Reilu kilpailu kunniaan – Brasilialaiselle lihalle tuontikielto EU:ssa

Takaisin Reilu kilpailu kunniaan – Brasilialaiselle lihalle tuontikielto EU:ssa

Artikkeli – Maatalous ja suomalainen ruoka

Reilu kilpailu kunniaan – Brasilialaiselle lihalle tuontikielto EU:ssa

11.08.2026

Miksi Brasilialle on asetettu tuontikielto?

Euroopan unioni – ja erikseen myös Suomi – sääntelee tarkasti, millaista lihaa täällä saa tuottaa ja millä ehdoilla sitä saa saattaa markkinoille. Säännösten takana on Euroopassa ja Suomessa yleisesti merkittävinä pidettyjä arvoja: kuluttajien turvallisuus, eläinten terveys ja hyvinvointi sekä huolenpito yhteisestä ympäristöstämme. On kunnia-asia saada tuottaa ruokaa, jossa nämä seikat ovat kohdallaan.

MTK on pitkään pitänyt tärkeänä, että samoja tuotteen ja tuotannon laatuvaatimuksia edellytetään myös tuontiruoalta. Erityisesti aihe on noussut esiin hiljattain hyväksytyn MERCOSUR-kauppasopimuksen yhteydessä, koska tuottajat Euroopassa ovat perustellusti epäilleet laatuvaatimusten täyttymistä sopimuksen kohdemaissa.

Brasilia, joka on eräs maailman suurimmista naudan- ja siipikarjanlihan tuottajista ja myös viejistä, on toistuvasti jäänyt kiinni puutteista lihan jäljitettävyydessä ja antibioottien ja kiellettyjen hormonivalmisteiden käytössä. Näiden puutteiden takia EU on 3.9.2026 alkaen sulkenut Brasilian ulos niiden maiden luettelosta, joilla on oikeus tuoda lihaa EU-alueelle.

Miten tuontikielto näkyy Suomessa?

Suomessa kulutetusta naudanlihasta 78 % ja siipikarjanlihasta 87 % on kotimaassa tuotettua, eikä Brasilian osuus tuontilihastakaan ole suuri. Suurin tuontilihan käyttäjä on matkailu- ja ravintola-ala, jossa tuontikiellon seurauksena joudutaan etsimään uusia toimitusketjuja. Lihasta siis tuskin tulee varsinaista pulaa.

Tarjonnan vähentyessä markkinoiden normaali reaktio on korvata sitä muulla tarjonnalla, vähentää kysyntää tai nostaa hintaa. Yritykset etsivät naudan- ja siipikarjanlihalle uusia tuontimaita ja sianlihan kulutus ehkä edelleen kasvaa. Koska tuontikielto on euroopanlaajuinen, se melko varmasti korottaa jonkin verran naudan- ja siipikarjanlihan hintoja EU-alueella.

Brasilian naudanlihatuonti on kohdistunut erityisesti naudan arvo-osiin kuten fileisiin, ja niiden kysynnän kasvu Euroopassa vahvistaa eurooppalaisten teurastamojen tilityskykyä koko ruhon osalta. Uusi tilanne tarjoaa mahdollisuuksia laadukkaalle kotimaiselle tuotannolle Suomen ja Euroopan markkinoilla.

Kuluttajalla on oikeus tietää lihan alkuperä

Suomalainen liha on maukasta, laadukasta ja tuotettu eläinten ja ympäristön hyvinvointi huomioiden. Suomalainen naudanliha on palkittu useaan otteeseen World Steak Challenge -kilpailussa maailman parhaana. Ruokaostoksilla lihan tai vaikkapa leikkeleen raaka-aineen alkuperämaa ilmoitetaan pakkauksessa. Kotimaiset tuotteet tunnistaa helposti myös Hyvää Suomessa -merkistä.

Kuluttajalla on Suomessa poikkeuksellinen etuoikeus saada tietoa lihan alkuperästä tarjoilupaikassa. Ravintolat, kahvilat, laitosruokalat ja esimerkiksi grillikioskit ovat MMM:n asetuksen perusteella velvollisia kertomaan asiakkaille, mistä maasta tarjoiltava liha on peräisin. Tieto on annettava kirjallisesti esimerkiksi ruokalistassa tai infotaululla. Tiedon pitää olla saatavilla ennen kuin asiakas tekee ostopäätöksen – pelkkä vastaus kysyttäessä ei riitä. Lihan alkuperä voidaan ilmoittaa myös Hyvää Suomesta -merkillä.

Maailmanlaajuisestikin poikkeuksellinen asetus on ollut voimassa vuodesta 2019. Asetus koskee naudan-, sian-, lampaan-, vuohen- ja siipikarjanlihaa, myös jauhelihaa. Lihan alkuperämaalla tarkoitetaan maata, jossa eläin on kasvatettu.

Asetus ei koske hevosen- tai riistanlihaa eikä lihavalmisteita tai raakalihavalmisteita. Käytännön esimerkki lihavalmisteesta on vaikkapa ravintolaan valmiina ja kypsennettynä hankittu hampurilaispihvi. Raakalihavalmisteeksi tulkitaan esimerkiksi valmiiksi marinoitu broilerinliha.

Asetus on velvoittava, ja sitä on noudatettava. Elintarvikevalvonta tarkastaa alkuperämaan ilmoittamisen Oiva-valvonnan yhteydessä. Jos tieto puuttuu, voi se vaikuttaa ravintolan Oiva-arvosanaan.

Kirjoittajat: Juho Kyntäjä, Heidi Siivonen ja Mari Lukkariniemi