksia. Ruotsi on esimerkiksi esittänyt 4 artiklan 2 kohdan mukaista alennettua 80 prosentin tavoitetasoa viidelle hyvin yleiselle ja laajalle levinneelle luontotyypille, joihin kuuluvat muun muassa läntinen taiga (9010*), puustoiset suot (91D0*), vaihettumissuot (7140) ja aapasuot (7310*). Sen sijaan 4 artiklan 13 kohdan mukaista heikentämättömyysvelvoitteen poikkeusmekanismia ei ehdoteta sovellettavaksi mihinkään luontotyyppiin.    

 

MTK pitää Ruotsin lähestymistapaa kiinnostavana erityisesti siksi, että kansallisten joustojen hyödyntäminen perustuu siellä ensisijaisesti asetuksen nimenomaisiin joustosäännöksiin eikä luontotyyppien määritelmien laajentamiseen tai supistamiseen. Luontotyyppien määritelmiä koskeva tarkastelu on toteutettu erillisenä prosessina, jossa lähtökohtana on ollut habitaattimanuaalin mukainen tulkinta ja sen kansallinen täsmentäminen.   

 

Ruotsin metsäselvityksessä ehdotetut viitealat perustuvat menetelmään, jossa kokonaisekologisesta tarpeesta vähennetään talousmetsän ekologinen vaikutus. Tämä olisi Suomessakin perusteltua, koska se huomioi jo talousmetsissä syntyvät luonnon monimuotoisuutta tukevat rakenteet ja prosessit sekä kohdentaa lisätoimenpiteet vain siihen ekologiseen vajaukseen, jota nykyinen metsänkäyttö ei kata.   

 

MTK pitää tärkeänä, että kansallisen ennallistamissuunnitelman valmistelussa seurataan aktiivisesti Ruotsin lopullisia ratkaisuja esimerkiksi vertailuvuoden määrittämisen sekä muiden kansallisten joustojen hyödyntämisen osalta. Erityistä huomiota tulee kiinnittää siihen, että Ruotsi on päätynyt käyttämään vertailuvuotena vuotta 2026.  Suomen tulee arvioida huolellisesti vastaavien kansallisten ratkaisujen mahdollisuudet osana ennallistamissuunnitelman jatkovalmistelua  

 

Edellä ja myöhemmin tässä lausunnossa esitettävin perustein MTK katsoo, ettei suunnitelmaa tule hyväksyä eikä toimittaa komissiolle ennen kuin seuraavat vähimmäisedellytykset täyttyvät:    

 

1. Metsäluontotyyppien määritelmät, pinta-alat, ei-hyvässä tilassa olevat alat sekä niiden vaikutukset on ratkaistu avoimesti, läpinäkyvästi ja luotettavasti.    

 

2. Kaikki ennallistamisasetuksen mahdollistamat kansalliset joustot on arvioitu, ja niiden mahdollinen käyttämättä jättäminen on perusteltu avoimesti.    

 

3. Valtioneuvosto on valmistellut monivuotisen rahoituskehyksen, joka mahdollistaa suunnitelman tavoitteiden uskottavan toimeenpanon.    

 

4. On varmistettu, että yksityismailla toteutettavat toimet perustuvat koko suunnitelmakauden ajan maanomistajien vapaaehtoisuuteen, sopimuksiin sekä täysimääräisiin korvauksiin riippumatta hallituskausien vaihtumisesta.    

 

5. On varmistettu, että suunnitelmasta, sen kartoista, tietopohjasta tai luontotyyppimääritelmistä ei aiheudu suoria tai välillisiä käyttörajoituksia ilman erillistä lainsäädäntöperustaa, asianmukaista päätöksentekoa sekä korvausjärjestelmää.    

 

6. Eduskunnalle turvataan säännöllinen seuranta- ja arviointimahdollisuus sekä mahdollisuus osallistua suunnitelman olennaisten muutosten käsittelyyn. 

 

7. Mikäli tietopohja, vaikutusarvioinnit tai rahoitus eivät ole valmiita, Suomen ei tule sitoutua sellaisiin yksityiskohtaisiin tavoitteisiin, joiden toteuttamisedellytyksiä ei vielä pystytä luotettavasti arvioimaan. 

Kommentit luontotyyppien ja lajien tilan parantamisen tavoitteisiin (artiklan 4 tavoitteisiin vastaaminen) / Materiaali: ennallistamissuunnitelman yhteenveto (luku 3) 

Suunnitelmassa esitettyjen luontotyyppitavoitteiden arviointia vaikeuttaa se, että keskeisten metsäluontotyyppien määrittelyt ja niitä koskevat pinta-alatiedot ovat edelleen puutteellisia. Erityisen ongelmallista on, ettei suunnitelmassa ole täsmennetty boreaalisten luonnonmetsien ja harjumetsien määritelmiä eikä niihin perustuvia pinta-alalaskelmia siten, että niiden vaikutuksia voitaisiin luotettavasti arvioida. Luontotyyppien määrittelyllä on ratkaiseva merkitys, sillä se vaikuttaa suoraan ennallistamisen kohdentumiseen, ennallistettavan pinta-alan laajuuteen, kustannuksiin sekä vaikutuksiin maanomistajille ja metsätaloudelle.  

 

MTK korostaa, että luontotyyppien määrittely on ennallistamissuunnitelman oikeudellisen, taloudellisen ja käytännöllisen toteutettavuuden kannalta ratkaiseva kysymys. Luontotyyppien määrittelyssä tulee noudattaa EU:n habitaattimanuaalia ja hyödyntää kansallinen liikkumavara täysimääräisesti siten, että määritelmät ovat selkeitä, ennakoitavia ja oikeusvarmuutta tukevia. EU:n luontotyyppien tulkintakäsikirja eli habitaattimanuaali ei ole oikeudellisesti sitova säädös, mutta sillä on merkittävä tieteellinen ja tulkinnallinen painoarvo. Kansallinen tulkinta voi ja sen tulee täsmentää habitaattimanuaalia Suomen boreaalisiin olosuhteisiin soveltuvaksi, mutta täsmentämisen tulee perustua dokumentoituun tieteelliseen ja ekologiseen arvioon. MTK tulee liittämään tähän lausuntoon tilaamansa Tuomas Pöystin laatiman oikeudellisen selvityksen ”EU:n luontodirektiivin luontotyyppien tulkintakäsikirjan oikeudellinen asema ja merkitys Suomen kansallisen ennallistamissuunnitelman valmistelussa”.  

 

MTK pitää välttämättömänä, että luontotyypin määritelmä, luontotyypin hyvä tila, suotuisa viiteala sekä ennallistamistarve erotetaan toisistaan. Unionin oikeudesta ei seuraa, että vain hyvässä tilassa oleva esiintymä voisi olla luontodirektiivin liitteen I mukaista luontotyyppiä. Jos luontotyypiksi tunnistamisen kriteerit asetetaan samalle tasolle kuin hyvän tilan kriteerit, vaarana on määritelmän ja tilaluokituksen sekoittuminen sekä pinta-alojen ja ennallistamistarpeiden vääristyminen.  

 

MTK vaatii, että ennen ennallistamissuunnitelman toimittamista komissiolle boreaalisten luonnonmetsien, harjumetsien ja muiden keskeisten metsäluontotyyppien määritelmät sekä niihin perustuvat pinta-alatiedot tulee täsmentää. MTK vaatii, että ennen suunnitelman hyväksymistä käynnistetään riippumaton tieteellinen arviointi, jossa tarkastellaan Natura 2000 -aineistojen, ennallistamissuunnitelmassa käytettyjen aineistojen, luontotyyppikartoitusten sekä pinta-alalaskelmien välistä johdonmukaisuutta, vertailukelpoisuutta ja mahdollisia eroavaisuuksia. Arvioinnin tavoitteena tulee olla sen varmistaminen, että samaa luontotyyppiä koskevat määritelmät, rajaukset ja pinta-alat muodostavat kansallisesti yhdenmukaisen, läpinäkyvän ja tieteellisesti perustellun kokonaisuuden.  

 

MTK korostaa, että sama luontodirektiivin liitteen I luontotyyppi ei voi saada kahta erilaista ekologista määritelmää sen perusteella, sijaitseeko kohde Natura 2000 -alueella vai sen ulkopuolella. Inventointi-, kartoitus- ja raportointimenetelmät voivat vaihdella käyttötarkoituksen mukaan, mutta luontotyypin ekologisen määritelmän ja soveltamisalan tulee säilyä yhtenäisenä. Tässä yhteydessä voidaan tarkastella esimerkiksi Ruotsin käytäntöä, jossa käytetään niin sanottua yhden hehtaarin sääntöä. Sen mukaan hehtaaria pienempiä kuvioita voidaan tietyissä tapauksissa ottaa huomioon muodollisesti suojelluilla alueilla tai erityisten abioottisten olosuhteiden yhteydessä. Kyse on kuitenkin inventointi- ja soveltamiskäytäntöjen eroista, ei siitä, että luontotyypille annettaisiin eri ekologinen määritelmä suojelualueilla ja niiden ulkopuolella. MTK edellyttää, että suunnitelmassa kuvataan läpinäkyvästi, miten Natura-aineistot, metsien inventointiaineistot ja ennallistamisen paikkatiedot muunnetaan keskenään vertailukelpoisiksi sekä miten mahdolliset aineistojen väliset erot huomioidaan pinta-ala-arvioissa ja tavoiteasetannassa.  

 

MTK huomauttaa, että vaikka suunnitelmalla ei luonnonsuojelulain 13 a §:n mukaan ole välittömiä oikeusvaikutuksia yksityisten oikeuksiin tai velvollisuuksiin, voivat siinä käytetyt luontotyyppimääritelmät ja pinta-alat vaikuttaa myöhempään rahoitukseen, ohjelmiin, lupakäytäntöihin, luontotietojärjestelmiin sekä markkinaehtoisiin käytäntöihin. Tämän vuoksi määritelmien täytyy olla tieteellisesti perusteltuja, oikeusvarmoja, selkeärajaisia ja vaikutuksiltaan arvioituja ennen kuin niitä käytetään kansallisen suunnitelman tavoitteiden pohjana.   

MTK katsoo, että nyt tehtävässä suunnitelmassa tulee komissiolle esittää metsäluontotyyppien määritelmät, pinta-alat ei-hyvässä tilassa olevista aloista sekä ennallistamistarpeesta parhaan käytettävissä olevan tiedon ja eduskunnan edellyttämien reunaehtojen puitteissa. Samaan aikaan tulee jatkaa selvitystä vaihtoehtoisista tulkinnoista avoimesti niiden pinta-ala-, kustannus-, maanomistaja- sekä ennallistamistavoitteita koskevista vaikutuksista.  

MTK edellyttää, että komission kanssa käytävien jatkokeskustelujen ja neuvottelujen tueksi perustetaan kansallinen seurantaryhmä. Seurantaryhmälle tulee antaa ajantasaiset tiedot neuvottelujen etenemisestä, komission esittämistä näkemyksistä sekä suunnitelmaan valmisteltavista muutoksista. Näin voidaan varmistaa valmistelun avoimuus, luottamus sekä eri osapuolten mahdollisuus arvioida muutosten vaikutuksia ennen niiden lopullista hyväksymistä. Seurantaryhmä tulee perustaa ennen komission kanssa käytävien sisältöneuvottelujen käynnistymistä.   

