MTK valmistautuu suureen ilmastokeskusteluun

Takaisin MTK valmistautuu suureen ilmastokeskusteluun

Artikkeli – Metsätalous ja metsänomistaminen

MTK valmistautuu suureen ilmastokeskusteluun

24.04.2026

EU:n ilmastolainsäädäntöä laitetaan tänä vuonna uuteen uskoon. Tämä tulee vaikuttamaan myös metsänomistajiin, sillä niin kutsuttua maankäytön ja metsien hiilinielujen ja -päästöjen seurantaa liittyvää LULUCF-asetusta uudistetaan. Tämä vaikuttaa siihen, kuinka paljon metsien tulisi jatkossa sitoa hiiltä. Vaikka tavoitteet tehdään jäsenmaakohtaisesti, sitovat ja kunnianhimoiset tavoitteet voivat vaikuttaa koko metsäsektorin toimintaan. Esitystä aiheesta odotetaan EU-komissiolta loppuvuodesta.

MTK korostaa, että EU:n ilmastokehystä on uudistettava perusteellisesti LULUCF-sektorin osalta. Nykyiset laskentasäännöt eivät vastaa maankäyttösektorin todellisuutta, ja sektorin tulee huomioida jatkossa paremmin mm. kestävän metsätalouden mahdollisuudet.

MTK pitää EU:n ilmastotyötä tärkeänä, mutta varoittaa epärealistisista odotuksista maankäyttösektorille. Nielutavoitteet tulisi jatkossa asettaa nykyisin voimassa olevaa LULUCF-lainsäädäntöä selvästi maltillisemmin, ja painottaa fossiilisten korvaamista biopohjaisilla materiaaleilla. Komission tulisi huomioida, että maankäyttösektorin hiilinielukapasiteetti on merkittävästi heikentynyt mm. metsien kasvun hidastumisen, lisääntyneiden metsätuhojen sekä laskentamenetelmien muutoksista johtuvien maaperäpäästöjen kasvun takia.

MTK painottaa tulevassa keskustelussa:

1. EU:n päätöksenteon tulee nojata ajantasaisiin, kansallisiin inventaariotietoihin. Vanhentuneet, koottuihin raportteihin perustuvat arviot eivät enää vastaa nykytilannetta metsien hiilinielujen tai koko LULUCF-sektorin kehityksen osalta.

2. MTK ehdottaa, että EU:ssa siirryttäisiin indikatiivisiin (ei-sitoviin) tavoitteisiin LULUCF-sektorilla, koska sitovat tavoitteet eivät huomioi luonnon prosessien epävarmuuksia tai mittausmenetelmiin ja niiden kehitykseen liittyviä vaihteluita. Esimerkiksi eri maiden käyttämät menetelmät maaperäpäästöjen laskennassa johtavat väistämättä erilaisiin mittaustuloksiin. Kenenkään jäsenvaltion ei tulisi saada sanktioita, jos maa ei pääse tavoitteisiin, sillä erilaiset mittaustavat ja mahdollisuudet päästä nielutavoitteisiin vaihtelevat jäsenmaiden välillä.

3. Mikäli EU päättää säilyttää yhteisen LULUCF-tavoitteen, sen on oltava selvästi nykyistä –310 Mt CO₂-ekv. tasoa matalampi. Viimeisimpään tietoon perustuen realistinen EU-tason tavoite olisi alle –225 Mt CO₂-ekv.. Maatalouden päästöjä ei tulisi tuoda mukaan metsien nielujen laskentaan niin kutsutun yhteisen AFOLU-sektorin kautta, sillä maa- ja metsätalous ovat päästörakenteeltaan niin erilaiset.

4. Painopistettä tulisi siirtää päästöjen ja nielujen tuijottamisesta metsien kasvun lisäämiseen. Samalla metsien ikärakenne olisi huomioitava paremmin, ja se, että metsien kasvua voidaan vahvistaa kestävällä, aktiivisella ja oikea-aikaisella metsänhoidolla.

5. Metsien ilmastohyödyt on tunnistettava koko arvoketjun laajuudelta. Puutuotteiden lisääntynyt käyttö tuo merkittäviä hyötyjä, kun fossiilisia materiaaleja korvataan uusiutuvilla, puupohjaisilla tuotteilla. Tämä tulisi huomioida nykyistä paremmin myös LULUCF-kehyksessä.

6. LULUCF-velvoitteiden on jatkossakin koskettava jäsenvaltioita – ei yksittäisiä viljelijöitä tai metsänomistajia. Kaikkien tulevien tavoitteiden tulee huomioida EU:n ulkopuolinen, kansainvälinen toimintaympäristö ja se, millä tavoin muut maat asettavat maankäyttöä ja metsätaloutta koskevia ilmastotavoitteitaan.

7. Hiilenpoistojen sertifiointikehys (CRCF) voi tarjota toimivan ja vapaaehtoisen mallin, jonka kautta viljelijöitä ja metsänomistajia voidaan kannustaa hiilensidontaan. CRCF:n on kuitenkin pysyttävä vapaaehtoisena, eikä se saa johtaa sitoviin velvoitteisiin yksittäisille toimijoille. Metodologioiden tulee huomioida kansalliset erot ja ottaa huomioon erilaiset maankäytön toimenpiteet ilmastohyötyjen saavuttamisessa. Vain siten mahdollisimman moni viljelijä ja metsänomistaja voi osallistua mukaan.