Lausunto

Asiantuntijalausunto yhdyskuntakehittämislaista

14.10.2026

Eduskunnan talousvaliokunta

Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK ry kiittää mahdollisuudesta antaa asiantuntijalausunto.

MTK kannattaa yhdyskuntakehittämisen tavoitteita, erityisesti kuntien maapolitiikan avoimuuden ja  läpinäkyvyyden lisäämistä sekä katualueen ilmaisluovutusvelvollisuuden poistamista. Lakiesitys kuitenkin jättää  kunnille liian laajan harkintavallan maapolitiikassa ja lunastusten viimesijaisuuden arvioinnissa, mikä aiheuttaa  maanomistajille epävarmuutta ja turvattomuutta. MTK:n näkemyksen mukaan lakiesityksessä kaavojen sujuvaa  toteuttamista edistetään kuntien kaavoitus- ja rakentamismonopolin ehdoilla maanomistajien omaisuudensuojan 
kustannuksella. 

Omaisuudensuojan toteutuminen lisää kansalaisten luottamusta viranomaisiin ja oikeuslaitokseen.  Tämä luottamus on tärkeää talouden toimivuuden kannalta. Kun ihmiset ja yritykset tietävät, että heidän  omaisuutensa on suojattu, he uskaltavat sijoittaa rahaa maaomaisuuteen ja yrityksiin, ostaa kiinteistöjä  tai asuntoja, perustaa yrityksiä ja työllistää ihmisiä. Ilman omaisuudensuojaa taloudellinen toimeliaisuus 
heikkenisi. 

MTK:n keskeisimmät muutosehdotukset:

Lunastuksen edellytyksiä täsmennettävä ja rajattava. Lunastus kiellettävä tietyissä tilanteissa.

• Yleinen tarve tulee määritellä nykyistä tarkemmin, vaihtoehtoiset toteuttamistavat on arvioitava aidosti  ja lunastuksen tulee olla viimesijainen keino.
• Lunastusta ei tule sallia, jos maanomistaja voi itse toteuttaa hankkeen tai kunta tavoittelee  taloudellista hyötyä maanomistajan kustannuksella.
• Maatalousmaan erityisluonteen johdosta lunastaminen tulee perustua vain maanomistajan  suostumukseen tai aloitteiseen.

Restituutiomahdollisuus lisättävä lakiin.

• Maanomistajalle tulee säätää oikeus vaatia lunastuksen jälkiseurantaa, lisäkorvausta tai omaisuuden  palauttamista, jos lunastettua aluetta ei käytetä viipyilemättä siihen tarkoitukseen, jonka perusteella  lunastus on tehty.

Kunnan korvausvelvollisuutta ei tule kaventaa maanomistajan vahingoksi.

• Kaavasta mahdollisesti aiheutuvaa hyötyä ei tule käyttää korvauksen vähentämiseen silloin, kun  maanomistaja ei ole itse tavoitellut hyötyä kaavalaadinnassa.
• Kuntaa ei tule vapauttaa lunastus- ja korvausvelvollisuudesta, kun lainvoimainen kaava aiheuttaa  käytönrajoitusta ja käytönrajoitusalueen omistaja vaihtuu kaavan hyväksymisen jälkeen.
• Selkeissä ja yksiselitteisissä kaavamääräyksissä maanomistajan korvausoikeuden tulee syntyä kaavan  lainvoimaisuudesta ilman erillistä poikkeamis- tai lupamenettelyä.

Korvaustoimitusta ei tule voida muuttaa kunnan aloitteesta lunastukseksi.

• Kunnan mahdollisuus muuttaa korvaustoimitus tosiasialliseksi lunastukseksi heikentää maanomistajan  oikeusturvaa ja nostaa maanomistajan kynnystä hakea korvaustoimitusta lunastusuhan vuoksi.

Lunastustoimitusta ei tule voida laajentaa koskemaan koko kiinteistöä ilman maanomistajan kirjallista 
suostumusta. 

• Kunnan mahdollisuus muuttaa osa-alueen lunastustoimitus koko kiinteistöä koskevaksi lunastukseksi  heikentää maanomistajan oikeusturvaa ja nostaa maanomistajan kynnystä hakea osa-alueen  lunastustoimitusta laajemman lunastusuhan vuoksi.

Maanomistajalle säädettävä tiedonsaantioikeus neuvotteluissa.

• Kunnan tulisi antaa maanomistajalle riittävät ja ymmärrettävät tiedot maan arvosta,  yhdyskuntarakentamisen kustannuksista, maapoliittisista keinoista ja sopimuksen perusteista ennen  sitovien ratkaisujen tekemistä.

Maapoliittisen ohjelman ennakoitavuus, läpinäkyvyys ja avoimuus turvattava

• Kunnan maapolitiikka on merkittävää julkisen vallan käyttöä ja sen kuntakohtaista periaatteista  päättäminen kuuluu yksin kunnanvaltuustolle. Päätösvaltaa maapoliittisen ohjelman hyväksymisestä ei  tule voida siirtää muulle toimielimelle.
• Maapoliittisessa ohjelmassa on selostettava valittujen maapoliittisten keinojen käytön edellytykset.  Tavoitteiden ja periaatteiden määrittäminen eivät ole riittävää ennakoitavuutta maanomistajalle.
• Maapoliittisen ohjelman tulee olla pakollinen kaikille kunnille.  Kehittämiskorvauksen periaatteet maanomistajamyönteiseksi
• Kunnalla ei tule olla mahdollisuutta päättää alemmasta kehittämiskorvauksen  kerrosneliömetrimääräisestä kynnysarvosta kuin 500 kerrosneliömetriä.
• Kunnan toteutusvelvollisuus toteuttaa ne toimenpiteet, joiden kustannukset on otettu huomioon  kehittämiskorvausta määrättäessä, tulee lyhentää 15 vuodesta 10 vuoteen. 
• Jos kunta ei toteuta sille kuuluvia toimenpiteitä määräajassa, maanomistajalle tulisi palauttaa maksettu  kehittämiskorvaus ilman erillistä vaatimusta.

MTK tuo esille eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausunnon alueidenkäyttölaista (PeVL 65/2026 vp  HE 70/2026 vp). Valiokunnan lausunnon mukaan yleisen tarpeen vaatimus sisältää paitsi vaatimuksen  hoidettavan tehtävän välttämättömyydestä myös pakkolunastuksen viimesijaisuudesta. Pakkolunastusta  ei siten ole lupa käyttää muissa kuin sellaisissa tilanteissa, joissa se on laissa määritellyn yleisen  tarpeen kannalta välttämätöntä. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisessa laissa, jossa viitataan yleiseen  tarpeeseen, niin yleinen tarve tulee myös täsmällisesti ja tarkkarajaisesti määritellä. Valiokunta pitää myös välttämättömänä, että lakiin lisätään kielto maanlunastamisesta varastoon sekä restituutio, eli
lunastuksen jälkikontrollia koskeva sääntely.

Helsingissä 14.10.2026

Juho Ikonen
Maankäytön asiantuntija

aiheet: lausunto, yhdyskuntakehittämislaki