Uutisoinnin kärki oli ilmastotoimissa ”Maatalousyrittäjille on maksettu 1,656 miljardia euroa, jos he tekevät tiettyjä ilmastoa tai ympäristöä suojelevia toimenpiteitä viljelyssä”. Kuvituksessa käytettiin lannan pintalannoitusta ja kyntöä, vaikka nimenomaan ohjelma kannusti lannan sijoittamiseen ja vähennettyyn maanmuokkaukseen. Kyseisessä tutkimuksessa ei selvitetty ammoniakkipäästöjen muutosta, jota tavoiteltiin erityisesti lannan multauksen aiheuttamien lisäkustannusten korvaamisella.

Uutisoinnin ja hankkeen loppuraportin tekstin (mmm.fi/documents/1410837/3476612/) väliltä on vaikea löytää yhteyttä. Uutisen viesti oli valitettavan negatiivinen, vaikka raportissa oli paljon positiivista. Raportissa mm. todettiin, että ohjelmalla hoidettiin 31 000 hehtaaria perinnebiotooppeja ja maatalouden aiheuttama vesistökuormitus on laskussa. Tiivistelmässä todetaan, että tärkeimmät ympäristökorvauksen toimenpiteet, jotka tähtäävät kasvien tarpeen mukaiseen lannoitukseen ja talviaikaisen kasvipeitteisyyden lisäämiseen, ovat osoittautuneet toimiviksi. Nämä asiat on saatu aikaan samalla kun korvausjärjestelmän rahoitusta aiempiin ohjelmakausiin verrattuna on leikattu ja korvauksen taloudellinen merkitys viljelijälle on pienentynyt. Tämäkin todetaan loppuraportissa.

Ohjelmasta päätettäessä, silloisen hallituksen poliittisella päätöksellä, oli ohjelman painopiste vesiensuojelussa ja erityisesti Saaristomeren suojelussa. Tämän perusteella kohdentamisalueen suojavyöhykkeiden ja talviaikaisen kasvipeitteisyyden korvaustasot tulivat ympäristöhallinnon vaatimuksesta sellaisiksi, että ne varmasti houkuttelivat viljelijöitä. Tämä taas johti osalla lohkokohtaisia toimenpiteitä korvaustasoihin, jotka eivät ole viljelijöille houkuttelevia ja siten tavoitteet jäivät saavuttamatta. Tällainen toimenpide on esim. turvepeltojen pitkäaikainen nurmiviljely, missä turvepeltoa ei saa muokata koko sitoumuskautena ja nurmisato on kuitenkin korjattava vuosittain. Tarjottu korvaustaso ei ollut riittävän houkutteleva muihin vaihtoehtoihin verrattuna.

Raportin mukaan luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta ympäristökorvaus oli pääosin onnistunut. Erityisesti luonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoidon ympäristösopimukset, monivaikutteisten kosteikkojen perustaminen ja hoito sekä luonnonhoitopeltonurmet ja monimuotoisuuspellot edistivät hyvin erilaisten maatalousympäristön lajien elinmahdollisuuksia. Luonnon monimuotoisuuden kannalta laiduntavaa nautaa pidetään ensisijaisen tärkeänä, mikä todettiin myös seminaarissa. Kun nautojen määrä on aleneva, nautatilojen lukumäärästä puhumattakaan, niin viljelijöiden on tältäkin osin erittäin vaikea vastata yhteiskunnan odotuksiin.

Suurimpina puutteina ympäristökorvauksessa olivat riittämättömät pinta-alat useille toimenpiteille. Viljelijät kyllä tarttuvat toimeen, jos vain korvaustaso on riittävä. Mikäli toimenpiteet eivät ole vaikuttavia, on tutkimusta päivitettävä tai mittauksia jatkettava. Maataloustuottajat seuraavat tutkimusta ja siihen perustuvaa neuvontaa, jos vain maatalouden kannattavuus ja kannusteet ovat kunnossa. Tästä toimialallamme on 50 vuoden kokemus.

Lisätietoja

Liisa Pietola, ympäristöjohtaja
Juha Lappalainen, tutkimuspäällikkö

aiheet: maatalous, ympäristökorvaus