null Äidit ja isät, viekää lapsianne maalle

Blogi – Kotimainen ruoka

Äidit ja isät, viekää lapsianne maalle

6.6.2016

Lasten luontosuhteesta puhutaan paljon, mutta kuinka moni on kuullut puhuttavan lasten maaseutusuhteesta? Maailmanlaajuisen kaupungistumistrendin myötä yhä useampi lapsi syntyy kaupunkilähiöihin. Suomessa kaupunkilähiötkin tarjoavat varsin hyvin luontoa esimerkiksi metsäsaarekkeiden ja pururatojen muodossa. Maaseudun osuus maa-alasta vähenee kuitenkin jyrkästi, mitä lähemmäs kaupungin keskustoja mennään. Näin kaupunkilaislasten suhde maaseutuun ja ruoan tuotantoon jää helposti etäiseksi.

Itsekin espoolaislähiössä kasvaneena saan kiittää isovanhempiani maaseutusuhteen muodostumisesta. Jo ajomatka Kanta-Hämeessä sijaitsevalle mökille tuntui sukellukselta maaseutuelämään, kun pellot, vanhat ladot sekä laiduntavat lehmät piirtyivät autonikkunasta silmiin – läpitunkeva lehmän lannan haju oli myös omalla tavallaan elämys lapselle. Mökillä isovanhemmat opettivat, kuinka hyötykasvimaata hoidetaan maan muokkauksesta, istuttamisesta, lannoittamisesta ja kastelusta lähtien. Kyse ei ollut vain maanviljelystä, vaan laajemmin luonnonvarojen kestävästä hyödyntämisestä. Metsästä kerättiin polttopuita, sieniä ja marjoja ja läheisestä järvestä kalastettiin kalaa. Virvelöinti ja onginta, matojen etsintä ongintaa varten ja perunoiden nosto olivat mökkeilyn kohokohtia!

Kaikilla lapsilla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta maaseutuelämään. Monelta ei löydy sukulaisiakaan enää, jotka omistaisivat maatilan tai edes asuisivat maalla. Tällöin vanhempien ja koulun panostus maatalouden opetukseen ja maaseudulla vierailemiseen ovat ratkaisevassa roolissa. 

Nykyisessä peruskoulun opetussuunnitelmassa maatalous on marginaalisasemassa. Maataloutta opetetaan lähinnä ympäristöopin ja biologian pienenä sivuhaarana. Maatalousopetus ja siihen liittyvä toiminta, kuten maaseuturetket, ovat pitkälti opettajan omasta innostuksesta kiinni. 

Varhaiskasvatuksessa luontokasvatus, kuten metsämörritoiminta, on varsin hyvin jalkautunut moniin päiväkoteihin. Vastaavaa ja yhtä laajamittaista toimintaa maaseutukasvatuksen saralla ei ole. Monessa päiväkodissa tehdään kyllä pieniä viljelykokeiluja. Rairuohon tai tomaatin taimen kasvattaminen puolitetussa maitotölkissä on toki tyhjää parempi. Oppiminen on vain tällöin enemmän biologiaan kuin maatalouteen pohjautuvaa. Kokonaisvaltaisen oppimisprosessin kannalta tutustumisretket maatiloille tai puutarhoille ja osallistuvuus toimintaan olisivat tärkeitä. 

Monipuolinen osaaminen opettajayhteisössä takaa sen, että myös opetus muodostuu monipuoliseksi jokaisen tuodessa esiin omia vahvuusalueitaan. Nykyisin varsin harvalla opettajalla on enää itsellään maataloustaustaa ja -osaamista. Opettajia voidaan kuitenkin kannustaa lisäämään maatalous- ja maaseutuaiheista opetusta tai varhaiskasvatusta järjestämällä esimerkiksi luentoja ja koulutusta sekä tarjoamalla ilmaista opetusmateriaalia. Esimerkiksi ruokatiedon sivuille on koottu varsin kattava paketti opetusmateriaalia maataloudesta ja ruoasta. Mukana on myös MTK:n oppimateriaaleja ruoan alkuperästä. 