MTK katsoo, että ennallistamissuunnitelman tavoitteiden tulee perustua riittävään tietopohjaan ja luotettavaan arvioon luontotyyppien nykytilasta. Suunnitelmassa asetetut tavoitteet voivat kuitenkin osoittautua haastaviksi erityisesti niiden luontotyyppien osalta, joiden esiintymistä ja tilaa ei vielä tunneta riittävällä tarkkuudella. Käytännössä luontotyyppien tilan arviointi edellyttää ensin niiden tunnistamista ja viranomaisen suorittamaa kartoittamista maastossa, minkä jälkeen voidaan arvioida niiden tila ja mahdolliset ennallistamistarpeet. Tietopuutteiden täydentämiseen liittyvien tavoitteiden toteuttaminen edellyttää riittäviä resursseja sekä realistista arviota kartoitus- ja seurantatyön laajuudesta.   

MTK pitää perusteltuna suunnitelmassa omaksuttua lähestymistapaa, jonka mukaan neljän laajapinta-alaisimman suoluontotyypin ennallistamistavoite asetetaan asetuksen mukaista 90 prosentin tasoa alemmaksi. Ennallistamistoimien kohdentamisessa tulee ottaa huomioon käytettävissä olevien resurssien tehokas käyttö sekä saavutettavat monimuotoisuushyödyt. Luonnon monimuotoisuuden turvaamisen näkökulmasta on perusteltua kohdentaa toimia ja rahoitusta tasapainoisesti eri luontotyyppiryhmien kesken sen sijaan, että käytettävissä olevat resurssit sitoutuisivat pääosin muutamaan erittäin laajapinta-alaiseen luontotyyppiin. MTK vaatii, että myös laajapinta-alaisten metsäluontotyyppien osalta arvioidaan mahdollisuutta soveltaa samaa periaatetta kuin laajapinta-alaisiin suoluontotyyppeihin eli asettaa ennallistamistavoite asetuksen enimmäistasoa alemmalle tasolle silloin, kun tämä on perusteltua kustannustehokkuuden, resurssien riittävyyden ja saavutettavien monimuotoisuushyötyjen näkökulmasta.   

MTK tukee suunnitelmassa omaksuttua periaatetta, jonka mukaan ensimmäisellä suunnittelukaudella toimenpiteet kohdennetaan ensisijaisesti ei-hyvässä tilassa oleviin luontotyyppeihin eikä hyvässä tilassa olevien luontotyyppien pinta-aloille aseteta tässä vaiheessa erillisiä ennallistamistavoitteita. Tämä mahdollistaa resurssien kohdentamisen sinne, missä luonnon tilan parantamisella voidaan saavuttaa suurin hyöty samalla kun tietopohjaa täydennetään myöhempiä suunnitelmapäivityksiä varten.   

MTK pitää perusteltuna, että lajien elinympäristöjen tilan parantamista toteutetaan ensivaiheessa tietopohjaa vahvistamalla ja kohdentamalla toimenpiteitä sellaisiin kohteisiin, joissa lisätoimien tarve on jo tunnistettu. Myös lajikohtaisten suojelusuunnitelmien toteuttaminen on lähtökohtaisesti kannatettavaa silloin, kun toimenpiteet perustuvat tutkittuun tietoon ja niiden vaikutukset arvioidaan huolellisesti.   

MTK korostaa kuitenkin, että lajien suojeluun liittyvien toimien suunnittelussa ja toteutuksessa tulee huomioida maanomistajien oikeudet ja omaisuudensuoja. Sellaisten lajien, kuten saimaannorpan, osalta, joiden suojelutoimenpiteillä voi olla vaikutuksia alueiden käyttöön tai elinkeinotoiminnan harjoittamiseen, MTK edellyttää, että mahdolliset rajoitukset perustuvat selkeään lainsäädäntöön ja viranomaispäätöksiin sekä että niistä aiheutuvat haitat korvataan täysimääräisesti. Näin voidaan samanaikaisesti edistää luonnon monimuotoisuutta, vahvistaa suojelutoimien hyväksyttävyyttä ja turvata maanomistajien oikeusvarmuus.  

Kommentit meriekosysteemien ennallistamistavoitteisiin (artiklan 5 tavoitteisiin vastaaminen) / Materiaali: ennallistamissuunnitelman yhteenveto (luvut 2-3) 

MTK edellyttää, että meriekosysteemien ennallistamista koskevien toimien tulee olla johdonmukaisia vesienhoito- ja merenhoitosuunnitelmien kanssa. Ravinne- ja kiintoainekuormituksen vähentämistä koskevat tavoitteet sekä niitä toteuttavat toimenpiteet määritellään ensisijaisesti vesienhoidon ja merenhoidon suunnittelujärjestelmissä. Ennallistamissuunnitelman ei tule muodostaa näiden kanssa päällekkäistä ohjausjärjestelmää.  

MTK tukee sitä, että Itämeren luontotyyppien tilan parantamisessa painotetaan valuma-alueelta tulevan ravinnekuormituksen vähentämistä. Samalla on kuitenkin huomioitava, että vesien- ja merenhoidolla on useita rinnakkaisia tavoitteita, eikä toimenpiteitä voida tarkastella yksinomaan yksittäisten luontotyyppien tai lajien näkökulmasta. Toimien suunnittelussa tulee yhteensovittaa luonnon monimuotoisuuden, vesien hyvän tilan, huoltovarmuuden sekä maa- ja metsätalouden, kalatalouden ja muiden elinkeinojen tarpeet.  

MTK edellyttää, että meriympäristöä koskevat toimenpiteet perustuvat valuma-aluekohtaiseen yhteistyöhön, vapaaehtoisuuteen sekä kannustaviin ohjauskeinoihin. Toimenpiteet tulee kohdentaa tutkittuun tietoon perustuen siten, että saavutetaan mahdollisimman suuret ympäristöhyödyt kustannustehokkaasti ja samalla turvataan elinkeinojen toimintaedellytykset. 

Kaupunkiekosysteemialueiden rajauksiin liittyvät kommentit / Materiaali: ennallistamissuunnitelman yhteenveto (luku 3) 

MTK:lla ei ole kommentoitavaa kaupunkiekosysteemialueiden rajauksiin liittyen.  

Kommentit jokien ennallistamistavoitteisiin (artiklan 9 tavoitteisiin vastaaminen) / Materiaali: ennallistamissuunnitelman yhteenveto (luku 3) 

MTK tukee vaellusesteiden poistamista kohteissa, joissa esteet ovat käyttötarkoituksensa menettäneitä ja joissa toimenpiteet ovat kustannustehokkaita, vaikuttavia ja paikallisesti hyväksyttäviä. MTK edellyttää, että toimenpiteet valmistellaan ja toteutetaan yhteistyössä maanomistajien, vesialueiden omistajien ja muiden paikallisten toimijoiden kanssa. Samalla on varmistettava, että kaikki mahdolliset oikeudenmenetykset sekä toimenpiteistä aiheutuvat vahingot korvataan täysimääräisesti.  

MTK edellyttää, että ennen vaellusesteiden poistamista selvitetään kattavasti esteisiin liittyvät omistus-, käyttö- ja muut erityiset oikeudet. Suunnitelmasta ei käy ilmi, kuinka kattavasti poistettaviksi esitettyjen esteiden omistussuhteet ja niihin liittyvät oikeudet on selvitetty. Toimenpiteiden valmisteluun tulee varata riittävät resurssit omistajien ja muiden oikeudenhaltijoiden tunnistamiseen, asianosaisten kuulemiseen sekä omistus- ja käyttöoikeuksiin liittyvien kysymysten selvittämiseen ja ratkaisemiseen.  

MTK korostaa, että vaikka este olisi menettänyt alkuperäisen käyttötarkoituksensa, sillä voi edelleen olla merkittävä vaikutus alueen vedenkorkeuksiin, virtaamiin, kuivatusolosuhteisiin, infrastruktuuriin tai ympäröivien alueiden käyttömahdollisuuksiin. Esteen poistaminen voi siten aiheuttaa haittaa tai taloudellisia menetyksiä maanomistajille ja muille oikeudenhaltijoille. MTK edellyttää, että esteiden poistamisen vaikutukset tulee arvioida huolellisesti tapauskohtaisesti ennen toimenpiteisiin ryhtymistä, ja mahdolliset vahingot sekä oikeudenmenetykset tulee korvata täysimääräisesti.  

Kommentit pölyttäjäkantojen ennallistamistavoitteisiin / Materiaali: ennallistamissuunnitelman yhteenveto (luku 3) 

MTK pitää hyvänä, että suunnitelmassa tunnistetaan Suomen poikkeava tilanne suhteessa moniin muihin EU-maihin. MTK:n näkemyksen mukaan ennallistamisasetuksen toimeenpanossa tulee hyödyntää jo olemassa olevaa kansallista pölyttäjästrategiaa ja varmistaa, että tavoitteiden toteuttamisessa huomioidaan Suomen olosuhteet, olemassa olevat toimet sekä alueelliset erot pölyttäjäkantojen kehityksessä.  

Maatalousindikaattoreiden valintaan ja turvemaan määritelmään liittyvät kommentit / Materiaali: ennallistamissuunnitelman yhteenveto (luku 3) 

MTK pitää hyvänä, että Suomi hyödyntää ennallistamisasetuksen mahdollistamaa kansallista liikkumavaraa indikaattorivalinnoissa, ja pitää Suomen ratkaisua jättää indikaattori "orgaanisen hiilen määrä kivennäismaasta olevassa viljelysmaassa" tarkastelun ulkopuolelle hyvin perusteltuna.   

MTK vaatii, että Suomi hyödyntää täysimääräisesti ennallistamisasetuksen mahdollistamia kansallisia joustoja myös turvepeltojen ennallistamisessa ja vettämisessä. Erityisen tärkeää on, että aktiivisessa ruoantuotannossa oleviin turvepeltoihin kohdistuva paine minimoidaan hyödyntämällä asetuksen sallimissa rajoissa myös muita kohderyhmiä, kuten käytöstä poistuneita turvepeltoja, turvetuotantoalueita ja vajaatuottoisia ojitettuja suometsiä.   

MTK pitää välttämättömänä, että aktiivisessa ruoantuotannossa olevien turvepeltojen osalta vapaaehtoisuus säilyy koko suunnitelmakauden ajan ennallistamisasetuksen toimeenpanon lähtökohtana. MTK viittaa tältä osin lausunnon yleisissä kommenteissa esitettyihin vapaaehtoisuutta koskeviin näkemyksiin. Suunnitelmassa käytetty ilmaisu, jonka mukaan aktiivisessa ruoantuotannossa olevia turvepeltoja ei lähtökohtaisesti vetetä, jättää kuitenkin tulkinnanvaraa tulevan toimeenpanon osalta. MTK edellyttää, että vapaaehtoisuus kirjataan tältä osin yksiselitteisesti.   

