Puutteellinen data vääristää kuvaa peltoviljelyn päästöistä

Takaisin Puutteellinen data vääristää kuvaa peltoviljelyn päästöistä

Tiedote – Maaseudun edunvalvonta

Puutteellinen data vääristää kuvaa peltoviljelyn päästöistä

01.06.2026

Maatalouden päästöjen osuus Suomen kasvihuonekaasulaskennassa perustuu edelleen osittain puutteelliseen tietoon. MTK pitää tilannetta viljelijöiden kannalta ongelmallisena, sillä tarkempaa ja ajantasaisempaa mittausdataa olisi ollut käytettävissä jo vuosia. Kun tietoa ei hyödynnetä, peltoviljelyn päästöt näyttävät todellisuutta suuremmilta ja epävarmemmilta kuin ne ovatkaan.

MTK:n asiantuntijat ovat olleet lähes kymmenen vuoden ajan mukana tutkimuksissa, joissa on selvitetty viljelyn päästöjä käytännön tasolla. Niissä on tutkittu esimerkiksi maaperän ominaisuuksia, viljelyn eri menetelmiä ja tuotantopanosten vaikutuksia sekä uusia luotettavampia mittaustapoja.

– Tutkimuksista saatu viesti on ollut koko ajan selvä. Nykyinen keskiarvoihin perustuva laskenta ei anna oikeaa kuvaa peltoviljelyn päästöistä. Virheellisiin tietoihin perustuvat poliittiset päätökset tulevat viljelijän lisäksi kalliiksi koko yhteiskunnalle, MTK:n maaperä- ja ilmastoasiantuntija Heikki Aro sanoo.

Uutta tutkimustietoa on julkaistu laajasti sekä Suomessa että kansainvälisesti, ja tulokset ovat keskenään samansuuntaisia. Niiden pohjalta on kehitetty myös tarkempia laskentamalleja. Tästä huolimatta niitä ei ole otettu käyttöön osaksi kansallista päästölaskentaa.

– On vaikea ymmärtää, miksi parempaa ja tarkempaa tietoa ei hyödynnetä, jos sitä kerran on tarjolla. Nykytilanne ylläpitää yksipuolista käsitystä peltoviljelystä päästöjen lähteenä, toteaa MTK:n elinvoimajohtaja Leena Kristeri.

MTK on tuonut ongelman esiin niin viranomaisille kuin ruokaketjun muille toimijoille. Alan toimijat tunnistavat laajasti, että luotettava tieto alkutuotannosta on tärkeää esimerkiksi yritysten vastuullisuuslaskennassa.

Viljelyn ympäristövaikutuksia voidaan vähentää tehokkaimmin arjen käytännöillä. Peltojen hyvä kasvukunto, toimiva vesitalous, oikein mitoitetut ravinteet ja lohkokohtainen viljelydata ovat keskeisiä keinoja. Näiden toimien vaikutukset eivät ole vain oletuksia, vaan ne näkyvät myös tutkimustuloksissa.