Nykyisen pelkän opetussuunnitelman kautta lapsi tai nuori tuskin saa kokonaisvaltaista ymmärrystä maataloudesta, joten myös vanhempien panostusta tarvitaan. Vanhemmat voivat viedä lapsiaan maalle, valita puutarha- tai kotieläinaiheisen kesäleirin kesälomalle, viljellä hyötykasvimaata, valita maatilamatkailukohteen etelän loman sijaan tai edes opettaa arvostamaan ruokaa ja sen tuottajia. 

Saadessaan kokemusta maaseudusta ja maataloudesta lapsi ymmärtää paremmin ruokansa alkuperän ja sen, miten ruokaa tuotetaan. Näin todennäköisesti myös arvostus ruokaa ja sen tuottajia kohtaan kasvaa. Lisäksi matkailu sananmukaisesti avartaa: vierailut maaseudulla auttavat näkemään, miten monella tavalla ihmiset voivat asua ja tienata elantonsa. Lapsen on hyvä huomata, että suurin osa Suomea on jotain aivan muuta kuin mitä pääkaupunkiseudun metropoli.

Hyvällä maaseutusuhteella voi olla jopa positiivista vaikutusta lapsen ruokavalioon. EU:n terveys- ja elintarviketurvallisuuskomissaari Vytenis Andriukaitis muistutti hiljattain, että lasten ylipaino ja diabetes ovat yleistyneet EU:ssa. Andriukaitiksen mukaan EU:ssa tulisi tehdä enemmän töitä lasten ruokavalion parantamiseksi. Erilaisten ravintokasvien hyvä tuntemus ja ruoan itse kasvattaminen voivat osaltaan monipuolistaa niin lapsen kuin aikuisenkin ruokavaliota – ainakin satokauden aikaan. Todellinen ja pysyvä vaikutus lähtee kuitenkin aina vanhemmista. Jos vanhemmat suosivat ruoan laitossa mahdollisimman vähäprosessoituja sekä monipuolisia raaka-aineita, on lopputuloksena usein terveellisempi ruokavalio lapselle. 

Ruoan kotimaisuus ei ole ensisijainen ostokriteeri nuorilla. Alle 30-vuotiailla hinta ratkaisee ostopäätöksessä eniten. Mitä vanhempi sukupolvi, sitä tärkeämpänä ruoan kotimaisuutta pidetään. Vaikka jokaisella on oikeus tehdä ostopäätöksensä omien tarpeidensa mukaan, olisi nuorten tietämystä Pohjoismaiden korkeista tuotantostandardeista syytä lisätä. Jo yksistään EU:n ruoantuotanto erottuu edukseen monessa suhteessa maailmalla. Pohjoismaat ovat kuitenkin EU-maiden edelläkävijöitä erityisesti eläinten hyvinvoinnin sekä antibioottien käytön suhteen. Elinkeinoelämän ja asutuksen kannalta merkittävää on myös, että kotimainen tuote ylläpitää kotimaista yrittäjyyttä ja maaseudun elinvoimaisuutta. 

Lapset ja nuoret ovat tulevaisuuden kuluttajia, joiden ostopäätöksillä on paljon vaikutusta suomalaiseen maaseutuun ja sen elinvoimaisuuteen, sekä lapsien itsensä terveyteen. Siispä opettajat, äidit, isät, isovanhemmat ja muut lasten kasvatukseen osallistuvat: rakennetaanhan yhdessä kaikille lapsille vahva maaseutusuhde, riippumatta heidän asuinseudustaan. 

Linnea Nordling

EUROOPAN YTIMESTÄ

MTK:n Brysselin toimisto


Brysselin toimiston tehtävänä on varmistaa, että jäsentemme etuja ajetaan sekä maataloutemme erityispiirteet otettaisiin huomioon mahdollisimman hyvin EU:n lainsäädännössä ja kansainvälisessä kauppapolitiikassa. Toimiston tehtäviin kuuluu EU:n maatalouspolitiikan seuraaminen ja toimiminen aktiivisesti Euroopan maataloustuottajien ja maatalousosuuskuntien järjestössä Copa ja Cogecassa.
Blogia Euroopan ytimestä kirjoittaa Brysselin toimistolla harjoittelijana työskentelevä Elin Sundblad. Blogia ovat kirjoittaneet aiemmin myös Brysselin toimistolla työskennelleet Terhi Korpi, Kaius Oljemark, Joanna Asumus, Elisa Vornanen, Pentti Linnamaa, Linnea Nordling, Milla Anttila sekä Iida Viholainen.