MTK kiinnittää lisäksi huomiota maatalouskäytössä olevan ojitetun turvemaan määritelmään. Ottaen huomioon ennallistamisasetuksen mahdollistamat kansalliset joustot sekä tarpeen sovittaa yhteen ennallistamistavoitteet, ruoantuotanto, huoltovarmuus ja elinkeinotoiminta, 40 senttimetrin turverajauksen perusteet on kuvata nykyistä huomattavasti tarkemmin. MTK korostaa Tuomas Pöystin selvitykseen viitaten, että ennallistamisasetuksen toimeenpanoa varten käytettävän turvemaan määritelmän ei tarvitse vastata ilmastopolitiikassa tai muussa sääntelyssä käytettyjä määritelmiä, koska kyse on eri säädöksiin perustuvista tavoitteista ja käyttötarkoituksista.   

MTK kiinnittää vakavaa huomiota siihen, että Suomessa valmistelussa oleva turvepellon määritelmä vaikuttaa muita EU-jäsenmaita huomattavasti täsmällisemmältä. Vaikka tarkempi määritelmä voi tuoda hallinnollista selkeyttä, siihen voi liittyä merkittäviä vaikutuksia pellon arvoon, vakuusarvoon, vuokraukseen, investointeihin ja sukupolvenvaihdoksiin. Näiden vaikutusten arviointi on tehtävä ennen toimeenpanoa. Suomen määritelmä ei saa johtaa käytännössä muita jäsenmaita ankarampaan soveltamiseen tai tarpeettoman suureen kansalliseen velvoitelaskelmaan.   

MTK vaatii, että valmistelussa arvioidaan nykyistä kohdennetumman turvepeltojen määrittelyn mahdollisuudet. Tavoitteena tulee olla ratkaisu, joka hyödyntää paremmin ennallistamisasetuksen mahdollistamaa kansallista liikkumavaraa, vähentää vaikutuksia aktiiviseen maataloustuotantoon ja samalla mahdollistaa asetuksen tavoitteiden saavuttamisen. Tässä yhteydessä tulee arvioida vaihtoehtoista määrittelyä, jossa maatalouskäytössä olevaksi ojitetuksi turvemaaksi katsottaisiin vähintään 60 senttimetrin paksuinen turvemaa, jota esiintyy vähintään 90 prosentilla peruslohkon pinta-alasta. Tällainen rajaus voisi kohdentaa toimenpiteet tarkoituksenmukaisemmin, hyödyntää paremmin ennallistamisasetuksen mahdollistamaa kansallista liikkumavaraa ja vähentää vaikutuksia aktiiviseen maataloustuotantoon.  

Lisäksi MTK edellyttää, että viljelijän oikeusturva tulee turvata riippumatta valitusta turvemaan määritelmästä. Turvemaan luokittelun tulee perustua luotettavaan tietoon, ja viljelijällä tulee olla mahdollisuus tarvittaessa kyseenalaistaa luokittelu sekä saattaa se vastaamaan pellon todellisia ominaisuuksia.  

Metsäindikaattoreiden valintaan liittyvät kommentit / Materiaali: ennallistamissuunnitelman yhteenveto (luku 3) 

MTK pitää hyvänä, että Suomi hyödyntää asetuksen mahdollistamaa kansallista liikkumavaraa indikaattorivalinnoissa. MTK katsoo, että orgaanisen hiilen määrää kuvaavan indikaattorin pois jättäminen on Suomen olosuhteissa perusteltu ratkaisu. 

Kommentit heikentämättömyysvelvoitteen kansallisen toimeenpanon ja joustavaan soveltamiseen. Materiaali: ennallistamissuunnitelman yhteenveto luku 6. Heikentämättömyysvelvoitteen kansallista toimeenpanoa valmistellaan erillisessä lakihankkeessa (https://ym.fi/hankesivu?tunnus=YM022:00/2025), josta järjestetään oma erillinen lausuntokierros valmistelun edetessä. 

MTK:n näkemyksen mukaan heikentämättömyysvelvoite on yksi ennallistamisasetuksen merkittävimmistä velvoitteista. Velvoitteen tarkoituksena on varmistaa, että ennallistamistoimien kohteena olevat alueet saavuttavat hyvän tilan ja että jo hyvässä tilassa olevat luontotyypit ja lajien elinympäristöt säilyvät hyvässä tilassa myös tulevaisuudessa.  

Ennallistettujen alueiden osalta suunnitelmassa esitetään, että valtion tuella toteutettuihin ennallistamistoimiin liitettäisiin tukiehtoja, joiden tarkoituksena on varmistaa alueiden tilan jatkuva paraneminen. Lisäksi ehdotetaan, että velvoitteen pysyvyys mahdollisissa omistajanvaihdostilanteissa turvattaisiin tekemällä asiasta merkintä asianmukaiseen rekisteriin. Suunnitelmasta ei kuitenkaan käy ilmi, mihin rekisteriin merkinnät tehtäisiin tai millä tavoin järjestelmä käytännössä toteutettaisiin.  

MTK ei hyväksy sitä, että velvoitteen pysyvyyden toteuttamistapa jätetään avoimeksi. Maa- ja metsätalousministeriö on luonnonarvokauppaa koskevan lainsäädäntövalmistelun yhteydessä katsonut, että kiinteistörekisteri on esineoikeudellinen perusrekisteri, johon tulisi merkitä vain kiinteistörekisterilaissa säädetyt tiedot. Maankäyttöön, sopimuksiin tai erilaisiin tukipäätöksiin liittyvien tietojen viemistä kiinteistörekisteriin tulee ministeriön mukaan välttää, koska ne lisäävät rekisterinpidon kustannuksia eivätkä lähtökohtaisesti kuulu kiinteistörekisterin tarkoitukseen. Mikäli kiinteistörekisteriä ei pidetä tarkoituksenmukaisena ratkaisuna, rekisteröintijärjestelmän toteutustapa tulee ratkaista mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.  

Hyvässä tilassa olevien luontotyyppien sekä ennallistettujen lajien elinympäristöjen heikentämisen estämiseksi suunnitelmassa ehdotetaan säädettäväksi ympäristön käyttöä koskevaa päätöksentekoa ja viranomaismenettelyjä ohjaava yleissäännös, jonka mukaan hankkeen tai suunnitelman aiheuttama heikennys arvioitaisiin osana lupa-arviointia tai suunnitelman hyväksymis- tai vahvistamispäätöstä. MTK pitää tätä lähtökohtaisesti harkinnan arvoisena toteuttamistapana, mutta katsoo, ettei ehdotusta voida arvioida asianmukaisesti ennen kuin sen sisältö, oikeusvaikutukset ja soveltamisala on kuvattu nykyistä huomattavasti täsmällisemmin. Tältä osin MTK esittää, että velvoitteen soveltamisala rajataan ensisijaisesti ympäristövaikutusten arviointimenettelyn (YVA) piiriin kuuluviin hankkeisiin. Mikäli tällainen rajaus ei ole mahdollinen, metsälain mukaiset toimenpiteet on rajattava heikentämättömyysvelvoitteen soveltamisalan ulkopuolelle siten, että velvoitteen arviointi käynnistyy vasta maankäyttöluokan muuttuessa.  

MTK edellyttää, että jatkovalmistelussa huomioidaan ennallistamisasetukseen liittyvät tulkinnanvaraisuudet ja säädetään selkeästi, millä perusteella merkittävä heikentyminen arvioidaan. Erityisen tärkeää on täsmentää, arvioidaanko merkittävyyttä yksittäisen luontotyyppiesiintymän tai elinympäristön tasolla vai asetuksessa tarkoitetulla luonnonmaantieteellisellä alueella. Lisäksi epäselväksi jää, miten tilanteet arvioidaan silloin, kun luontotyypin tai elinympäristön heikentyminen johtuu muusta kuin päätöksentekoa ja viranomaismenettelyjä ohjaavan yleissäännöksen nojalla arvioidusta toiminnasta. Kyse on heikentämättömyysvelvoitteen hyväksyttävyyden ja oikeusvarmuuden kannalta ratkaisevasta kysymyksestä. Nykyisessä muodossaan epäselvyydet voivat johtaa merkittävään oikeudelliseen epävarmuuteen maanomistajien, elinkeinonharjoittajien ja viranomaisten näkökulmasta. Myös tästä syystä MTK katsoo, että velvoitteen soveltamisalan tulee olla tarkkarajainen ja ennakoitava.  

Suomi on ilmoittanut hyödyntävänsä ennallistamisasetuksen mahdollistamaa heikentämättömyysvelvoitteen joustavaa soveltamista. Tähän liittyvät kansalliset linjaukset ovat erityisen merkittäviä maa- ja metsätalouden sekä metsäteollisuuden toimintaedellytysten kannalta, mutta lausunnolla olevassa suunnitelmaluonnoksessa niiden käytännön sisältö jää vielä osin avoimeksi. MTK edellyttää, että ennen joustavan soveltamisen käyttöönottoa varmistetaan oikeudellisesti sitovalla tavalla, että metsätalous voidaan rajata sen ulkopuolelle. Mikäli tätä ei pystytä luotettavasti varmistamaan, joustavaa soveltamista ei tule ottaa käyttöön metsäisissä luontotyypeissä.  

MTK kiinnittää huomiota siihen, että joustavan soveltamisen käytännön vaikutukset riippuvat olennaisesti siitä, millaisia velvoitteita heikennyksen kompensoimiseksi mahdollisesti asetetaan. Epävarmuutta lisää myös se, että useita heikentämättömyysvelvoitteen soveltamisen kannalta keskeisiä käsitteitä ei ole vielä määritelty riittävän täsmällisesti. Esimerkiksi hyvän tilan sisältö sekä pienialaisen ja harvinaisen luontotyypin määritelmät ovat edelleen avoimia. Ilman selkeitä ja ennakoitavia määritelmiä on vaikea arvioida velvoitteen tosiasiallisia vaikutuksia maanomistajien oikeusasemaan, elinkeinotoimintaan ja viranomaisten päätöksentekoon.  

MTK katsoo, ettei heikentämättömyysvelvoitteen kansallista toimeenpanoa koskevia linjauksia tule pitää lopullisina eikä niitä tule sisällyttää lopulliseen ennallistamissuunnitelmaan ennen kuin oikeudelliset, taloudelliset ja käytännön toimeenpanokysymykset on ratkaistu sekä vaikutukset maanomistajiin, omaisuudensuojaan, elinkeinoihin ja viranomaistoimintaan arvioitu perusteellisesti. 

Kommentit toimenpideluonnoksista 

Kommentit erityisesti luontotyyppi ja lajitavoitteita (artikla 4) sekä jokien vapauttamista (artikla 9) tukeviin toimenpiteisiin / Materiaali: ennallistamissuunnitelman yhteenveto (luku 4) 

Toimenpiteiden 1 ja 2 osalta MTK vaatii, että ennallistamissuunnitelman toimeenpano perustuu ensisijaisesti HELMI- ja METSO-ohjelmien kaltaisiin vapaaehtoisiin ohjelmiin eikä uusiin velvoittaviin ohjauskeinoihin. Ohjelmien vahvuutena on niiden perustuminen maanomistajien vapaaehtoisuuteen. MTK viittaa tältä osin lausunnon yleisissä kommenteissa esitettyihin vapaaehtoisuutta, omaisuudensuojaa ja korvausperiaatteita koskeviin näkemyksiin.  

