Neuvottelut sopimuksesta alkoivat jo vuonna 1999 ja etenivät hitaasti johtuen lukuisista poliittisista, taloudellisista sekä ympäristöllisistä haasteista. Vuonna 2019 saavutettiin poliittinen sopimus sopimuksen sisällöstä. Sopimuksen päätavoitteita ovat tullien poistaminen, kaupan ja investointien helpottaminen sekä alueiden välinen yhteistyön vahvistaminen – mutta sopimukseen sisältyy myös kysymyksiä esimerkiksi teknologiasta, työelämästä ja standardeista.
 

Päätöksenteon siirtyminen: syyt ja seuraukset

 Sopimuksen ratifioinnin viivästyminen ei johdu pelkästään maataloudesta, vaikka EU:n maataloustuottajat ovatkin olleet huolissaan kilpailun kiristymisestä. Päätöksiä hidastavat myös ympäristökysymykset, kuten Amazonin sademetsien tuhoutuminen ja Brasilian ympäristöpolitiikka, jotka ovat nousseet monien jäsenvaltioiden huolenaiheiksi. Samoin sopimus koskettaa muun muassa teollisuutta, digitaalisia palveluja, kuluttajansuojaa ja ihmisoikeuksia.
 

Ympäristökysymykset

Amazonin sademetsien laajamittainen metsäkato ja Brasilian politiikka ovat nostaneet vaatimuksia tiukemmista ympäristösäännöksistä. Samalla EU harhautui metsäkatoasetuksen valmistelussa omien viljelijöidensä ja metsänomistajien rankaisuun ylimittaisella byrokratialla.
 

Teollisuus- ja palvelut erityisiä hyötyjiä

Esimerkiksi eurooppalaiset autoteollisuusyhtiöt ja teknologiateollisuus seuraavat sopimuksen vaikutuksia kilpailukykyyn, sääntelyyn ja investointimahdollisuuksiin. Maataloudessakin on omat voittajat: mm. maitosektori ja viinit.
 

Jäsenvaltioiden rooli

Kansallisten parlamenttien korostunut asema hidastaa prosessia, kun sopimuksella halutaan ratkoa kaikkea muutakin kuin kauppapoliittisia kysymyksiä.
 

Komission kiire ja poliittinen vastareaktio

Euroopan komissio on pyrkinyt ajamaan sopimusta kiireellä. Tämä on kuitenkin herättänyt vastatoimia sekä Euroopan parlamentissa että jäsenmaissa. Useat toimijat kokevat, ettei aikaa ole jätetty riittävästi. Komission pyrkimys viedä läpi vaikeita ratkaisuja nopeasti on lisännyt poliittista kitkaa ja epäluottamusta, mikä näkyy sekä parlamentin että jäsenvaltioiden epäilevänä suhtautumisena ja ajoittaisina julkisina vastalauseina.

Monivuotinen rahoituskehys (MFF) ja kauppapolitiikka

Samaan aikaan EU:n pöydällä on uuden monivuotisen rahoituskehyksen (MFF) valmistelu. Jäsenvaltiot pyrkivät vaikuttamaan tähän kokonaisuuteen myös kauppapoliittisten päätösten kautta. Useille maille Mercosur-sopimus on osa laajempaa neuvottelukokonaisuutta, jossa rahoituspäätökset, maataloustuet ja kauppapolitiikan linjaukset nivoutuvat toisiinsa. Tämä kytkös tekee päätöksenteosta entistä monimutkaisempaa ja altistaa sopimuksen kohtalon EU:n sisäiselle valtapolitiikalle.
 

Brasilian naudanlihakohu ja tuotantovaatimukset

Tilannetta on viime aikoina kärjistänyt myös toistuva huoli brasilialaisen naudanlihan turvallisuudesta. Brasilialaiset jäivät kiinni EU:hun toimitetun naudanlihan tuotannossa käytetyistä kasvuhormoneista, mikä on herättänyt laajaa närkästystä erityisesti elintarviketurvallisuuden ja kuluttajansuojan näkökulmasta. Tämä tapaus on erityisen ongelmallinen, koska komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen ja maatalouskomissaari Hansen ovat viime aikoina voimakkaasti korostaneet, että tuontituotteille tulisi asettaa samat tuotantovaatimukset kuin EU:n omalle tuotannolle, osana strategista dialogia ja EU:n tulevaisuuden maatalousvisiota. Tuontiliha-skandaali on vahvistanut niiden äänien asemaa, jotka vaativat tiukempia ehtoja sopimuksen hyväksymiselle.

Vaikutukset Euroopan unionille

Sopimuksen viivästyminen ja siihen liittyvät poliittiset jännitteet vaikuttavat monin tavoin EU:n sisäiseen dynamiikkaan. Kauppapoliittinen epävarmuus heikentää unionin asemaa globaalina kauppatoimijana myös muilla sektoreilla kuin maataloudessa. Samalla ympäristöpolitiikan merkitys ja vaatimukset ovat epäselviä, mikä näkyy niin ilmastokeskustelussa, digitalisaation kehityksessä kuin reilun kaupan säännöissä. Kansallisten parlamenttien halu korostaa omaa asemaansa päätöksenteossa monimutkaistaa ja kaventaa komission neuvotteluvaltaa. On kysymys myös EU:n uskottavuudesta neuvottelijana.

Kansainväliset seuraukset ja tulevaisuuden näkymät

EU-Mercosur-sopimus on saanut kansainvälistä huomiota, sillä muut suuret toimijat – kuten Kiina ja Yhdysvallat – pyrkivät vahvistamaan asemaansa. Sopimus osoittaa, ettei vapaakauppapolitiikka ja päätöksenteko ole yksinomaan taloudellisia tai maatalouteen liittyviä kysymyksiä, vaan niihin liittyy laaja kirjo geopoliittisia, yhteiskunnallisia, ympäristöllisiä ja teknologisia tavoitteita. Sopimuksen hyväksyminen riippuu osapuolten kyvystä sitoutua sekä kestävään kehitykseen että monipuolisiin yhteisiin arvoihin.

EU-Mercosur-sopimuksen päätöksenteon siirtyminen kuvastaa muuttuvaa kansainvälistä ja eurooppalaista ilmapiiriä, jossa taloudelliset, ympäristölliset, poliittiset ja yhteiskunnalliset intressit risteävät yhä monimutkaisemmin. Sopimuksen tulevaisuus rakentuu sen varaan, miten onnistutaan vastaamaan sekä globaalin kauppapolitiikan, sisäisen vallankäytön että kuluttajansuojaan ja tuotantostandardeihin liittyviin haasteisiin – ei vain maatalouden, vaan koko yhteisen politiikan kentässä.

Kirjoitus on julkaistu editoituna Maaseudun Tulevaisuudessa 9.1.2026

Juha Ruippo

johtaja, kauppapolitiikka ja kansainväliset suhteet

kehitysyhteistyö, EU-asiat, pohjoismainen viljelijäyhteistyö (NBC), WFO, FAO, AgriCord, Food Systems Summit

+358 20 413 2341

+358 40 55 33 232

aiheet: eu, mercosur, mtk mobiili