WTO:n perusajatus on maataloudelle edelleen ratkaiseva: kaupan tulee olla sääntöihin perustuvaa, läpinäkyvää ja mahdollisimman sujuvaa. Pitkissä ja kausiluonteisissa tuotantoketjuissa pienikin viive, vientirajoitus tai sääntelymuutos voi vaikuttaa kylvöpäätöksiin, eläinten ruokintaan, sopimustoimituksiin ja lopulta ruokaturvaan. Siksi WTO:n sääntöperusteisuus on maataloudelle myös huoltovarmuuskysymys. 

Public Forumin keskusteluissa korostui, että kauppa voi tukea vakautta, kun se luo keskinäisriippuvuutta, ennakoitavuutta ja taloudellisia mahdollisuuksia. Viime vuosien geopoliittinen kehitys on kuitenkin osoittanut myös riippuvuuksien riskit. Liiallinen nojaaminen yksittäisiin maihin, panoksiin tai kuljetusreitteihin voi muuttua nopeasti haavoittuvuudeksi. Maataloudessa tämä näkyy erityisesti lannoite-, energia- ja rehuketjuissa, joissa häiriöt vaikuttavat nopeasti tuotantopäätöksiin ja viiveellä hintoihin, satoihin ja markkinoihin. 
 

SPS-säännöt ruokaturvan ja bioturvallisuuden ytimessä 

Maataloudelle WTO:n SPS-sopimus on yksi järjestelmän keskeisimmistä osista. Se yhdistää kaupan, elintarviketurvallisuuden sekä eläin- ja kasvinterveyden. Jäsenillä on oikeus suojata omaa tuotantoaan ja kansanterveyttään, mutta toimien tulee perustua tieteeseen, kansainvälisiin standardeihin tai asianmukaiseen riskinarviointiin. Tämä on olennaista, jotta terveyden suojelu ei muutu perusteettomaksi kaupan esteeksi. 

Ruokaturvan näkökulmasta SPS-järjestelmän pitää toimia kahteen suuntaan. Sen on suojattava kuluttajia, tuotantoeläimiä, kasveja ja kotimaista tuotantokykyä, mutta samalla sen on vältettävä tarpeetonta hitautta ja epäselviä vaatimuksia. Avoimuus, alueellistaminen, vastaavuuden tunnustaminen ja nopea tiedonvaihto ovat käytännössä ruokaturvavälineitä, eivät vain kauppateknisiä menettelyjä. 
 

Epävarmuus näkyy maatilan arjessa 

Kauppapoliittinen epävarmuus maksaa myös viljelijälle. Se näkyy investointien lykkääntymisenä, rahoituksen kallistumisena, panoshintojen vaihteluna ja riskien kasvuna. Kun lannoitteiden, energian ja rehujen hinnat nousevat nopeammin kuin tuottajahinnat, maatilojen marginaalit kapenevat ja tuotantopäätöksistä tulee väistämättä varovaisempia. 

Kauppapolitiikan agenda on laajentunut. Perinteisen markkinoillepääsyn rinnalle ovat nousseet resilienssi, kestävyys, digitaalinen kauppa, teollisuuspolitiikka ja kansallinen turvallisuus. Maataloudessa tämä tarkoittaa, ettei ruokaturvaa voida erottaa energia-, lannoite-, logistiikka- ja ilmastopolitiikasta. Turvallisuusperusteita tarvitaan todellisiin riskeihin, mutta niistä ei saa tulla yleistä perustelua protektionismille tai mielivaltaisille rajoituksille. 
 

Viljelijöiden ääni WTO-keskusteluun 

WFO:n keskustelu yhdistetyistä uhista globaalille ruokaturvalle konkretisoi, miksi viljelijöiden näkökulmaa tarvitaan WTO:ssa. Geopoliittiset konfliktit, kuljetusreittien häiriöt, sään ääri-ilmiöt ja kaupan esteet eivät ole irrallisia ilmiöitä, vaan ne vahvistavat toisiaan. Viljelijöille ratkaisevaa on, miten päätökset vaikuttavat kassavirtaan, tuotantokalenteriin, panosten saatavuuteen ja mahdollisuuteen jatkaa tuotantoa. 

WFO:n keskeinen viesti oli, ettei ruokaturva synny pelkästään avoimista markkinoista eikä myöskään täydellisestä omavaraisuudesta. Tarvitaan kotimaista tuotantokykyä, toimivaa kansainvälistä kauppaa, riittäviä varastoja, hajautettuja hankintalähteitä, vaihtoehtoisia panoksia, tutkimusta ja infrastruktuuria. Kriisitoimet on suunniteltava yhdessä niiden kanssa, jotka vastaavat ruoan tuotannosta käytännössä. 

EU:n ja Suomen kannalta keskeinen tehtävä on puolustaa sääntöperusteista kauppaa tavalla, joka tunnistaa maatalouden erityispiirteet. Avoin kauppa tarvitsee rinnalleen vahvan elintarviketurvallisuuden, toimivan bioturvallisuuden, huoltovarmuuden ja viljelijöiden kannattavuuden. WTO ei yksin ratkaise ruokaturvan ongelmia, mutta ilman toimivaa WTO:ta niiden hallinta muuttuu vaikeammaksi, kalliimmaksi ja poliittisesti epävarmemmaksi. 

Juha Ruippo

johtaja, kauppapolitiikka ja kansainväliset suhteet

kehitysyhteistyö, EU-asiat, pohjoismainen viljelijäyhteistyö (NBC), WFO, FAO, AgriCord, Food Systems Summit

+358 20 413 2341

+358 40 55 33 232

aiheet: ruokaturva, wto, kauppajärjestelmä