MTK katsoo, että kansallisen ennallistamissuunnitelman toteuttamisen suurin toimenpanoriski on rahoituksen ja tavoitteiden välinen vakava epätasapaino ja aikajänne-ero. EU:n ennallistamisasetus velvoittaa Suomea toteuttamaan toimia aina vuoteen 2050 saakka, mutta käytännössä merkittävä osa toimeenpanosta perustuu vapaaehtoisiin ohjelmiin, kuten METSO- ja HELMI-ohjelmiin, joiden rahoituksesta päätetään vuosittain valtion talousarvion yhteydessä. Ohjelmien rahoituksesta päätetään erikseen valtiontalouden kehysten ja vuosittaisten budjettien puitteissa. Vuosittainen rahoitusmalli vaikeuttaa pitkäjänteistä suunnittelua sekä viranomaisten, maanomistajien että muiden toimijoiden näkökulmasta. Ennallistaminen ja luonnonhoito ovat tyypillisesti useiden vuosien tai jopa vuosikymmenten mittaisia prosesseja, joiden onnistuminen edellyttää ennakoitavaa toimintaympäristöä. Maanomistajien on voitava luottaa siihen, että vapaaehtoisista toimista sovitut korvaukset, hoitotoimet ja kannustimet ovat käytettävissä myös tulevaisuudessa. Epävarmuus rahoituksen jatkuvuudesta heikentää osallistumishalukkuutta ja vaarantaa vapaaehtoisuuteen perustuvan mallin uskottavuuden.   

MTK korostaa, että vapaaehtoisuuteen perustuvien ohjelmien toimivuus ei ole ensisijaisesti kiinni maanomistajien kiinnostuksen puutteesta vaan riittävien resurssien saatavuudesta. Erityisesti METSO-ohjelmassa tarjottujen kohteiden määrä on useina vuosina ylittänyt käytettävissä olevat resurssit, minkä seurauksena kaikkia ohjelmaan tarjottuja kohteita ei ole voitu hyväksyä mukaan.   

MTK vaatii, että kansallisen ennallistamissuunnitelman rinnalle laaditaan parlamentaarisesti valmisteltu monivuotinen rahoitussuunnitelma, joka ulottuu vähintään seuraaville 10–15 vuodelle ja jota päivitetään säännöllisesti osana ennallistamisasetuksen toimeenpanoa. Rahoituksen tulee olla ennakoitavaa yli hallituskausien siten, että tavoitteista, toimenpiteistä ja niiden rahoituksesta päätetään samanaikaisesti. Maanomistajille maksettavien korvausten lisäksi resursseja tulee varata kohteiden kartoitukseen, maanomistajien neuvontaan sekä suojelusopimusten valmisteluun ja toteuttamiseen. Riittävien kannusteiden ja toimivien palveluiden avulla voidaan varmistaa, että arvokkaita kohteita tarjotaan ohjelmiin jatkossakin.   

 

MTK korostaa lisäksi, että valtioneuvoston 20.3.2025 tekemän periaatepäätöksen mukainen vanhojen ja luonnontilaisten metsien suojelu on tarkoitus toteuttaa yksityismailla METSO-ohjelman kautta. MTK edellyttää, että vanhojen ja luonnontilaisten metsien suojeluun osoitetaan erilliset resurssit siten, ettei METSO-ohjelman nykyisiä mahdollisuuksia heikennetä. MTK kiinnittää huomiota myös siihen, että luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaita elinympäristöjä ja kohteita esiintyy laajasti myös luontodirektiivin mukaisten luontotyyppien ulkopuolella, kuten myös toimenpiteen 5 yhteydessä luonnoksessa todetaan. Tämän vuoksi METSO-ohjelman kriteerien tulee jatkossakin säilyä riittävän joustavina, jotta sen kautta voidaan suojella monimuotoisuuden kannalta merkittäviä kohteita niiden luontotyyppiluokituksesta riippumatta. Ohjelmien toteuttamiseksi tulee varmistaa myös valtakunnallisesti yhdenmukaiset toimintamallit, kohtuulliset käsittelyajat sekä riittävä rahoitus.   

Toimenpiteen 3 osalta MTK pitää perusteltuna, että soiden ennallistamista tarkastellaan pitkäjänteisesti ja että ennallistamistoimien rahoitusta sekä valuma-aluetasoista koordinointia kehitetään. Erityisesti uusien rahoitusmallien edistäminen ja niiden mahdollistamiseksi tarvittavat lainsäädännölliset muutokset voivat tukea ennallistamistavoitteiden saavuttamista. MTK kuitenkin korostaa, että Suomi on ennallistamissuunnitelman valmistelussa linjannut, ettei suunnitelmasta tule suoraan yksityishenkilöitä sitovia tai heidän omaisuuteensa kohdistuvia päätöksiä. MTK viittaa tältä osin lausunnon yleisissä kommenteissa esitettyihin näkemyksiin lainsäädäntömuutosten valmistelusta. Mahdollisten lainsäädäntömuutosten tarpeellisuus, sisältö ja vaikutukset tulee arvioida erillisissä lainvalmisteluprosesseissa, eikä niitä tule ennakoida osana ennallistamissuunnitelmaa.  

 

Toimenpiteen 7 osalta MTK pitää esitettyä maanomistajien, elinkeinonharjoittajien ja muiden toimijoiden neuvontaa sekä tiedonvälitystä tärkeänä osana ennallistamistavoitteiden saavuttamista. Hyvin toteutettu informaatio-ohjaus voi lisätä tietoisuutta luonnonhoitokeinoista, vahvistaa vapaaehtoisten toimien vaikuttavuutta sekä edistää eri toimijoiden osallistumista ennallistamistyöhön. MTK ei hyväksy sitä, että informaatio-ohjausta, koulutusta tai neuvontaa käytetään tosiasiallisena keinona uusien velvoitteiden tai käyttörajoitusten toteuttamiseen ilman lainsäädäntöperustaa. Neuvonnan tulee perustua vapaaehtoisuuteen, eikä informaatio-ohjausta tule käyttää välineenä sellaisten uusien velvoitteiden tai käyttörajoitusten toteuttamiseen, joille ei ole asianmukaista lainsäädäntöperustaa. Mikäli maanomistajalle asetetaan velvollisuuksia tai hänen mahdollisuuksiaan käyttää omaisuuttaan rajoitetaan, tulee rajoitusten perustua lakiin, niistä tulee tehdä erillinen viranomaispäätös, ja mahdolliset haitat tulee korvata täysimääräisesti maanomistajalle.   

 

Toimenpiteeseen 7 liittyen MTK kiinnittää erityistä huomiota luonnoksessa esitettyyn kirjaukseen, jonka mukaan maankäytön suunnittelijoille tarjotaan koulutusta ja ohjausta, jotta luontodirektiivin mukaiset luontotyypit huomioitaisiin kaavoituksessa nykyistä paremmin. Kirjaus jää sisällöltään epäselväksi, eikä siitä ilmene, millaista ohjausta käytännössä tarkoitetaan tai millaisia vaikutuksia sillä tavoitellaan. MTK korostaa, että kaavoitus ei ole luonnonsuojelun toimeenpanoväline eikä sitä tule käyttää ennallistamisasetuksen tavoitteiden toteuttamiseen yksityisten maanomistajien kustannuksella. Lisäksi tulee huomioida suunnitelman valmistelun kanssa samanaikaisesti eduskunnan käsittelyssä oleva alueidenkäyttölainsäädännön uudistus, jossa tarkastellaan kaavoituksen käyttöalaa ja edellytyksiä erityisesti metsäalueilla. Näin ollen mahdolliset kaavoitukseen liittyvät uudet ohjaus- tai tulkintakäytännöt tulee arvioida huolellisesti osana kyseistä lainsäädäntökokonaisuutta. MTK korostaa lisäksi, että eduskunta on ennallistamisasetuksen kansallisen toimeenpanon yhteydessä nimenomaisesti linjannut, ettei ennallistamissuunnitelmaa, sen karttoja, tietopohjaa tai luontotyyppimääritelmiä tule käyttää välittömästi eikä välillisesti yksityisiin kohdistuvan päätöksenteon perusteena. Tämä koskee myös kaavoitusta. Tämän vuoksi koulutuksen ja ohjauksen tavoitteiden, sisällön ja toteutustapojen tulee perustua tähän lähtökohtaan, ja sen tulisi ilmetä nykyistä selvemmin myös suunnitelmasta.  

MTK:n näkemyksen mukaan koulutuksen ja ohjauksen järjestäminen voi olla perusteltua juuri sen varmistamiseksi, että eduskunnan asettamat reunaehdot sekä suunnitelman oikeudelliset rajaukset välittyvät yhdenmukaisesti maankäytön suunnitteluun ja viranomaiskäytäntöihin. MTK ei hyväksy sitä, että koulutuksen, ohjeistuksen tai viranomaiskäytäntöjen kautta syntyy uusia tosiasiallisia käyttörajoituksia tai harmaan suojelun käytäntöjä ilman lainsäädäntöperustaa. MTK viittaa tältä osin keväällä 2025 valmistuneeseen oikeudelliseen selvitykseen kaavoituksen harmaasta suojelusta, jossa tarkastellaan ilmiöön liittyviä oikeudellisia kysymyksiä ja vaikutuksia maanomistajien oikeusasemaan. Selvitys on saatavilla osoitteessa: https://www.mtk.fi/-/selvitys-harmaasuojelu.  

Toimenpiteen 8 osalta MTK pitää hyvänä, että metsänkäsittelymenetelmiä kehitetään edelleen ja että tavoitteena on sovittaa yhteen luontotyyppien tilan parantaminen sekä metsätalouden harjoittaminen. Metsänkäsittelymenetelmien kehittäminen on jatkuva prosessi, jossa on tärkeää hyödyntää tutkimustietoa, käytännön kokemuksia sekä metsänomistajien erilaisia tavoitteita. Koska sekä kohteiden ominaisuudet että metsänomistajien tavoitteet vaihtelevat merkittävästi, tulee käytettävissä olevan keinovalikoiman olla riittävän laaja. MTK katsoo, ettei yhdellekään metsänkäsittelymenetelmälle tule luoda tosiasiallista etusijaa lainsäädännön, tukijärjestelmien tai viranomaiskäytäntöjen kautta.  

MTK muistuttaa, että myös ennallistamisasetuksen lähtökohtana on ekologisten, taloudellisten ja sosiaalisten tavoitteiden yhteensovittaminen. Luonnon tilan parantamisen ja metsien tuottavan käytön ei tule nähdä olevan toisiaan poissulkevia tavoitteita, vaan ne voidaan monissa tilanteissa sovittaa yhteen tarkoituksenmukaisilla metsänhoidon ja luonnonhoidon ratkaisuilla. Metsätalouden harjoittamisen edellytysten turvaaminen sekä metsäomaisuuden tuottavuuden ylläpitäminen ovat olennaisia myös ennallistamistoimien yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden kannalta.   

MTK kiinnittää huomiota siihen, että toimenpiteen 8 kuvauksessa korostetaan erilaisia metsänkäsittelyn erityismenetelmiä, mutta talousmetsien aktiivinen ja hyvä metsänhoito jää mainitsematta. Myös aktiivinen metsänhoito on keskeinen keino metsien elinvoimaisuuden, kasvun, hiilensidonnan ja luonnonhoidon tavoitteiden yhteensovittamisessa, ja se tulisi tunnistaa selkeämmin osana käytettävissä olevaa keinovalikoimaa. Suomen kannattaa ottaa mallia Ruotsista, missä aktiivinen metsänhoito on keskeinen osa toimenpidevalikoimaa.   

Lainsäädäntötarpeiden tarkastelua koskevassa kappaleessa esitettyihin toimiin liittyen MTK viittaa yleisesti lausunnon yleisissä kommenteissa esitettyihin näkemyksiin. Ennallistamissuunnitelmalla ei tule ratkaista mahdollisten lainsäädäntömuutosten sisältöä eikä ennakoida niiden lopputuloksia, vaan mahdolliset muutokset tulee valmistella ja arvioida erillisissä lainvalmisteluprosesseissa.  

Toimenpiteen 33 osalta MTK pitää tärkeänä, että vesitalouteen liittyvien toimien vaikutukset vesistöihin ja ympäröiviin alueisiin tunnistetaan nykyistä paremmin. Suunnitelmassa esitetyt vesilain muutostarpeet kohdistuisivat kuitenkin suoraan maanomistajien mahdollisuuksiin käyttää omaisuuttaan ja harjoittaa maa- ja metsätaloutta. Tämän vuoksi mahdollisia muutoksia tulee tarkastella erikseen, huolellisiin vaikutusarviointeihin perustuen sekä omaisuudensuoja ja vapaaehtoisuuden periaate huomioon ottaen.   

Toimenpiteen 37 osalta MTK vastustaa luonnonsuojelulain laaja-alaisen uudelleenarvioinnin sitomista ennallistamissuunnitelman toimeenpanoon ilman erillistä lainvalmistelua ja vaikutusarviointia. Mikäli luontotyyppisuojelun laajentamista tai uusia velvoitteita selvitetään, tulee samalla arvioida kokonaisvaltaisesti korvausjärjestelmät, taloudelliset vaikutukset sekä muiden lakien, kuten metsälain, vesilain ja alueidenkäyttölainsäädännön, kanssa muodostuva kokonaisuus. Mahdollisten uusien rajoitusten tulee aina perustua lakiin, viranomaispäätökseen ja täysimääräiseen korvaukseen.   

Toimenpidekokonaisuuden 23 osalta MTK pitää perusteltuna, että jokien esteiden poistamista koskevaa tietopohjaa täydennetään ja että esteiden poistaminen kohdennetaan kohteisiin, joissa toimenpiteillä saavutetaan merkittäviä ekologisia hyötyjä kustannustehokkaasti. MTK hyväksyy vaellusesteiden poistamisen vain kohteissa, joissa omistus- ja käyttöoikeudet on selvitetty, vaikutukset arvioitu ja mahdolliset haitat korvataan täysimääräisesti. MTK kiinnittää huomiota siihen, että suunnitelmassa todetaan vuoteen 2040 mennessä selvitettävän vielä 683 esteen tilanne. Tämä osoittaa, että tietopohja on edelleen keskeneräinen. Tämän vuoksi myös esteiden poistamiseen liittyviä tavoitteita, vaikutuksia ja kustannuksia tulee arvioida uudelleen sekä päivittää tiedon tarkentuessa.   

MTK pitää myönteisenä sitä, että vuoteen 2030 mennessä toteutettaviksi suunnitellut toimet kohdistuvat rajattuun määrään kohteita. Samalla MTK korostaa, että suunnitelmassa esitetty toteutusmalli, jossa hyödynnetään Nousu-ohjelmaa, perustuu ohjelman lähtökohtien mukaisesti vapaaehtoisuuteen, yhteistyöhön sekä yksityisen rahoituksen osallistumiseen. MTK viittaa tältä osin lausunnon yleisissä kommenteissa esitettyihin vapaaehtoisuutta koskeviin näkemyksiin.  

MTK katsoo lisäksi, että tavoitteiden saavuttaminen edellyttää uskottavaa ja pitkäjänteistä rahoitussuunnitelmaa, joka ulottuu vähintään seuraaville 10–15 vuodelle. Julkisen rahoituksen tasosta ja jatkuvuudesta tulee esittää nykyistä selkeämpi suunnitelma, jotta hankkeiden toteuttaminen on käytännössä mahdollista ja yksityisten toimijoiden osallistuminen niihin houkuttelevaa.   

MTK kiinnittää huomiota myös suunnitelmassa esitettyyn tavoitteeseen selvittää luontaisemman tulvadynamiikan palauttamista. Tulvadynamiikan muuttamisella voi olla merkittäviä vaikutuksia vedenkorkeuksiin, virtaamiin, kuivatusolosuhteisiin, maa- ja metsätalouden harjoittamiseen sekä kiinteistöjen käyttöön. MTK edellyttää, ettei tulvadynamiikkaan liittyviä toimenpiteitä toteuteta ennen kuin niiden vaikutukset maanomistajiin, kuivatusolosuhteisiin ja elinkeinotoimintaan on arvioitu ja mahdolliset haitat korvattu täysimääräisesti.  

Lainsäädännön muutostarpeita käsittelevässä osassa esitetyn toimenpiteen 38 osalta MTK pitää perusteltuna vesistöjen hoidon ja kunnostusten edellytysten kehittämistä sekä yhteistyön lisäämistä vesialueilla. Mahdollisten kalastuslakiin, yhteisaluelakiin tai avustusjärjestelmiin liittyvien muutostarpeiden osalta MTK viittaa lausunnon yleisissä kommenteissa esitettyihin näkemyksiin lainsäädäntömuutosten valmistelusta. Mahdolliset muutokset tulee arvioida erillisissä lainvalmisteluprosesseissa huolellisten vaikutusarvioiden pohjalta.  

Kommentit erityisesti meri- ja vesiekosysteemien (artikla 5) ennallistamista tukeviin toimenpiteisiin / Materiaali:  ennallistamissuunnitelman yhteenveto (luku 4) 

Toimenpiteiden 11–13 osalta MTK yhtyy näkemykseen siitä, että maa-alueilla toteutettavilla toimilla on merkittävä vaikutus vesien ja merialueiden tilaan. Tämän vuoksi on perusteltua, että ennallistamissuunnittelussa ja sen täytäntöönpanossa hyödynnetään vesienhoito- ja merenhoitosuunnitelmissa jo tunnistettuja tavoitteita, toimenpiteitä ja toimintamalleja. MTK kuitenkin edellyttää, että ravinnekuormituksen vähentämistä, vesiensuojelua ja valuma-aluekohtaista suunnittelua koskevat tavoitteet ja toimenpiteet kuuluvat ensisijaisesti vesienhoidon ja merenhoidon suunnittelujärjestelmiin. Ennallistamissuunnitelman tulee tukeutua näihin prosesseihin eikä luoda niiden rinnalle uusia päällekkäisiä suunnittelu- tai ohjausjärjestelmiä.  

 

MTK kiinnittää huomiota myös siihen, että toimenpiteen 11 kuvauksessa esitetään yksityiskohtaisia menetelmä- ja käsittelyesimerkkejä erityisesti metsätalouteen liittyen. MTK edellyttää, että ennallistamissuunnitelmassa keskitytään tavoitteiden ja toimenpiteiden kuvaamiseen yleisellä tasolla eikä yksittäisten metsänkäsittelymenetelmien tai toimintatapojen nostamiseen erityisasemaan. Metsänhoidon keinovalikoiman tulee myös jatkossa säilyä riittävän laajana, jotta erilaiset kohteet, olosuhteet ja maanomistajien tavoitteet voidaan huomioida.  

MTK pitää tärkeänä vesiensuojelun kannustejärjestelmien kehittämistä, mutta korostaa samalla, että sekä yhteisen maatalouspolitiikan CAP-järjestelmän että metsätalouden kannustinjärjestelmä METKA:n ensisijaiset tavoitteet ovat muualla kuin ennallistamisasetuksen toimeenpanossa. CAP-rahoituksen tarkoituksena on turvata aktiivisen maataloustuotannon toimintaedellytyksiä, ruokaturvaa ja huoltovarmuutta. METKA-järjestelmän tarkoituksena puolestaan on tukea kestävää metsien hoitoa ja käyttöä. Näiden rahoitusjärjestelmien kautta toteutettavilla toimilla voidaan merkittävästi tukea meri- ja vesiekosysteemien ennallistamista, mutta niitä ei tule tarkastella ensisijaisesti ennallistamisasetuksen meri- ja vesiekosysteemejä koskevien tavoitteiden rahoituslähteinä tai toteutuskeinoina.  

Toimenpiteen 12 osalta MTK pitää myönteisenä Ahti-ohjelman jatkamista ja vesistöjen tilan parantamiseen tähtäävien toimien vahvistamista. MTK katsoo, että jatkovalmistelussa olisi perusteltua selvittää, voitaisiinko Ahti-, Helmi- ja Nousu-ohjelmien tavoitteita, indikaattoreita ja seurantamenetelmiä kehittää nykyistä yhteensopivammiksi. Tämä voisi parantaa ohjelmien vaikuttavuuden arviointia ja helpottaa niiden yhteisvaikutusten tarkastelua.  

Toimenpiteen 13 osalta MTK pitää valuma-aluelähtöistä suunnittelua lähtökohtaisesti kannatettavana toimintamallina. Toimenpiteen sisältö jää kuitenkin osittain epäselväksi erityisesti siltä osin, mitä tarkoitetaan valuma-aluesuunnittelun tuomisella osaksi normaaleja suunnitteluprosesseja ja kannustejärjestelmiä. MTK korostaa, että valuma-aluesuunnittelun tulee jatkossakin perustua yhteistyöhön, paikalliseen hyväksyttävyyteen, vapaaehtoisuuteen sekä eri tavoitteiden yhteensovittamiseen.  

Toimenpiteen 14 osalta MTK pitää ehdottomana edellytyksenä, että mahdolliset yhtenäisten alueiden ennallistamista koskevat toimintamallit perustuvat yksityismailla vapaaehtoisuuteen. Samalla jää epäselväksi, miksi kyseinen toimenpide on sijoitettu erityisesti meri- ja vesiekosysteemien ennallistamista tukevien toimien yhteyteen. Toimenpiteen yhteys vesien ja merialueiden tilan parantamiseen tulisi kuvata nykyistä selkeämmin. Mikäli selvityksessä tarkastellaan tilusjärjestelyjä, maanhankintaa tai vaihtomaajärjestelmiä, tulee valmistelussa kiinnittää erityistä huomiota maanomistajien oikeuksiin, vapaaehtoisuuteen sekä omaisuudensuojan toteutumiseen. 

Kommentit kaupunkiekosysteemialueiden kaupunkivihreää ja latvuspeittoa lisääviin toimenpiteisiin (artikla 8) / Materiaali:  ennallistamissuunnitelman yhteenveto (luku 4) 

MTK:lla ei ole kommentoitavaa toimenpidekokonaisuuteen.  

Kommentit erityisesti pölyttäjäkantojen ja maatalousekosysteemien ennallistamista tukeviin toimenpiteisiin (artiklat 10 ja 11) / Materiaali: ennallistamissuunnitelman yhteenveto (luku 4) 

Toimenpiteiden 24 ja 25 osalta MTK tukee maatalousympäristöjen monimuotoisuuden ja pölyttäjäkantojen vahvistamista, mutta edellyttää, että toimenpiteet toteutetaan ensisijaisesti kannustavin keinoin hyödyntäen olemassa olevia ohjelmia ja kansallista pölyttäjästrategiaa. Suunnitelmassa tunnistetut toimet, kuten pientareiden, suojavyöhykkeiden, monimuotoisuusalojen, ympäristökesantojen, kosteikkojen ja maisemapiirteiden lisääminen, ovat lähtökohtaisesti kannatettavia ja linjassa MTK:n ja SLC:n luonnon monimuotoisuuden tiekartan kanssa. MTK vaatii, että toimenpiteet kohdennetaan luonnon monimuotoisuuden kannalta vaikuttavimmille alueille mahdollisimman vähäisin vaikutuksin maataloustuotantoon, ruokaturvaan ja huoltovarmuuteen. Monimuotoisuustoimien tulee samanaikaisesti tukea luonnon monimuotoisuutta, maatalouden taloudellista kestävyyttä sekä tilojen pitkäjänteisiä toimintaedellytyksiä.  

MTK kiinnittää erityistä huomiota tavoitteeseen lisätä pysyvästi viljelemättömien peltojen reuna-alueiden määrää vähintään 2,2 prosenttiin käytössä olevasta maatalousmaasta. MTK vaatii, että tällaisen tavoitteen toteuttaminen rahoitetaan CAP-järjestelmän ulkopuolisella lisärahoituksella. CAP-rahoituksen ensisijaisena tarkoituksena on turvata aktiivisen maataloustuotannon toimintaedellytykset, eikä sitä tule käyttää tuotannosta poistettavien alojen rahoittamiseen. MTK ei hyväksy vähimmäistasoa suurempien reuna-alueiden tavoittelua ilman kattavia vaikutusarvioita tuotantoon, huoltovarmuuteen ja kustannuksiin.  

MTK suhtautuu myönteisesti laidunnuksen lisäämiseen, koska laidunnuksella on keskeinen merkitys perinnebiotooppien, luonnonlaitumien ja monien maatalousympäristöjen lajien säilymiselle. MTK kuitenkin edellyttää, että laidunnustavoitteiden realistisuus arvioidaan suhteessa maatalouden rakennemuutokseen, kotieläintilojen määrän vähenemiseen sekä eläintuotannon alueelliseen keskittymiseen. Erityisesti pitkän aikavälin tavoitetasojen osalta on tunnistettava, ettei laidunnuksen merkittävä lisääminen ole toteutettavissa pelkillä suunnitelmakirjauksilla, vaan se edellyttää pitkäjänteistä rahoitusta, riittäviä korvaustasoja, toimivaa eläinlogistiikkaa, neuvontaa, alueellisia kokeiluhankkeita sekä viljelijöille toimivia sopimusmalleja.  

MTK korostaa, että perinnebiotooppien hoitoon ja laidunnukseen tarvittavien eläinten saatavuus ei ole kaikilla alueilla itsestäänselvyys, ja monilla alueilla eläinmäärien kehitys voi vaikeuttaa laidunnustavoitteiden saavuttamista. MTK ei hyväksy laidunnustavoitteiden muuttamista tosiasiallisiksi velvoitteiksi. Mikäli yhteiskunta tavoittelee laidunnuksen merkittävää lisäämistä, tulee sen huolehtia pitkäjänteisestä rahoituksesta, riittävistä korvauksista ja kotieläintuotannon toimintaedellytyksistä. Samalla viranomaistoiminnan ja muun sääntelyn tulee mahdollistaa kotieläintuotannon kehittäminen ja kasvattaminen Suomessa.  

MTK pitää ongelmallisena, että kasvinsuojeluaineiden käytön vähentäminen on kirjattu suunnitelmaan hyvin yleisellä tasolla ilman tarkempaa kuvausta tavoitteista, keinoista tai vaikutuksista. Mahdollisten lisätoimien vaikutukset satotasoihin, kasvinterveyteen, ruokaturvaan, huoltovarmuuteen ja maatilojen kannattavuuteen on arvioitava huolellisesti. MTK korostaa kasvinsuojeluaineiden tarpeenmukaista, vastuullista ja EU:n sääntelyn mukaista käyttöä. Kasvinsuojelussa tulee painottaa integroitua kasvinsuojelua, neuvontaa, teknologista kehitystä, vaihtoehtoisia menetelmiä sekä käytön kohdentamista todellisen tarpeen mukaan. MTK ei hyväksy sellaisia kansallisia lisärajoituksia, jotka ylittävät EU:n yhteisen sääntely- ja hyväksyntäjärjestelmän vaatimukset ilman vahvaa tieteellistä perustetta ja kattavaa vaikutusarviointia.  

MTK tukee pölyttäjäkantojen vahvistamista lisäämällä kukkivia kasvustoja, monimuotoisuuskaistoja, kosteikkoja sekä parantamalla pientareiden ja muiden reuna-alueiden laatua. Tällaiset toimenpiteet voivat lisätä pölyttäjien ravintoa, pesäpaikkoja ja elinympäristöjen kytkeytyneisyyttä. MTK kuitenkin edellyttää, että toimet ovat yhteensovitettavissa tilojen tuotannollisten tavoitteiden ja kannattavan maataloustuotannon kanssa. Lisäksi niiden kustannukset on katettava toimivilla tukijärjestelmillä tai muilla taloudellisesti houkuttelevilla kannustimilla.  

Turvemaita koskevan toimenpiteen 26 osalta MTK viittaa edellä esitettyihin näkemyksiin kansallisten joustojen hyödyntämisestä, vapaaehtoisuudesta sekä turvemaan määrittelystä. MTK korostaa, että toimenpiteet ovat hyväksyttäviä vain, mikäli niitä ei tulkita maataloustuotantoa rajoittaviksi velvoitteiksi, vaan tilakohtaisesti valittaviksi, täysimääräisesti korvattaviksi ja tuotannon jatkuvuuden turvaaviksi keinoiksi.  

MTK edellyttää lisäksi, että suunnitelman tiivistelmässä mainitut olemassa olevat maatalouspolitiikan keinot, kuten talviaikainen kasvipeitteisyys, nurmet, suojavyöhykkeet ja muut vastaavat toimenpiteet, hyväksytään kokonaisuudessaan ennallistamisasetuksen mukaisiksi toimiksi. Mikäli näin ei ole, antaa suunnitelma virheellisen kuvan turvepeltojen ennallistamisen vaikutuksista, kustannuksista ja käytännön toteuttamismahdollisuuksista.  

MTK vaatii, että turvepeltojen vettämistoimet eivät aiheuta taloudellisen hyötykäytön esteitä tai haittaa ennallistamistoimien läheisyydessä sijaitseville maa- ja metsätalousalueille. Talouskäytössä olevien alueiden kuivatusedellytykset on voitava turvata myös jatkossa. MTK edellyttää, että vettämistoimien suunnittelussa huomioidaan saman valuma-alueen maanomistajien oikeudet eikä toimia toteuteta tavalla, joka estää vesilain mukaisen oikeuden johtaa kuivatusvesiä eteenpäin. Mahdolliset haitat, vahingot ja oikeudenmenetykset tulee korvata täysimääräisesti.  

MTK vaatii, että kansallisessa ennallistamissuunnitelmassa turvepeltojen ja käytöstä poistuneiden turvetuotantoalueiden ennallistamisvaihtoehdoksi tunnistetaan myös metsittäminen. Tämä on välttämätöntä, jotta CRCF-asetuksen metsitysmetodologian tarjoamat mahdollisuudet voidaan hyödyntää täysimääräisesti myös turvepohjaisilla alueilla. Mikäli metsittämistä ei tunnisteta ennallistamistoimenpiteeksi, vaarana on, että turvepohjaiset alueet sulkeutuvat CRCF:n mukaisten kreditointikelpoisten metsityshankkeiden ulkopuolelle ja ennallistamiskeinot rajoittuvat käytännössä vettämiseen. Kansallisen suunnitelman tulee mahdollistaa maanomistajien monitavoitteisuus huomioiva, teknologianeutraali ja vaikuttava ennallistaminen, jossa metsittäminen voi toimia tasavertaisena vaihtoehtona muiden ennallistamiskeinojen rinnalla. Merkittävä osa maatalouskäytössä olevista turvepelloista on saraturvetta, joka on ennen maatalouskäyttöä ollut metsää.  

 

Toimenpiteen 40 osalta MTK tukee pölyttäjiä hyödyttävien niittokäytäntöjen kehittämistä ja niihin liittyvän tietopohjan vahvistamista. MTK katsoo, että pölyttäjälajiston nykyistä parempi huomioon ottaminen tienvarsien hoidossa voi edistää luonnon monimuotoisuutta. Samalla MTK korostaa, ettei liikenneturvallisuutta tai haitallisten vieraslajien, kuten lupiinin, torjuntaa saa vaarantaa. Tienvarsien niiton ensisijainen tarkoitus on liikenneturvallisuuden varmistaminen, ja tämä lähtökohta tulee säilyttää myös jatkossa.  

MTK viittaa tältä osin lausunnon yleisissä kommenteissa esitettyihin näkemyksiin lainsäädäntömuutosten valmistelusta. MTK katsoo, että tienvarsien niittoon liittyviä tavoitteita tulee ensisijaisesti edistää toimintatapoja, ohjeistuksia ja suosituksia kehittämällä ilman lainsäädäntömuutoksia. MTK ei pidä perusteltuna lainsäädäntömuutoksia ennen kuin niiden tarpeellisuus, vaikutukset ja toteuttamistavat on osoitettu huolellisilla vaikutusarvioinneilla osana normaalia lainvalmistelua. 

Kommentit erityisesti metsäekosysteemien ennallistamista tukeviin toimenpiteisiin (artikla 12) / Materiaali:  ennallistamissuunnitelman yhteenveto (luku 4) 

Toimenpiteen 27 osalta MTK tukee metsäindikaattoreiden tilan parantamista osana metsän- ja luonnonhoidon jatkuvaa kehittämistä, mutta vaatii, että metsänkäsittelymenetelmien ja luonnonhoidon keinovalikoima säilyy riittävän laajana eikä yksittäisiä menetelmiä aseteta muita ensisijaisempaan asemaan. MTK kiinnittää huomiota siihen, että luonnoksessa mainitun aluetason metsien käytön suunnittelun rooli ja hyödyntäminen luonnonhoidon kehittämisessä jäävät sisällöltään epäselviksi. Mikäli viittauksella tarkoitetaan alueellisia metsäohjelmia, MTK muistuttaa, että niiden tarkoituksena on toimia strategisina ja yhteensovittavina välineinä. Alueellisille metsäohjelmille ei saa antaa yksityisiä metsänomistajia sitovia vaikutuksia eikä niiden perusteella saa luoda uusia velvoitteita tai käyttörajoituksia.  

 

Toimenpiteiden 28 ja 29 osalta MTK tukee metsänhoidon suositusten kehittämistä sekä metsänomistajien ja metsäammattilaisten osaamisen vahvistamista. Metsänhoidon suositusten tulee kuitenkin jatkossakin tarjota metsänomistajille vaihtoehtoisia toimintamalleja, eikä MTK hyväksy metsänhoidon suositusten käyttämistä välineenä uusien käyttörajoitusten tai tosiasiallisten velvoitteiden luomiseen. MTK viittaa tältä osin lausunnon yleisissä kommenteissa esitettyihin näkemyksiin ennallistamissuunnitelman oikeusvaikutuksista sekä yksityisten maanomistajien oikeusasemasta.  

MTK tukee koulutuksen ja neuvonnan vahvistamista, mutta korostaa, että direktiiviluontotyyppien tunnistamista koskevaa koulutusta ei voida rakentaa keskeneräisten tai tulkinnanvaraisten määritelmien varaan. MTK viittaa tältä osin artiklaa 4 koskevissa kommenteissa esitettyihin näkemyksiin metsäluontotyyppien määrittelystä. Koulutuksen, neuvonnan, inventointien ja seurannan vaikuttavuus edellyttää, että niiden perustana olevat määritelmät ovat selkeitä, yhdenmukaisia ja oikeusvarmoja.  

Toimenpiteen 30 osalta MTK pitää luontotiedon laadun, saatavuuden ja tietojärjestelmien kehittämistä tärkeänä. Luontotiedon hyödyntäminen päätöksenteossa edellyttää kuitenkin, että tiedot ovat ajantasaisia, luotettavia ja riittävän tarkkoja. Virheellinen tai vanhentunut tieto voi johtaa virheellisiin johtopäätöksiin sekä aiheuttaa haittaa maanomistajille ja metsien käytön suunnittelulle. MTK korostaa lisäksi, että luontotiedon hallinnassa tulee kunnioittaa maanomistajien oikeuksia, yksityisyydensuojaa sekä tietosuojaa koskevia periaatteita. Luontotietojen tulee olla ensisijaisesti maanomistajan sekä hänen valtuuttamiensa toimijoiden käytettävissä. Tietojen luovuttamisessa, hyödyntämisessä ja tietojärjestelmien kehittämisessä tulee huolehtia tietojen oikeellisuudesta, ajantasaisuudesta sekä asianmukaisista tietosuojaa ja tiedonhallintaa koskevista menettelyistä. MTK edellyttää, että maanomistajalle turvataan käytännössä oikeus saada itseään koskevat luontotiedot käyttöönsä sekä vaatia virheellisten tietojen korjaamista.  

Toimenpiteen 31 osalta MTK pitää tutkimus- ja kehittämistoimintaa tärkeänä osana ennallistamisasetuksen toimeenpanoa. Tutkimuksen tulee kuitenkin ensisijaisesti tukea käytännössä toteuttamiskelpoisten, kustannustehokkaiden ja vapaaehtoisuuteen perustuvien ratkaisujen kehittämistä. Toimenpiteessä mainittujen uusien ohjauskeinojen ja taloudellisten instrumenttien osalta MTK viittaa lausunnon yleisissä kommenteissa esitettyihin näkemyksiin lainsäädäntömuutosten valmistelusta. Niiden tarpeellisuus ja vaikutukset tulee arvioida erikseen ennen mahdollisia toimeenpanoratkaisuja.  

Toimenpiteen 32 osalta MTK tukee harvinaisempien puulajien viljelyn edistämiseen ja sitä koskevan selvityksen laatimiseen. Puulajivalikoiman monipuolistaminen voi tukea sekä metsien monimuotoisuutta että ilmastonmuutokseen sopeutumista. Toimenpiteiden tulee kuitenkin perustua metsänomistajien vapaaehtoisiin valintoihin sekä alueellisiin kasvupaikkaedellytyksiin, taloudelliseen kannattavuuteen ja metsänhoidolliseen tarkoituksenmukaisuuteen.  

Lainsäädäntötarpeita tarkastelevassa osiossa esitetyn toimenpiteen 34 osalta MTK viittaa lausunnon yleisissä kommenteissa esitettyihin näkemyksiin lainsäädäntömuutosten valmistelusta. MTK pitää ongelmallisena, että suunnitelmassa nostetaan esiin useita metsälainsäädäntöön kohdistuvia mahdollisia normiohjauksen lisäyksiä, vaikka ennallistamissuunnitelman valmistelun lähtökohtana on ollut vapaaehtoisuus. Metsälaki uudistettiin vuonna 2014 lisäämään metsänomistajien valinnanvapautta, monipuolistamaan metsänkäsittelymenetelmiä sekä parantamaan metsätalouden kannattavuutta samalla luonnon monimuotoisuus huomioon ottaen. MTK ei kannata paluuta yksityiskohtaisiin ja jäykkiin sääntelyratkaisuihin.  

MTK katsoo, että metsänkäsittelyn ohjauksen tulee jatkossakin perustua metsänomistajien valinnanvapauteen sekä kohdekohtaisesti tarkoituksenmukaisiin ratkaisuihin. Metsänomistajalla tulee olla mahdollisuus valita kohteeseen ja omiin tavoitteisiinsa soveltuvat metsänkäsittelymenetelmät. Erityisesti suunnitelmassa mainitut ajatukset tiettyjen metsänkäsittelytapojen säätämisestä lakitasolla, kuten jatkuvapeitteisyyden vaatimuksista, uudistushakkuiden kielloista tai yksityiskohtaisista säästöpuuvaatimuksista, eivät ole lähtökohtaisesti kannatettavia.  

MTK kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että suunnitelmassa viitataan heikentämättömyysvelvoitteeseen ilman, että sen sisältöä, soveltamisalaa tai vaikutuksia on määritelty riittävän tarkasti. MTK ei hyväksy uusien velvoitteiden valmistelua ennen kuin niiden kohteet, määritelmät, soveltamisala sekä vaikutukset maanomistajiin ja elinkeinoihin on ratkaistu ja arvioitu perusteellisesti.  

Toimenpiteen 35 osalta MTK kannattaa sitä, että METKA-järjestelmää kehitetään vapaaehtoisten ja kannustavien keinojen kautta tukemaan luonnon monimuotoisuutta. MTK pitää myönteisenä sitä, että monimuotoisuustavoitteita pyritään edistämään ensisijaisesti kannustavilla eikä velvoittavilla keinoilla. Kannustinjärjestelmien kehittäminen on lähtökohtaisesti tarkoituksenmukaisempi lähestymistapa kuin normiohjauksen lisääminen. MTK korostaa kuitenkin, että uusien tukimuotojen käyttöönotto edellyttää myös riittävän ja pitkäjänteisen rahoituksen turvaamista. 

Kommentit tietopuutteiden ja seurantavelvoitteiden täyttämiseksi ehdotettuihin toimenpiteisiin / Materiaali:  ennallistamissuunnitelman yhteenveto (luku 4) 

Toimenpiteiden 41 ja 42 osalta MTK pitää tietopuutteiden täydentämistä ja luontotiedon laadun parantamista välttämättömänä ennallistamisasetuksen toimeenpanon sekä luotettavan vaikutusarvioinnin kannalta. Tavoitteiden asettaminen, toimenpiteiden kohdentaminen ja niiden vaikuttavuuden arviointi edellyttävät riittävää ja ajantasaista tietopohjaa.  

MTK edellyttää kuitenkin, että toimenpiteiden soveltamisala, kohdejoukko ja oikeudelliset vaikutukset kuvataan nykyistä täsmällisemmin. Toimenpiteen 41 otsikko viittaa yleisesti suojelualueisiin, kun taas toimenpiteen kuvauksessa tarkastelu kohdistuu pääosin Natura 2000 -alueisiin. Suunnitelmasta ei käy selkeästi ilmi, kattaako toimenpide myös muut suojelualueet, mukaan lukien yksityisomistuksessa olevat suojelualueet. Toimenpiteen soveltamisala ja kohdejoukko tulisi kuvata nykyistä täsmällisemmin.  

Toimenpiteen 42 osalta MTK vaatii, että tietopuutteiden täydentämisen yhteydessä kuvataan nykyistä selkeämmin, mihin kerättävä tieto tallennetaan, miten sitä hallinnoidaan ja mihin tarkoituksiin sitä käytetään. Erityisesti luontotietojen laajamittainen kerääminen ja yhdistäminen eri tietojärjestelmiin edellyttää selkeitä tiedonhallintaa, tietosuojaa ja tiedon käyttöoikeuksia koskevia periaatteita.  

MTK korostaa, että luontotiedon tulee olla laadukasta, ajantasaista ja riittävän tarkkaa. Virheellinen tai vanhentunut tieto voi johtaa virheellisiin johtopäätöksiin sekä aiheuttaa haittaa maanomistajille ja muille toimijoille. Luontotietojen hallinnassa tulee kunnioittaa maanomistajien oikeuksia, yksityisyydensuojaa sekä tietosuojaa koskevia vaatimuksia. MTK edellyttää, että luontotyyppien inventointia ja seurantaa koskevat määritelmät, luokitukset ja menetelmät ovat selkeitä ja yhdenmukaisia. Tämä koskee myös metsäluontotyyppejä, joiden määrittelyihin liittyy edelleen epäselvyyksiä. Luotettava seuranta edellyttää, että seurannan kohteet on ensin määritelty riittävän täsmällisesti.  

Toimenpiteen 43 osalta MTK pitää ennallistamistoimenpiteiden vaikuttavuuden seurantaa tärkeänä, jotta ennallistamistoimia voidaan myös jatkossa toteuttaa mahdollisimman kustannustehokkaasti ja vaikuttavasti. MTK kuitenkin vaatii, että ennen uuden kansallisen seurantaverkoston perustamista tulee arvioida kattavasti olemassa olevien seuranta- ja tietojärjestelmien hyödyntämismahdollisuudet. Uusia järjestelmiä ja hallinnollisia rakenteita ei tule perustaa ilman selkeää näyttöä niiden tarpeellisuudesta ja lisäarvosta. Seurannan toteuttamisessa tulee painottaa kustannustehokkuutta, olemassa olevien aineistojen hyödyntämistä sekä hallinnollisen taakan minimointia.  

Toimenpiteen 44 osalta MTK kannattaa kaukokartoitusmenetelmien kehittämistä ja käyttöönottoa. Kaukokartoitus voi parantaa tiedon saatavuutta ja tehostaa seurantaa merkittävästi. Samalla MTK kuitenkin edellyttää, että menetelmien luotettavuus, tarkkuus ja soveltuvuus eri luontotyypeille varmistetaan ennen niiden laajamittaista käyttöönottoa. MTK korostaa, että kaikkea luontotietoa ei voida tuottaa kaukokartoituksen avulla, vaan maastotarkastuksilla ja muulla täydentävällä tiedonkeruulla on jatkossakin keskeinen merkitys.  

Toimenpiteen 45 osalta MTK pitää perusteltuna VESTY-järjestelmän kehittämistä artiklan 9 toimeenpanon ja raportoinnin tueksi. MTK edellyttää kuitenkin, että järjestelmän kehittämisessä tulee huolehtia siitä, että kerättävä tieto on tarkoituksenmukaista, päällekkäinen tiedonkeruu vältetään ja että järjestelmä hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti jo olemassa olevia tietovarantoja. 

Kommentit suunnitelman kustannuksiin ja rahoituspohjaa koskeviin toimenpiteisiin / Materiaali: ennallistamissuunnitelman yhteenveto (luku 5) 

MTK pitää suunnitelman merkittävimpänä puutteena sitä, että tavoitteiden ja käytettävissä olevan rahoituksen välillä on huomattava ristiriita. Suunnitelmassa arvioidaan ennallistamistoimien kokonaiskustannuksiksi noin 1,2 miljardia euroa vuodessa ja nykyiseen rahoitustasoon nähden rahoitusvajeeksi noin 400 miljoonaa euroa vuodessa. Samalla merkittävä osa tulevasta rahoituksesta perustuu vielä avoimiin oletuksiin EU-rahoituksen kasvusta, yksityisen rahoituksen lisääntymisestä sekä luonnonarvomarkkinoiden kehittymisestä.    

MTK ei hyväksy sellaisten tavoitteiden tai toimenpiteiden sisällyttämistä kansalliseen ennallistamissuunnitelmaan, joille ei ole osoitettavissa uskottavaa, pitkäjänteistä ja ennakoitavaa rahoituslähdettä. Suunnitelman tulee olla toteuttamiskelpoinen eikä sen toimeenpanoa voida jättää myöhempien rahoitusratkaisujen, tulevien ohjelmakausien tai vielä kehitysvaiheessa olevien markkinamekanismien varaan. Tavoitteiden, keinojen ja rahoituksen tulee muodostaa uskottava kokonaisuus.    

Tästä syystä MTK vaatii, että valtioneuvoston tulee ennen suunnitelman hyväksymistä laatia parlamentaarisesti valmisteltu monivuotinen rahoituskehys, joka ulottuu vähintään seuraaville 10–15 vuodelle ja jota päivitetään säännöllisesti osana ennallistamissuunnitelman toimeenpanoa. Rahoituskehyksessä tulee esittää lähivuosien tavoitteiden edellyttämä rahoitustarve, julkisen rahoituksen vähimmäistaso, realistinen arvio EU-rahoituksen osuudesta sekä maanomistajakorvauksiin, sopimuksiin, neuvontaan, kartoituksiin ja seurantaan tarvittavat resurssit. Lisäksi rahoituskehyksessä tulee kuvata menettelytavat, joilla tavoitteita ja toimenpiteitä tarkistetaan tilanteessa, jossa ennakoitu rahoitus ei toteudu. MTK ei hyväksy rahoitusvajeen siirtämistä maanomistajien, maa- ja metsätalouden tai muiden elinkeinojen kannettavaksi. Uskottava ja pitkäjänteinen rahoituskehys on myös keskeinen edellytys vapaaehtoisuuteen perustuvan toimeenpanon onnistumiselle. Ilman riittäviä kannustimia, korvauksia ja pitkäjänteistä rahoitusta vapaaehtoisuuden uskottavuus heikkenee ja käytännön toteutuminen vaarantuu.    

MTK edellyttää, että valtioneuvosto raportoi säännöllisesti eduskunnalle rahoituksen riittävyydestä, tavoitteiden toteutumisesta, kansallisten joustojen hyödyntämisestä sekä toimeenpanon vaikutuksista maanomistajiin ja elinkeinoihin. Kansainvälisten sitoumusten tulee perustua realistiseen arvioon niiden rahoituksesta ja toteuttamisedellytyksistä. Ilman uskottavaa monivuotista rahoituskehystä Suomen ei tule antaa komissiolle sellaisia vuoteen 2050 ulottuvia sitoumuksia, joiden toteuttaminen jäisi tulevien hallitusten, maanomistajien tai elinkeinojen vastuulle ilman etukäteen turvattuja resursseja. Kansainvälisten sitoumusten tulee perustua varmistettuihin toteuttamisedellytyksiin, eikä niiden aikajänne voi käytännössä olla pidempi kuin niiden rahoitusta ja toimeenpanoa koskeva kansallinen sitoumus.  

Toimenpiteen 47 osalta MTK suhtautuu myönteisesti luonnonarvomarkkinoiden, ekologisen kompensaation ja muiden markkinaehtoisten ratkaisujen mahdollisuuksien selvittämiseen. Luonnonarvomarkkinat voivat parhaimmillaan täydentää julkista rahoitusta, lisätä ennallistamistoimien rahoituspohjaa sekä luoda uusia tulonlähteitä maanomistajille. Samalla MTK korostaa, että markkinoiden kehitys, toimivuus ja mittakaava ovat edelleen epävarmoja. Tämän vuoksi luonnonarvomarkkinoiden, ekologisen kompensaation tai muun yksityisen rahoituksen varaan ei tule rakentaa ennallistamissuunnitelman keskeisten tavoitteiden toteuttamista. MTK edellyttää, että luonnonarvomarkkinoiden sekä ekologisen kompensaation kehittämisen tulee perustua vapaaehtoisuuteen, selkeisiin pelisääntöihin sekä maanomistajien oikeuksien kunnioittamiseen. Järjestelmien tulee olla hallinnollisesti yksinkertaisia, oikeusvarmoja ja maanomistajille taloudellisesti houkuttelevia.   

MTK katsoo, että luonnonarvomarkkinoiden toimivuutta voidaan edelleen parantaa kehittämällä luonnonsuojelulainsäädäntöä erityisesti suojeluhyvitystä koskevien säännösten osalta. MTK vaatii, että luonnonarvomarkkinoiden toimivuutta, sääntelyä ja hallinnollisia käytäntöjä tulee arvioida ja kehittää jatkuvasti markkinoiden kehittyessä. Käytännön toiminnassa esiin nousevien esteiden, epäselvyyksien ja kehittämistarpeiden ratkaisemiseksi tulee olla valmius kehittää sekä lainsäädäntöä että muita markkinan toimintaa tukevia rakenteita. Tavoitteena tulee olla järjestelmä, jossa luonnonarvojen tuottaminen ja niistä saatava korvaus ovat maanomistajille nykyistä selkeämpiä, ennakoitavampia ja houkuttelevampia sekä jossa luonnonarvojen ostajilla on mahdollisuus hyödyntää aktiivisilla ennallistamistoimilla tai suojelulla tuotettuja luonnonarvoja luotettavasti ja oikeusvarmasti.  

Toimenpiteen 48 osalta MTK pitää perusteltuna suunnitelman lähtökohtaa, jonka mukaan Euroopan unionin tulee osallistua nykyistä merkittävästi suuremmalla osuudella ennallistamisasetuksen toimeenpanon rahoittamiseen. Suomi vastusti ennallistamisasetusta sen valmisteluvaiheessa erityisesti kustannuksiin liittyvien huolten vuoksi, eikä näin merkittävän taloudellisen kokonaisuuden rahoitusvastuuta voida jättää yksin jäsenvaltioille. Mikäli komissio edellyttää kunnianhimoista toimeenpanoa, tulee myös rahoituksen olla sen mukaista. Samalla MTK korostaa, että kansallisia toimenpiteitä ei tule rakentaa sellaisen EU-rahoituksen varaan, jonka toteutumisesta ei ole varmuutta. Toimenpiteiden suunnittelun tulee perustua varmistettuun tai realistisesti ennakoitavissa olevaan rahoitukseen, ei tulevia rahoitusratkaisuja koskeviin oletuksiin.  

EU-rahoitukseen liittyen MTK korostaa, ettei CAP-rahoituksen tarkoituksena ole ennallistamisasetuksen toimeenpanon rahoittaminen vaan aktiivisen ruoantuotannon, ruokaturvan, huoltovarmuuden ja maatalouden toimintaedellytysten turvaaminen. MTK vaatii, että maatalousekosysteemien ennallistamiseen tarvittava rahoitus tulee järjestää CAP-rahoituksen ulkopuolisena lisärahoituksena. Ennallistamistoimiin ei tule ohjata nykyisiä maatalouteen tarkoitettuja varoja eikä niiden rahoittaminen saa tapahtua maatalouden kannattavuuden, tuotannon tai huoltovarmuuden kustannuksella.  

Toimenpiteen 49 osalta MTK katsoo, että luonnon monimuotoisuudelle haitallisia tukia koskevassa tarkastelussa tulee arvioida tukien kokonaisvaikutukset tasapainoisesti. MTK muistuttaa, että ennallistamisasetuksen lähtökohtana on ekologisten, taloudellisten ja sosiaalisten tavoitteiden yhteensovittaminen. Yksittäisen tuen mahdollinen haitallinen vaikutus luonnon monimuotoisuudelle ei yksinään riitä perusteeksi tuen poistamiselle tai uudelleenkohdentamiselle. Tarkastelussa tulee huomioida myös tuilla saavutettavat muut yhteiskunnalliset tavoitteet, kuten huoltovarmuus, kotimainen ruoantuotanto, uusiutuvan raaka-aineen tuotanto, aluetaloudelliset vaikutukset sekä elinkeinojen toimintaedellytykset. Lisäksi tulee arvioida mahdolliset tahattomat vaikutukset, joita tukien poistamisesta tai muuttamisesta voi seurata. Tukijärjestelmien muutokset eivät saa johtaa tilanteeseen, jossa ympäristön kannalta paremmista toimintatavoista siirrytään kokonaisvaikutuksiltaan haitallisempiin ratkaisuihin.   

Toimenpiteen 50 osalta MTK pitää lähtökohtaisesti kannatettavana rahoitus- ja tukijärjestelmien kehittämistä sekä julkisen ja yksityisen rahoituksen yhteensovittamisen selvittämistä. Uusien kannustimien, kuten verokannusteiden ja tulosperusteisten rahoitusmallien, kehittämisessä tulee kuitenkin ensisijaisesti keskittyä vapaaehtoisiin ja kannustaviin ratkaisuihin. Mahdolliset uudet maksut, haittamaksut tai muut taloudelliset ohjauskeinot tulee arvioida erikseen normaalissa lainsäädäntövalmistelussa eikä niitä tule ennakoida osana ennallistamissuunnitelmaa.  

MTK korostaa lisäksi, että uusien rahoitus- ja tukijärjestelmien toimivuus ei riipu ainoastaan rahoituksen määrästä, vaan myös niiden käytännön saavutettavuudesta. Maanomistajat tarvitsevat usein tukien ja kannustinjärjestelmien hyödyntämisessä neuvontaa, suunnittelutukea ja muuta asiantuntija-apua. Tämän vuoksi myös neuvontaan, hakuprosessien tukemiseen ja toimeenpanoa tukeviin palveluihin tulee varata riittävät resurssit. Muutoin on vaarana, että tarjolla olevat tuet ja kannustimet jäävät osittain hyödyntämättä eikä niillä saavuteta suunniteltuja vaikutuksia. 

aiheet: ennallistaminen, ennallistamisasetus, kansallinen ennallistamissuunnitelma